Lastensuojelun työntekijät kaipaavat lisää aikaa lasten kanssa

Lastensuojelun työntekijät pitävät työssään onnistumisen edellytyksenä työskentelyä kasvokkain lapsen kanssa. Tuoreiden selvitysten perusteella tähän jää liian vähän aikaa. Lastensuojelun työntekijät kokevat kovia työpaineita ja riittämättömyyttä ja suurin osa on miettinyt työpaikan tai alan vaihtoa. Suurimpia syitä tähän ovat liian pienet resurssit, liialliset työpaineet, palkkaus ja esimiestyöhön liittyvät tekijät.

Sosiaalihuoltolain uudistuksella vuonna 2014 pyrittiin siirtämään lastensuojelun painopistettä korjaavista palveluista ehkäisevien palvelujen suuntaan, mutta muutos ei ole toistaiseksi vaikuttanut positiivisesti lastensuojeluilmoitusten tai kiireellisten sijoitusten määrään. Molemmat kasvoivat vuonna 2017.

Lastensuojelun Keskusliitto julkaisee tänään kaksi uutta selvitystä, joiden perusteella lastensuojelun tilanne on käytännön työntekijöiden näkökulmasta pysynyt melko samanlaisena kuin ennen lakiuudistusta. Keskusliitto kartoitti yhdessä Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian kanssa asiaa kyselyllä, johon vastasi 281 lastensuojelun sosiaalityöntekijää, sosiaaliohjaajaa tai perhetyöntekijää. Keskusliitto toteutti lisäksi syventäviä haastatteluita sosiaalityöntekijöiden keskuudessa.

On hälyttävää, että suurin osa kyselyyn vastanneista (70 %) on jossain vaiheessa harkinnut työpaikan tai jopa alan vaihtoa. Suurimpia syitä työpaikan vaihdon pohtimiseen ovat liian pienet resurssit, työpaineet, työn huono organisointi, palkkaus ja esimiestyöhön liittyvät tekijät. Noin 80 prosenttia on kokenut työssään riittämättömyyden tunnetta ja liiallisia työpaineita. Vaihtuvuus onkin lastensuojelun työntekijöiden keskuudessa suurta.

Suurin osa (79 %) sosiaalityöntekijöistä kaipaa erityisesti enemmän aikaa lasten tapaamiseen. Tämä on myös lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten toive. Asiakassuunnitelmatapaamiset, niihin liittyvä dokumentointi ja muu kirjaaminen vievät paljon aikaa, ja yli kolmasosa vastaajista (38 %) käytti työajastaan vain alle kymmenesosan lasten tapaamisiin. Vähiten mahdollisuuksia tavata lasta on sijais- ja jälkihuollon aikana.

Asiakasmäärien sitovasta mitoituksesta on puhuttu yhtenä ratkaisuna ajanpuutteeseen, ja osassa kunnista asiakasmääriä on jo rajoitettukin. 83 prosenttia kyselyyn vastanneista kannatti sitovan asiakasmäärämitoituksen asettamista lastensuojelun sosiaalityöhön ja 66 prosenttia myös lastensuojelun perhetyöhön. Sopivana asiakasmääränä vastaajat pitivät lastensuojelussa 21–30 lasta sosiaalityöntekijää kohden ja perhetyössä 10–15 lasta työntekijää kohden. 

Ratkaisujakin löytyy

Ajanpuute ei ole lastensuojelun ainoa ongelma: moni vastaajista näki aikuiskeskeisten työskentelytapojen heikentävän lasten osallisuutta omissa asioissaan. Lastensuojelun työntekijät näkevät, että ratkaisuja tulisi hakea prosessien parantamisesta, työn paremmasta organisoimisesta ja rajaamisesta sekä tuen tarjoamisesta työntekijöille.

Työntekijät kokevat hyvän johtamisen, työnjaon selkeyden, työparityöskentelyn ja mahdollisuuden työnohjaukseen tukevan jaksamista jopa enemmän kuin resurssien määrän. Alustavat kokemukset systeemisestä toimintamallista ovat olleet myönteisiä. Asiakkaille on pystytty antamaan paremmin aikaa ja ymmärrys heidän tilanteistaan on lisääntynyt.

Sosiaalihuoltolain uudistuksen toimeenpano tulisi viedä maaliin hallinnonalojen yhteisellä tekemisellä, koulutuksella ja opastuksella, jotta lastensuojelun, sosiaalihuollon ja peruspalvelujen välinen työnjako selkeytyisi.

Lastensuojelun Keskusliiton 20.8. julkaisemat selvitykset Kohtaamisia – lastensuojelun arki työntekijöiden näkökulmasta sekä Miten lastensuojelun vyyhti puretaan? kuuluvat vuosina 2018-2019 ilmestyvään Mitä kuuluu, lastensuojelu? -julkaisusarjaan. Sarjassa arvioidaan lastensuojelun toimivuutta eri näkökulmista.

Julkaisu: Kohtaamisia? Lastensuojelun arki työntekijöiden näkökulmasta>>

Julkaisu: Miten lastensuojelun vyyhti puretaan?>>

Lisätiedot:
Johtava asiantuntija Leena Wilén, p. 050 337 4587