Siirry sisältöön

Sosiaalisten suhteiden merkitys unohdetaan koulun auttamistyössä

Panostaminen sosiaalisiin suhteisiin mahdollistaisi nuorten varhaisemman auttamisen. Myös etsivän nuorisotyön kohtaamisissa vuorovaikutuksen laadulla on tärkeä merkitys.

Pojaksi syntymistä määritellään usein riskiksi vedoten päihde-, rikollisuus- ja itsemurhatilastoihin. Myös poikien koulunkäynnistä ollaan usein huolissaan ja peräänkuulutetaan pojille paremmin sopivaa koulua. Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Helsingissä keskiviikkona 3.10. puhunut Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Harry Lunabba ei myönnä, että nykyinen koululaitoksemme olisi epäonnistunut poikien kohdalla.

Hänen mielestään poikien tilanne ei myöskään ole yhtään niin hälyttävä kuin usein annetaan ymmärtää. Kyse ei Lunabban mielestä niinkään ole poikien kriisistä vaan nykykoulun mahdollisuuksista kohdata erilaisuutta ja kohdella yksilöitä tasavertaisesti. Lunabba on tutkinut yläkoulupoikien tuentarpeen ilmenemistä koulussa sekä sitä miten poikien avuntarve kohdataan koulun arjessa.

– Huonoon suuntaan oltaisiin menossa, jos lähtökohdaksi otetaan neutraali koulu, joka kohtaa kaikki lapset, ja molemmat sukupuolet samalla tavalla. Tai jos ongelmia haluttaisiin ratkaista erottelemalla tytöt ja pojat eri kouluihin, tai myöhäistämällä poikien koulunaloitusikää, Lunabba painottaa.

Lunabban viimeistelyvaiheessa oleva väitöstutkimus perustuu etnografisen tutkimukseen Helsinkiläisessä yläkoulussa, missä Lunabba vietti vuoden yläkoulussa osallistumalla koulun arkeen. Hän näki käytännössä, minkälaisia ongelmia koulupojilla esiintyi, ja miten poikia kohdataan.

– Yhteiskunnassa vallitsee sellainen näkemys että syrjäytymistä voidaan ehkäistä diagnosoimalla tiettyjä ongelmia ja puuttumalla niihin. Se ei mielestäni pidä paikkansa, sillä silloin kohdistetaan huomio jo näkyvillä oleviin ongelmiin, Lunabba kertoo. Nykyinen järjestelmämme tarvitsee hyvän vihollisen ja onkin hyvä reagoimaan esimerkiksi huume- ja alkoholiongelmiin.

– Mutta syrjäytyneet pojat ja tytöt eivät välttämättä ilmaise itsestään mitään näkyvää ongelmaa tai ennakkomerkkejä mihin tarttua.

Todelliset tarpeet jäävät näkymättömiin

Lunabba löysi tutkimuksensa aikana kolmenlaisia poikia, jotka jäävät koulussa kohtaamatta ja joiden tarpeet jäävät vaille rakentavaa toiminnallista huomiota. Pojat, jotka eivät herätä mitään tunteita; pojat, joihin ei suhtauduta vakavasti; ja pojat, jotka herättävät negatiivisia tunteita.

Vuoden aikana kävi ilmeiseksi, että poikien syrjäytymisriskiä tutkittaessa avainasemassa on sosiaalisten suhteet ja se minkälainen asema pojilla koulussa on. Suhteiden tilat ilmenevät ensisijaisesti tunnetiloina, joita ei tämänhetkisessä palvelujärjestelmässä tunnisteta merkityksellisiksi, koska järjestelmä tarvitsee reagoidakseen selkeitä ongelmia.

Hyvä sosiaalinen suhde koulumaailmassa on Lunabban mielestä sellainen, missä aikuiset tuntevat lapset ja lapsi kokee aikuisen merkitykselliseksi. Poikien kouluvaikeuksien taustalla voi usein olla se että pojat eivät näe koulun toimintaa tai siellä olevia aikuisia itselleen merkityksellisiksi.

– Ihminen, jolla on käsitys oppilaan koulumenestyksestä useamman vuoden ajalta, pystyy suhteuttamaan esimerkiksi yhtäkkiä tippuvien arvosanojen merkityksen ja reagoimaan niihin. Hyvä suhde vaatii myös aikaa.

Aikuisten ja poikien välinen suhde on Lunabban mielestä ehkä jäänyt vaille huomiota yhteiskunnassa. Sukupuolisensitiivisyyttä on pidetty pitkään tyttöjen tarpeena ja vasta nyt on havaittu että tasa-arvokysymykset koskettavat myös poikia. Hyvään suhteeseen kuuluu myös se, että muut ihmiset tuntevat lapsen tai nuoren tulevaisuuden haaveet ja unelmat.

– Opettaja, joka tuntee nuoret tavoitteet esimerkiksi lukioon pääsystä, pystyy aivan eri tavalla näkemään minkälaista apua ja tukea nuori tarvitsee unelmansa täyttämiseen. Se mahdollistaa aivan uuden ulottuvuuden varhaiseen näkemiseen ja auttamiseen, Lunabba painottaa.

Kolmas ulottuvuus hyvässä sosiaalisessa suhteessa on kyky hetkellisten tilanteiden tulkitsemiseen.

– Ihmisillä, joilla on pitkä yhteinen historia pystyvät hyvin herkästi tulkitsemaan pienetkin, hetkelliset tilanteet ja niiden muutokset.

Lunabban mielestä kiinnittämällä huomio ongelmien sijaan yksilön asemaan ja sosiaalisiin suhteisiin yhteisössä, on mahdollista luoda sellainen palvelumekanismi, joka mahdollistaa reagoinnin ennen kuin varsinainen ongelma on olemassa.

– Meidän on kyseenalaistettava suorittava koulumaailma ja objektiivisiin merkkeihin perustuva ongelman määrittely. On muistettava, että meidän kaikkien elämä määrittyy sosiaalisten suhteiden kautta. Nykyisin etsitään koko ajan entistä halvempia ja tehokkaampia vaihtoehtoja sekä kouluja, joissa vain suoritetaan. Sosiaalisten suhteiden merkitys unohtuu kokonaan, Lunabba painottaa.

Nuoren ääni ei kuulu

Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Tarja Juvonen on puolestaan tutkinut etsivän nuorisotyön kohtaamia nuoria ja heidän itsemääräämisoikeutensa toteutumista. Myös hänen tutkimuksessaan vuorovaikutus nousi tärkeäksi elementiksi.

Etsivän työn kohtaamilla nuorilla on pitkittyneitä ongelmia itsenäisessä asumisessa, taloudellisessa riippumattomuudessa ja esimerkiksi koulu- ja työurien aukenemisessa. Etsivän työn puitteissa nuoria autetaan intensiivisesti heidän omassa toiminta- ja elinympäristössään.

Aina kohtaamiset eivät kuitenkaan suju. Juvonen löysi neljä erilaista toimintamallia etsivän työn asiakasnuorten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten välisissä tapaamisissa, jotka eivät olleet toteutuneet toivotulla tavalla.

– Nämä löytämäni niin sanotut toimijuudet olivat ohipuhuttu, uhmakas ja vaativa, kriittinen sekä väistelevä toimijuus, Juvonen kertoo.

Ohipuhutussa toimijuudessa nuoren ääni tulee kuulluksi, mutta nuoren kertomuksella tai perusteluilla ei ole vaikutusta neuvottelussa tehtäviin päätöksiin.

– Nuoren itsemääräämisoikeus tai mahdollisuus itse vaikuttaa omaan elämäänsä jää toteutumatta ja tulee ikään kuin palvelujärjestelmän jyräämäksi. Hänen toiveitaan esimerkiksi haettavan asumismuodon suhteen ei oteta huomioon, Juvonen kertoo.

Kun nuori käyttäytyy neuvottelutilanteessa uhmakkaasti ja vaativasti, hänen äänensä kyllä kuuluu, mutta yhteisymmärrystä tai vastavuoroisuutta neuvottelun osapuolten välille ei pääse syntymään. Kriittinen nuori puolestaan kyseenalaistaa helposti koko palvelujärjestelmän. Väistelevää taktiikkaa käytettäessä ajaudutaan yleensä umpikujaan. Yhteistä ymmärrystä esimerkiksi nuoren koulutuksen aloittamisesta ei synny eikä nuoren oma ääni saa tilaa työntekijöiltä.

Juvosen mukaan nuorten ja ammattilaisten välisen vuorovaikutuksen laadulla ja toimivuudella on suuri merkitys nuorten elämään.

– Yksi hyvän elämän edellytyksistä on oikeus itse päättää omasta elämästään. Ulkoapäin tulevat pakot, tai ilman nuoren omaa osallisuutta päätetyt ratkaisut eivät lisää yhteisymmärrystä, eivätkä auta nuorta omatoimisuuteen. Ne eivät vie tilannetta eivätkä nuorta eteenpäin elämässä, Juvonen painottaa.

Valtakunnallisille lastensuojelupäiville Finlandia-talolle Helsinkiin kokoontuu 2.–4. lokakuuta yli 1000 lastensuojelualan ammattilaista pohtimaan alan keskeisiä haasteita. Lastensuojelun Keskusliiton isännöimä tapahtuma on suurin vuosittainen lastensuojelualan koulutustapahtuma Suomessa. Päivillä juhlitaan myös tänä vuonna 75 vuotta täyttävää Lastensuojelun Keskusliittoa. Lue lisää: www.lskl.fi/helskinki2012

Lisätiedot:

Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 329 0029 tai hanna-mari.savolainen@lskl.fi

Hanna-Mari Järvinen

Viestinnän asiantuntija


044 329 0029

Työskentelen puolipäiväisenä viestinnän asiantuntijana ja vastaan työssäni lapsen oikeuksien viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta sekä lapsen oikeuksien viestintäverkoston koordinoinnista.