Siirry sisältöön

Turvapaikanhakijatilanne aktivoi kansalaisyhteiskuntaa

Maailmalla käynnissä olevien kriisien seurauksena on Suomeenkin tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Maahanmuuttoviraston mukaan hakijoita oli lokakuun lopulle tultaessa noin 24 000. Heistä noin 1500 on ilman huoltajaansa tulleita lapsia ja nuoria. Tähän saakka turvapaikanhakijoita on tullut vuosittain 3000–4000, joista ilman huoltajaansa tulleita noin parisataa.

Tulijamäärien kasvaessa uusia yksiköitä on perustettu kiivasta tahtia. Tähän saakka yksiköitä ovat ylläpitäneet valtio, muutama kunta ja SPR. Nyt mukaan on tullut paljon uusia toimijoita ja lasten yksiköitäkin on jo kaikkiaan yli 50. Myös muutamat keskusliiton jäsenjärjestöistä ovat tehneet sopimuksen Maahanmuuttoviraston kanssa alaikäisyksikön perustamisesta.

Kun yksiköitä on perustettu kovalla kiireellä, on koordinoinnin, yhteistyön ja koulutuksen tarve ilmeinen. Kriisiytynyt vastaanottotilanne on voimistanut myös kansalaistoimintaa. Arvio vastaanottotyön tukemiseen osallistuneiden vapaaehtoisten määrästä on tällä hetkellä noin 8000.

Vastaanottojärjestelmässä työskentelevät ovat tiukoilla kaikkialla. Monet äkkiä perustetuista hätämajoitustiloista joudutaan muuttamaan pidempiaikaiseen asumiseen soveltuviksi vastaanottoyksiköiksi. Työssä niin järjestöjen kuin kansalaistenkin tarjoama apu on tervetullutta, mutta kaipaa koordinointia, jotta toiminta saadaan tehokkaaksi. Järjestöt ovatkin kokoontuneet yhteen, ja Suomen Punainen Risti on ottanut kokonaiskoordinaatiovastuun tilanteessa. Järjestöjen kesken on jaettu vastuuta myös teemoittain, ja lapsi- ja perhejärjestöjen osalta yhteystahona toimii Pelastakaa Lapset. Vaikka suuri osa tulijoista on miehiä, on tärkeää pitää mukana lapsinäkökulmaa ja tukea perheitä jaksamaan kenties pitkäksikin venyvä odotusaika vastaanottokeskuksessa epävarmana tulevasta.

Lastensuojelun Keskusliitto on keskittynyt tässä tilanteessa olemaan mukana yhteistyöneuvotteluissa ja ennen kaikkea tukemaan ilman huoltajaa tulleille määrättävien edustajien kouluttamista ja rekrytoimista. Edustaja on ainoa, jolla on puhevaltaa lapsen asioissa Suomessa. On olennaista, että hän saisi perehdyttävän koulutuksen tehtäväänsä. Ensimmäiseen, Helsingissä 6.11. pidettävään uusien edustajien pikakoulutuspäivään on ilmoittautunut 130 osanottajaa. Jatkossa koulutusta tarvitaan lisää, ja keskusliitto tulee myös pitämään edelleen vaikuttamistyössään esillä sekä edustajajärjestelmän että vastaanoton kehittämistä kaiken kaikkiaan lapsilähtöisemmäksi (ks. kannanotto ja selvitys asiasta).

Haasteita yksintulleiden lasten majoituksen järjestämisessä

Kun lapsi tulee Suomeen ilman huoltajaansa, hänet rekisteröidään ensin turvapaikanhakijaksi ja majoitetaan. Lapsen asumisyksikön sosiaalityöntekijä etsii hänelle edustajan, joka saa valtuudet käyttää lapsen puhevaltaa käräjäoikeuden päätöksellä (ks. vastaanottolain edustajapykälät).

Kun lapsi on asettunut ja hänen terveydentilansa ja palvelutarpeensa on kartoitettu, pyritään hänelle luomaan mahdollisimman normaali arki. Kaikki menevät kouluun tai heille järjestetään aluksi valmistavaa opetusta vastaanottoyksikössä. Jos he ovat oppivelvollisuusiän ylittäneitä, tärkeintä on ensin kielenopetus, mutta heille pyritään järjestämään myös mahdollisuus suorittaa peruskoulu. Turvapaikkapuhuttelu on pyritty tekemään ensimmäisten kuukausien aikana, ja päätöksetkin ovat tulleet viime aikoina kohtuuajassa. Jatkossa odotteluaika varmasti pitenee. Näin on tärkeää kehittää vastaanottopalveluja entisestään tukemaan kotoutumista. Lapset saavat yleensä myönteisen päätöksen ja jäävät maahan, kun aikuisista hakijoista vain reilusti alle puolet saa oleskeluluvan.

Ilman huoltajaa tulleet majoitetaan heille tarkoitettuihin vastaanottoyksiköihin, joita säätelee laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta (vastaanottolain 17 §). Lapset asuvat ryhmäkodeissa, joissa noudatetaan lastensuojelulain mukaisia mitoituksia sijoitettavien lasten määrän ja työntekijöiden määrän suhteen. 16 vuotta täyttäneet nuoret voidaan majoittaa myös tukiasuntoloihin, joissa voi asua jopa 40 nuorta. Henkilöstöä näissä tulee olla kutakin kymmentä lasta kohden vähintään kolme hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Kiireellisissä tapauksissa voidaan väliaikaisesti poiketa tästäkin säännöksestä.

Vuonna 2008, kun ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten määrä edellisen kerran nousi äkisti, koettiin paljolti samanlainen tilanne. Lapsia ja nuoria saapui 706 ja heitä jouduttiin majoittamaan jopa hotelleihin. Silloin asiasta vastaavat viranomaiset yhdessä Kansaopistoyhdistyksen kanssa loivat projektirahoituksella mallin, jossa 16–17-vuotiaita nuoria majoitettiin kansanopistoihin. Nuoret asuivat opistoissa ja heille räätälöitiin vuoden mittainen yleissivistä koulutusjakso. Nyt malli otettiin uudelleen käyttöön, ja tällä kertaa opistoja on mukana jo vähintään 25, ja niissä asuu satoja nuoria.

Kansanopistoissa asuviin sovelletaan vastaanottolain 17 §:ää, ja henkilöstön mitoitus on sama kuin em. tukiasuntoloissa. Lain mukaan näihin yksiköihin voidaan sijoittaa nuori, jos se on hänen kehityksensä ja hyvinvointinsa kannalta perusteltua. Kansanopistomallissa ideana oli alun perin, että nuoret sijoitetaan vasta sitten opistoon, kun terveystarkastukset ja myös turvapaikkapuhuttelu on tehty. Tulijaruuhkassa vuonna 2008 tämä ei kuitenkaan toteutunut, puhumattakaan nyt.

Rikkinäinen tausta ja traumatisoivat kokemukset eivät välttämättä näy heti päällepäin nuoren käytöksessä, vaan tulevat esille vähitellen, kun on asetuttu maahan. Jotta vältyttäisiin nuorten siirroilta paikasta toiseen, tulisi varmistaa, että tarvittaessa he saavat vahvempaa tukea kunnan tai alueen sosiaali- ja terveyspalveluista. Kansanopistojen kesken on suurta vaihtelua siinä, miten asiat järjestetään ja miten nuorten tarpeisiin pystytään vastaamaan.

Ryhmäkodeissa noudatetaan lakia ja säädöksiä mitoituksissa ja rekrytoinneissa, mutta on selvää, ettei kaikkiin yksiköihin saada kokemusta maahanmuuttotyöstä. Lapset ovat eri asemassa palvelutason suhteen riippuen siitä, mihin heidät sijoitetaan. Ilman huoltajaa tulleiden kohdalla esimerkiksi tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa osaavien järjestöjen panos voisi nyt olla tarpeen. Espoon ryhmäkodilla on koordinoivaa vastuuta, ja siellä joudutaankin nyt vastaamaan jatkuvasti eri puolelta Suomea tuleviin yhteydenottoihin. Maahanmuuttoviraston henkilöstöresurssit eivät riitä ohjeistamaan ja kouluttamaan tarpeeksi jatkuvasti avattavia uusia yksiköitä.

Ilman huoltajaa tulleita voidaan majoittaa myös perheeseen, mutta tämä ei ole lainkaan lastensuojelun perhehoitoon verrattavaa, vaan vastaanottolain määrittelemää yksityismajoitusta. Suomalaisperheisiin näitä lapsia ei ole juuri majoitettu, vaan lapsen luokseen ottaneet ovat olleet sukulaisia tai tuttavia. Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä esitti raportissaan, että perhehoidosta tehtäisiin mahdollisuus myös niille, joilla ei ole sukulaisia Suomessa (ks. lisää projektiraportti ja kehittämisehdotukset ).

Kotoutumisen haasteet vielä edessä

Vastaanoton kaaoksesta selvitään varmasti, kun asiat saadaan organisoitua ja arki tasoittumaan. Valtionhallinnon puolelta on ollut ymmärrystä tilanteelle, ja resursseja on lisätty ja tulossa lisää esimerkiksi Maahanmuuttovirastolle. Poliittinen ilmapiiri luo kovia paineita turvapaikanhakijoista aiheutuvien kustannusten kurissa pitämiseksi, joten hakemusten käsittelyyn panostetaan voimakkaasti. Ensi vuoden alusta lukien Maahanmuuttoviraston hakemuksia käsittelevien työntekijöiden määrä moninkertaistuu, ja oleskelulupia saavat turvapaikanhakijat alkavat siirtyä kuntiin.

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kotouttamisesta, ja siellä onkin jo alettu varautua kotouttamisen haasteisiin. Ministeriö on käynnistänyt kotouttamisen kumppanuusohjelman aktivoidakseen eri toimijoita ideoimaan uusia aloitteita ja sitoutumaan kotoutumisen edistämiseen (ks. lisää www.kotouttaminen.fi -sivusto). Ministeriön Kotouttamisen Osaamiskeskus kutsui koolle järjestöjä kotoutumistyön tehostamiseksi ja koordinoimiseksi.

Järjestöillä tärkeä rooli

Järjestöjen vaikuttamistyöllä, sekä yhdessä että erikseen, on mahdollista vahvistaa syrjimättömyyden periaatetta: Lapsen oikeuksien komitean mukaan nämä lapset tulee nähdä ennen kaikkea lapsina, ja heidän maahanmuuttoon liittyvä statuksensa on toissijaista. Kaikki alle 18-vuotiaat lapset ovat lapsia.

Järjestöillä on myös tärkeä rooli asenneilmapiirin muokkaamisessa myönteiseksi; vastaanottokeskuksia on nyt sijoitettu paljon sellaisille paikkakunnille, joilla ei ole aiemmin ollut maahanmuuttajia. Kun yhteentörmäyksiltä vältytään tai ne selvitetään alkuvaiheessa, se luo pohjaa myös kotouttamiselle. Maahanmuuttajajärjestöillä on vielä paljon hyödyntämättömiä resursseja, ja yhteistyö kantasuomalaisten järjestöjen ja uussuomalaisten perustamien järjestöjen välillä on olennaisen tärkeää.

Kotouttamisen osaamiskeskus on juuri käynnistänyt uuden hankehaun, jonka tavoitteena on vapaaehtoistoiminnan koordinoiminen eri paikkakunnilla ja ruohonjuuritason yhdistysten osaamisen tukeminen (ks. avustushaku Kotouttaminen.fi -sivustolla). Olisi tärkeää saada hyviä hakemuksia myös lasten ja perheiden kanssa työskenteleviltä järjestöiltä.

Kotouttamisen osaamiskeskuksen sivuilta www.kotouttaminen.fi löytyy myös muuta lisätietoja hankkeiden rahoitusmahdollisuuksista ja lainsäädännöstä.

Lue edustajajärjestelmän haasteista lisää Taina Martiskaisen blogista.

Lisätietoja esim:

  • Ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanotto ja järjestelmän kehittämistarpeet. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 29/2014. http://tem.fi/documents/1410877/2859687/Ilman+huoltajaa+tulleiden+alaikaisten+turvapaikkahakijoiden+vastaanotto+05092014.pdf
  • Yksin Suomessa – edustajan tietopaketti. Perehdyttävää aineistoa edustajille: lskl.fi/yksinsuomessa

Taina Martiskainen

Erityisasiantuntija


040 731 3014

Työskentelen lapsen oikeuksien ja erityisesti maahanmuuttajalasten oikeuksien toteutumiseksi. Erityisalueeni on turvapaikanhakijalasten asema. Työni koostuu etupäässä vaikuttamistyöstä, mutta toimin myös koulutuksen sekä erilaisten kotimaisten ja eurooppalaisten verkostojen parissa.