Siirry sisältöön

Pakolaisille on turvattava oikeus perhe-elämään

Pakolaisten mahdollisuus perheen yhdistämiseen on vaikeutunut huomattavasti viime vuosina. Tästä kärsivät erityisesti Suomeen yksin tulevat lapset, joista moni jää maahan pysyvästi ilman vanhempiaan. Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen Punainen Risti ja Väestöliitto vaativatkin korjausta perheenyhdistämiskäytäntöihin. Hakemusten käsittelyssä ja päätöksenteossa tulee painottaa erityisesti lapsen edun ensisijaisuutta.

Oikeus perhe-elämään on turvattu Suomen ulkomaalaislaissa ja Suomea velvoittavissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lasta ei saa erottaa huoltajistaan tahdon vastaisesti ja perheenyhdistämistä koskevat hakemukset on käsiteltävä ”myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti”. EU-tasolla korostetaan, että perheiden yhdistäminen edistää sosiaalisen ja kulttuurisen vakauden muodostumista.

Suomen ulkomaalaislain muutokset, laintulkinta ja Suomen edustustojen karsiminen ovat kuitenkin vaikeuttaneet perheiden yhdistymistä. Perheenyhdistämishakemukset ovat vähentyneet ja myönteisiä päätöksiä tehdään vain hyvin vähän.

Nyt perheenyhdistämisoikeus lapsen kohdalla edellyttää, että lapsi on alaikäinen sinä päivänä, jolloin lasta koskeva oleskelulupahakemus ratkaistaan.

Hakemusten käsittelyajat ovat pitkiä, jopa kaksi vuotta, joten hakemusvaiheessa selvästi alaikäinen lapsi ei täysi-ikäisyyden saavutettuaan voikaan enää saada huoltajiaan Suomeen.

Ero perheenjäsenestä aiheuttaa lapselle stressiä

– Nykyinen laintulkinta aiheuttaa käytännössä sen, että perhesiteiden katsotaan katkenneen fyysisen välimatkan tai erossaoloajan perusteella. Tällöin ei kiinnitetä huomiota pysyvään emotionaaliseen siteeseen lapsen ja vanhemman välillä. Ero perheenjäsenistä aiheuttaa lapselle pitkittyneen stressitilan, mikä haittaa uusien asioiden omaksumista ja oppimista, toteaa Heikki Kerkkänen Väestöliitosta.

Aikaisemmin Suomessa asuva perheenjäsen sai jättää perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen, mutta nyt tämän voi tehdä vain muualla asuva henkilö, jonka omainen on saanut oleskeluluvan Suomessa.

Hakemus pitää jättää Suomen edustustoon ja lähin edustusto saattaa olla erittäin kaukana hakijan oleskelumaasta. Edustustomaahan pitää myös päästä laillisesti ja hakeminen edellyttää virallisia dokumentteja, joiden puuttuminen voi olla hyvin yleistä ihmisillä, jotka ovat paenneet kärjistyneitä kriisejä.

Perheenyhdistämisprosessin vaikeus, kalleus ja raskaus luovatkin kohtuuttomia taloudellisia ja myös henkisiä paineita hakijoille ja perheenkokoajalle.

Muutokset romahduttivat perhesidehakemusten määrän. Vuonna 2011 jätettiin yhteensä 2014 kansainvälistä suojelua saaneen perhesidehakemusta, vuonna 2012 hakemuksia jätettiin 599. Vuosina 2012 ja 2013 vain yksi kansainvälistä suojelua saaneen lapsen huoltaja sai myönteisen oleskelulupapäätöksen.

Lapsen etua painotettava ensisijaisesti

– Lapsen etu on arvioitava aina yksilöllisesti. Ei ole olemassa kollektiivista lapsen etua, jonka avulla voitaisiin perustella ns. ”ankkurilapsi-ilmiön” ehkäisemistä. Ei voida kävellä yksittäisen lapsen edun yli ajatellen, että annetaan jonkinlainen maahanmuuttopoliittinen signaali. Mutta tämän tyyppisiä argumentteja on voitu lukea jopa Maahanmuuttoviraston päätöksistä, toteaa Taina Martiskainen Lastensuojelun Keskusliitosta.

Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen Punainen Risti ja Väestöliitto vaativat että perheenyhdistämiskäytäntöjä korjataan niin, että perheiden yhdistyminen helpottuu. Järjestöjen mielestä oikeus perhe-elämään on turvattava kansainvälistä suojelua saaneille. Erityisesti tulee painottaa lapsen edun ensisijaisuutta sekä hakemusten käsittelyssä että päätöksenteossa.

– Tällä hetkellä lapsen etu ja turvallisten aikuissuhteiden rakentuminen eivät toteudu. Onnistunut kotoutuminen edellyttää koko perheen aitoa ja välitöntä yhdessäoloa, korostaa Heikki Kerkkänen.

– Koska Suomen edustustoja on vähennetty konfliktialueilla, mistä pakolaisia on tullut Suomeen, tarvitaan vaihtoehtoja, jotta eri tilanteissa olevilla perheillä olisi yhdenvertainen mahdollisuus panna hakemuksensa vireille.  Esimerkiksi sähköinen asiointi ja/tai mahdollisuus saada palvelua prosessin käynnistämiseksi ja sen kulussa muiden Pohjoismaiden ja EU-jäsenvaltioiden edustojen kautta, esittää Ann-Charlotte Sirén-Borrego SPR:stä.

Hän tähdentää, että perheenyhdistämiskriteerit, tietoa menettelystä ja ohjeet prosessin käynnistämisesi ja vaadittavasta todistusaineistosta tulee olla helposti saatavissa ja selkeästi kerrottuna Suomessa asuvien pakolaisten pääkielillä.

Lisätietoja:

Ann-Charlotte Sirén-Borrego, suunnittelija, pakolaisasiat, Suomen Punainen Risti, 020 7012181

Taina Martiskainen, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto, puh. 09 3296 0203 ja 040-731 30 14.

Heikki Kerkkänen, monikulttuurisuuden asiantuntija, Väestöliitto, puh. 22805145 ja 040 664 7220

Taina Martiskainen

Erityisasiantuntija


040 731 3014

Työskentelen lapsen oikeuksien ja erityisesti maahanmuuttajalasten oikeuksien toteutumiseksi. Erityisalueeni on turvapaikanhakijalasten asema. Työni koostuu etupäässä vaikuttamistyöstä, mutta toimin myös koulutuksen sekä erilaisten kotimaisten ja eurooppalaisten verkostojen parissa.