Siirry sisältöön

Valinnanvapausmalli uhkaa heikentää heikoimmassa asemassa olevien lasten ja perheiden hyvinvointia

Varhainen tuki, perheiden auttaminen kokonaisuutena sekä tiivis yhteistyö eri tahojen kesken ovat onnistumisen edellytyksiä lasten ja perheiden sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hallituksen esittämä soten valinnanvapausmalli loisi näiden sijaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon uusia raja-aitoja, vaikeuttaisi yhteistyötä ja lisäisi terveys- ja hyvinvointieroja.

Lakiluonnoksessa todetaan uudistuksella tavoiteltavan kolmen miljardin euron leikkausta sote-palvelujen kokonaiskustannusten nousuun. Lapsi- ja perhepalveluissa säästöjä luotaisiin vähentämällä kalliiden korjaavien palvelujen, kuten huostaanottojen, tarvetta laadukkailla ennaltaehkäisevillä palveluilla. Tavoite on kannatettava, mutta sen onnistumisen edellytyksenä on, että palvelut toimivat kokonaisuutena. Perusteellista vaikutusten arviointia ei ole kuitenkaan tehty.

Esitetty malli pirstoo yhden perheen palvelut usean tahon vastuulle. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiminen eri organisaatioissa vaikeuttaa tiedonkulkua, vaarantaa neuvonnan ja ohjauksen laatua ja monimutkaistaa palvelupolkuja. Pahimmillaan palvelut muuttuvat tällä tavoin tehottomammiksi ja entistä kalliimmiksi. Ehdotettu valinnanvapausmalli heikentäisi siten toteutuessaan sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota ja eriyttäisi perus- ja erityistason palveluita toisistaan. Malli todennäköisesti kasvattaisi väestöryhmien välisiä terveys- ja hyvinvointieroja ja vaikeuttaisi palveluiden yhdenvertaista saatavuutta.

Valinnanvapausmallin toimivuuden esteeksi uhkaa muodostua palveluja ja palveluntuottajia koskevan tiedon puutteellisuus ja riittämätön laatu. Käyttöönottovaiheessa ei näillä näkymin ole olemassa riittäviä tietojärjestelmiä palveluiden ja palveluntuottajien arviointiin. Erityisen ongelmallinen malli on lapsille ja perheille, joilla on moninaisia palvelutarpeita, kuten esimerkiksi lastensuojelun tuen tarvetta, vammaisuutta tai päihde- tai mielenterveysongelmia, ja joilla ei välttämättä ole voimavaroja tehdä itse valintoja. Lastensuojelun osalta lakiluonnos on epäselvä. Lähtökohtaisesti lastensuojelu on valinnanvapauden ulkopuolella, mutta rajauksen laajuus on epäselvästi ilmaistu erityisesti suhteessa asiakassetelipalveluihin. Tulisi myös pohtia, onko tilanteita, joissa lastensuojelun asiakkaiden tulisi saada valita, esimerkiksi jälkihuollon palvelut.

Peruspalvelujen tulee olla helposti saavutettavia, lähellä olevia matalan kynnyksen palveluja, ja palveluketjujen toimivia. Jo nyt laaja-alaisessa palvelutarpeessa olevat lapset kokevat, että heidän asiansa on hajautunut liian monen ihmisen vastuulle. Lasten ja nuorten kannalta on valitettavaa, jos sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö vaihtuu useasti. Onnistuneissa paikallisissa esimerkeissä ollaan kyetty vahvistamaan lapsiperheiden palveluita purkamalla raja-aitoja ja tuomalla perus- ja erityistason palveluita yhteen. Lapsiperheiden varhaisen tuen kannalta on erittäin tärkeää, että neuvolatoiminta jätettäisiin kokonaan valinnanvapauden ulkopuolelle.

Jotta riskit eivät toteutuisi, valinnanvapausmalli tulisi toteuttaa vaiheittain vasta sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen, jolloin se voidaan valmistella riittävällä huolellisuudella ja huolehtia siitä, ettei se ole ristiriidassa integraation vahvistamisen kanssa. Uudistuksen lapsivaikutuksia on tärkeää arvioida kattavasti sekä valmistelun että toimeenpanon aikana, ja tarvittaessa on ryhdyttävä korjausliikkeisiin.

Lausunto hallituksen esityksestä

Sauli Hyvärinen

Erityisasiantuntija


050 301 1292

Vastuualueellani ovat erityisesti lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ja sen ehkäisyyn liittyvät teemat.