Siirry sisältöön

Menneestä on opittava: turvallinen sijaishuolto on lapsen oikeus

STM:n julkaisema Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983  -raportti nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä sijaishuollon menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Yhdenkään lapsen ei tulisi kokea kaltoinkohtelua sijaishuollossa. Sijaishuoltoa tulee kehittää kokonaisvaltaisesti ja omavalvonnan soveltuvuus sijaishuoltoon tulee arvioida uudelleen.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Jyväskylän yliopisto ovat julkaisseet tänään selvityksen, joka piirtää rankalla tavalla kuvaa sijaishuollon epäkohdista Suomessa vuosina 1937–1983. Selvitys kuvaa sijaishuollossa koettua kaltoinkohtelua ja väkivaltaa sekä keinoja, joilla sijaishuollon epäkohtia on voitu tuoda esiin.

Selvityksen perusteella sijaishuolto ei ole aina tarjonnut turvallista kasvuympäristöä lapsille. Lapset ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa sekä aikuisten että toisten lasten taholta. Lasten tunteet on sivuutettu ja lapset ovat kärsineet yksinäisyydestä, valinnanvapauden puutteesta sekä epätasa-arvoisesta kohtelusta.

Kehittämällä sijaishuoltoa kokonaisvaltaisesti kansallisella tasolla voidaan sen tarvetta tulevaisuudessa vähentää. Selvityksen kuvaamia kokemuksia ei tulisi yhdenkään lapsen koskaan kokea. Meidän on löydettävä keinot, joilla vastaavien kokemusten syntyminen nykysijaishuollossa voidaan välttää. Toimiva ja laadukas sijaishuolto on investointi lapsiin, nuoriin ja tulevaisuuteen.

Sijaishuollon haasteista on uskallettava puhua

Sijaishuoltotyö on käytännössä ympärivuorokautista, vaativaa ihmissuhdetyötä. Turvallisten olosuhteiden aikaansaaminen edellyttää toimivia tukirakenteita, aikaa sekä riittävää määrää osaavia, sitoutuneita ja lapset huomioivia ammattilaisia. Sijaishuoltopaikan valinnassa tulisi huomioida lapsen etu ja lapsen itsensä tulisi voida olla aktiivisessa roolissa sijoitusprosessissa. Perheiden jälleenyhdistämisen eteen on tehtävä töitä.

Varhaisen tuen on oltava lasten ja perheiden kanssa työskentelyn lähtökohta, mutta sen kehittäminen ei saa häivyttää alleen sijaishuollon kehittämistä. Väkivallattoman sijaishuollon turvaamiseksi on saatava aikaan konkreettisia toimia. Sijaishuollon tulisi suojata lasta kaltoinkohtelulta, ei koskaan altistaa lasta uudenlaiselle kaltoinkohtelulle. Epäasiallisten käytäntöjen kitkemiseksi tarvitaan monipuolista tietoa ja osaamisen kehittämistä. Lapsen kohtaaman väkivallan tunnistamisessa on puutteita, ja auttamisen muotoja ei ole tarjolla riittävästi.

Menneisyydestä on opittava. Selvityksessä kuvattujen kokemusten jälkeen lastensuojelua ja sijaishuoltoa on kehitetty jo 30 vuotta ja monia uudistuksia on saatu aikaiseksi. Tästä huolimatta sijaishuollon kokonaisvaltainen kehittäminen ei ole toteutunut toivotulla tavalla. Keskusliitto vaatii nykyistä avoimempaa keskustelua sijaishuollon haasteista lasten, perheiden, päättäjien, viranomaisten ja palveluntuottajien kesken.

Hyvä muutos edellyttää selkeää kokonaisvastuuta ja johtamista. Sijaishuollon valvontaa tulee kehittää.  On tarkasteltava kriittisesti sitä, riittääkö sijaishuoltoyksiköiden omavalvonta haavoittuvassa asemassa olevien lasten turvallisuuden varmistamiseksi.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Susanna Hoikkala, Lastensuojelun Keskusliitto, p. 040 508 1188

Raportti: Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3806-9