Siirry sisältöön

Paha olo ja ikävä kavereita ajaa nuoret karkuun lastensuojelulaitoksista

Lastensuojelulaitoksista karkaa eli hatkaa vuosittain satoja nuoria, useat heistä toistuvasti. Sijaishuoltoon tarvitaan valtakunnallinen karkaamisia ehkäisevä toimintamalli, joka ottaa nuorten tarpeet huomioon. Myös kiireellisille sijoituksille pitäisi löytää vaihtoehtoja.

Karkureissujen takana on useimmiten nuoren paha olo, ikävä kavereiden ja vanhempien luo sekä päihdeongelmat. Kiireellisistä sijoituksista johtuvat nuorten tarpeisiin sopimattomat sijoituspaikat ja laitosten vaikeudet huomioida kaverisuhteiden merkitystä pahentavat ongelmaa. Viranomaisyhteistyöhön liittyvät epäselvät ja vaihtelevat käytännöt saattavat nuoret myös epätasa-arvoiseen asemaan eri puolella Suomea. Sijaishuoltoon tarvitaankin selkeä karkaamista ehkäisevä valtakunnallinen toimintamalli.

Tiedot käyvät ilmi Lastensuojelun Keskusliiton teettämästä selvityksestä Hatkassa – Selvitys nuorten luvattomista poissaoloista ja sijaishuoltopaikkojen toimintakäytännöistä. Selvityksen aineisto koottiin lastensuojelulaitoksiin tehdyllä kysellä, johon vastasi 81 lastensuojelulaitosta. Aineistoa täydentävät sosiaalityöntekijöiden ja laitoksissa asuneiden nuorten haastattelut. Paljon puhuttua ilmiötä ei Suomessa ole aikaisemmin juuri tutkittu.

Kyselyyn osallistuneista laitoksista karkasi toistuvasti lähes 15 prosenttia lapsista. Karkuun lähteneissä oli yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Keskimäärin lapset olivat hatkassa kahdeksan päivää, mutta osa jopa kuukausia. Poliisihallinnon tilastojen mukaan vuonna 2011 tehtiin virka-apupyyntö 3907 lapsesta. Riski joutua kaltoinkohdelluksi karkureissulla on suuri.

– 35 prosenttia selvitykseen vastanneista laitoksista kertoi nuoren vaihtaneen seksiä esimerkiksi rahaan tai päihteisiin, ja 14 prosenttia kertoi nuoren joutuneen raiskatuksi. Hatkareissujen aikana myös väkivaltainen käyttäytyminen ja rikokset olivat laitosten mukaan yleisiä, kertoo toinen selvityksen tekijöistä, VTM Janne Telén.

Kaverisuhteet otettava huomioon

Yleisin syy hatkaamiselle on selvityksen mukaan nuoren halu palata kavereiden luokse. Laitoksissa nuorten mahdollisuudet tavata vapaasti kavereitaan ovat usein rajalliset. Usein nuori on myös oman käytöksensä vuoksi sijoitettu kauas kotipaikkakunnaltaan ja kavereista.

– Sijaishuoltopaikoissa pitäisi enemmän miettiä millä tavoin nuorten kaverisuhteet otetaan huomioon. Sosiaaliset verkostot ovat nuorille tärkeitä, ja vanhempien sekä sukulaisten lisäksi on tärkeää huomioida kavereiden merkitys nuorten elämässä, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen.

Toiseksi yleisin syy hatkaamiselle oli päihteiden käyttö, nuorten paha olo ja psyykkiset ongelmat eli juuri ne tekijät joihin sijoituksella kodin ulkopuolelle haetaan myönteistä muutosta. Nuoren sitoutumista lastensuojelulaitokseen lisää sijoituksen huolellinen valmistelu, paikkaan tutustuminen ja nuorelle sopivimman paikan valinta. Entistä useampi sijoitus tehdään kuitenkin kiireellisesti, ja nuori voidaan repäistä nopeastikin irti tutusta ympäristöstä mihin tahansa ensimmäisenä vapautuvaan paikkaan. Kiireellisten sijoitusten määrän kasvaessa, myös hatkaamisreissut ovat lisääntyneet.

– Meidän on hyvä miettiä, onko kiireellinen sijoitus aina paras vaihtoehto vastata nuoren hätään. Nuoren ja perheen auttaminen avohuollossa ennen huostaanottoa pitäisi toteutua nykyistä useammin ja tehokkaammin. Lastensuojelujärjestelmässä pitäisi olla tähän enemmän vaihtoehtoja, ehdottaa Heinonen.

Viranomaisyhteistyö takkuaa

Lapsen poistuminen luvatta sijaishuoltopaikastaan koskettaa monia eri viranomaistahoja. Viranomaisten yhteistyö ei kuitenkaan toimi toivotulla tavalla. Poliisille tehtävien virka-apupyyntöjen tekemisen käytännöt ja yhteistyö lastensuojelulaitosten, poliisin, hätäkeskuksen ja sosiaalipäivystyksen kanssa vaihtelevat tilanteiden mukaan sekä alueittain eri puolilla Suomea.

– Tilanteen tekee pulmalliseksi yhteisen ohjeistuksen puuttuminen. Virka-apupyyntöjen tekemiseen ei ole selviää ohjeistusta, eikä hätäkeskuksilla tai poliisilla ole tietoa siitä kuka vastaa mistäkin. kertoo selvityksen toinen tekijä, VTM Irma Lehtonen. Epäselvyyttä ilmeni myös siinä milloin virka-apupyyntö pitäisi tehdä ja kenelle.

– Nykyisessä tilanteessa joudutaan olemaan yhteydessä eri kuntiin, jossa jokaisessa voi olla eri toimintamallit. Myös erilaiset käytännöt laitoksissa ja lastensuojelun sosiaalityössä asettavat lapset eriarvoiseen asemaan eikä heidän oikeutensa toteudu toivotulla tavalla, painottaa puolestaan Hanna Heinonen.

Ongelmia aiheuttaa myös lainsäädäntö. Yksityisen sijaishuoltopaikan henkilökunnalla ei ole viranomaisen asemaa eikä mahdollisuutta tehdä virka-apupyyntöä. Lisäksi hatkareissujen tilastointia pitäisi kehittää. Tällä hetkellä luvattomia poissaoloja ei tilastoida systemaattisesti eikä niitä valvo kukaan.

– Luvattomista poissaoloista olisi hyvä kerätä tietoa systemaattisesti. Tiedot voivat toimia hälytysmerkkinä valvonnasta vastaaville tahoille, jos esimerkiksi jostain tietystä laitoksesta ollaan koko ajan paljon hatkassa, pohtii Heinonen.

Selvityksen perusteella on selvää, että hatkaamisten ehkäisemiseksi tarvitaan valtakunnallinen toimintamalli, joka yhtenäistäisi laitosten käytäntöjä, parantaisi viranomaisyhteistyötä sekä kiinnittäisi huomiota huostaanottoprosessien huolelliseen valmisteluun, ennaltaehkäisyyn sekä ottaisi huomioon nuorten sosiaalisten verkostojen merkityksen.

Hatkassa – Selvitys nuorten luvattomista poissaoloista ja sijaishuoltopaikkojen käytännöistä. Irma Lehtonen ja Janne Telén. Lastensuojelun Keskusliitto 2013. ISBN 978-951-9424-97-2 (pdf). Selvityksen tuottamista on rahoittanut Alli Paasikivi Säätiö.

Selvityksen voi ladata ilmaiseksi Lastensuojelun Keskusliiton verkkokaupasta.

Lisätietoja:

Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen, puh. 044 329 0029 tai hanna-mari.savolainen@lskl.fi
Viestintäpäällikkö Maija Andersson, puh. 050 379 2192 tai maija.andersson@lskl.fi

Lastensuojelun Keskusliitto on vuonna 1937 perustettu lastensuojelualan kattojärjestö, joka ajaa lapsen etua, vaikuttaa yhdessä jäseniensä kanssa lapsia koskevaan päätöksentekoon ja yhdistää eri tahojen asiantuntemuksen. Liiton jäseninä on 97 järjestöä ja 36 kuntaa tai kuntayhtymää. Lisätietoja www.lskl.fi

Hanna-Mari Järvinen

Viestinnän asiantuntija


044 329 0029

Työskentelen viestinnän asiantuntijana ja vastaan työssäni lapsen oikeuksien viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta sekä lapsen oikeuksien viestintäverkoston koordinoinnista.