Siirry sisältöön

Palvelujärjestelmä ei vastaa muuttuneisiin perhehaasteisiin

Suuri osa suomalaisista perheistä on jo muunlaisia kuin perinteisiä ydinperheitä. Palvelujärjestelmä ei kuitenkaan ole pysynyt muutosten vauhdissa. Lasten ja perheiden moninaistuvat tarpeet edellyttävät uudenlaista ajattelua ja totutuista toimintatavoista irrottautumista.

Äidin, isän ja lapsien muodostama perinteinen ydinperhe ei enää välttämättä ole tavallisin perhemuoto Suomessa. Joka neljäs perhe on yksinhuoltajaäidin perhe, noin kymmenesosa perheistä on monenlaisia uusperheitä, 60 000 perheessä vähintään toinen puolisoista tai ainoa vanhempi on ulkomaan kansalainen. Myös sateenkaariperheet lisääntyvät, samoin adoptioperheet, sijaisperheet ja esimerkiksi monen sukupolven perheet.

Lastensuojelun Keskusliiton yhteistyökumppaneidensa kanssa Mikkelissä 14.–15.6. järjestämässä Kohtaamisia vai törmäyksiä – moninaisuus lastensuojelussa -seminaarissa pohditaan moninaisuuden tuomia haasteita.

– Suomalainen yhteiskunta ja palvelujärjestelmämme ei tunne suomalaisia perheitä. Me uskottelemme edelleen, että perinteinen ydinperhe on vallitseva perhemuoto ja muut perhemuodot satunnaisia poikkeuksia, korostaa Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro.

– Me tarvitsemme analyysiä nykyisistä arkielämän perhemuodoista sekä analyysiin perustuvia johtopäätöksiä palvelujärjestelmämme kehittämiseen.

Palvelujärjestelmää ja lainsäädäntöä kehitettäessä on hyvä muistaa, että moninaistuvat perheet eivät ole mikään lastensuojelun erityiskysymys. Perherakenteissa on tapahtunut muutoksia jo pitkään ja tulee tapahtumaan koko ajan, muistuttaa puolestaan Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen.

Moninaisuutta ei pitäisikään nähdä pelkästään haasteena. Se on myös mahdollisuus, joka ehkä vielä liian usein jää käyttämättä.

– On tärkeää että yksittäisiä asiakasryhmiä ei sivuuteta tai niputeta jo olemassa oleviin palveluihin, vaan arvioidaan mitä asiakaslähtöisyys erilaisissa tilanteissa tarkoittaa.

Tietoa ja taitoa kohtaamiseen

Lasten ja perheiden moninaistuvat tarpeet edellyttävätkin aivan uudenlaista ajattelua ja totutuista toimintatavoista irrottautumista.  Erityisen tärkeään rooliin nousevat asiakastilanteet ja asiakkaiden kohtaaminen.

Perhesosiologi Juha Jämsä Monimuotoiset perheet -verkostosta esittää yhdeksi uudeksi ajattelutavaksi ”tyhmyyskoulutusta”, joka auttaa kohtaamaan asiakkaan ilman mitään ennakkoajatuksia ja ennalta määriteltyjä totuuksia.

– Ammattilaisen pitäisi olla niin ”tyhmä”, että ei tiedä asiakkaastaan mitään ennen kuin asiakas itse kertoo. Kulttuuriset suodattimet ja stereotyyppiset ratkaisut määrittävät helposti kohtaamista, sillä ei ole olemassa sääntöjä tai malleja, joita voi soveltaa tietyille perhetyypeille, Jämsä havainnollistaa.

Muukalainen meikäläiseksi

Totutuista ajattelutavoista ja toimintatavoista ei ole aina helppoa irrottautua eikä erilaisuuden kohtaaminen luonnistu välttämättä automaattisesti.

– Vierasta ja tuntematonta kohtaan tunnettu torjunta sekä oman ryhmän näkeminen parempana kuin muut on aika universaali ilmiö. Ihmisillä on vahvat taipumukset rakentaa eroja ”meidän” ja ”muiden” välille, kertoo Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen erikoistutkija, sosiaaliantropologi Minna Säävälä.

Muukalainen muuttuu meikäläiseksi luomalla tapoja ja tilanteita kokea samaan ryhmään kuulumista. Tilanteita, joissa erilaisuus jää taka-alalle ja jaettu “meikäläisyys” tuodaan etualalle voi luoda pienillä keinoilla myös asiakaskohtaamisissa.

– Nämä voivat olla hyvinkin yksinkertaisia ja helppoja keinoja. Yksi hyvä tapa esimerkiksi on yrittää löytää asiakkaan kanssa yhteisiä asioita, joita voivat olla vaikka perherooli – me molemmat olemme äitejä tai tyttäriä – yhteinen harrastus tai asuinpaikka. Näin mahdollisesti ammatillisuutta haittaavat tunnelataukset purkautuvat eikä mitään sen suurempia henkisiä kuperkeikkoja tarvita, Säävälä havainnollistaa.

Vahingollisimpia ennakkoasenteita ovat ne jotka syntyvät tietämättömyydestä puolin ja toisin.

Islamilaisen ja maallistuneiden kulttuurien kohtaamiseen perehtynyt tietokirjailija ja lakimies Husein Muhammed muistuttaa esimerkiksi, että hyvin harvalla ihmisellä uskonto on merkittävin osa identiteettiä.

– Liian usein ajatellaan, että esimerkiksi muslimina oleminen sulkisi kaikki muut asiat pois.

Monikulttuurisuus tai suvaitsevaisuus ei myöskään tarkoita pelkästään sitä, että vain suomalaisten on opittava vieraisiin tapoihin.

– Kyllä myös tänne muuttavilla on paljon opittavaa maan tavoista, Muhammed korostaa.

Lastensuojelun Keskusliitto järjestää seminaarin yhteistyössä Mikkelin kaupungin, Mikkelin ammattikorkeakoulun, Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja Kasvun Yhteisöjen kanssa.

Seminaariin osallistuu yli 200 lastensuojelun ja lapsiperheiden palveluiden parissa työskentelevää ammattilaista järjestöistä, kunnista ja yksityiseltä sektorilta sekä alan opiskelijoita. Lue lisää: www.lskl.fi/mikkeli2011

Lisätietoja:
Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 329 0029
hanna-mari.savolainen@lskl.fi

Hanna-Mari Järvinen

Viestinnän asiantuntija


044 329 0029

Työskentelen viestinnän asiantuntijana ja vastaan työssäni lapsen oikeuksien viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta sekä lapsen oikeuksien viestintäverkoston koordinoinnista.