Siirry sisältöön

Tiedonkulun ongelmat lastensuojelussa selvitettävä

Viranomaisten välisessä tiedonsiirrossa piiloudutaan salassapitovelvollisuuksien taakse liian usein. Lainsäädäntö ei estä tiedonkulkua, mutta nyt on vakavasti pohdittava estääkö nykyisen kaltainen byrokratia inhimillisen kohtaamisen, esittää Lastensuojelun Keskusliitto.

Viime päivinä olemme joutuneet miettimään mikä meni vikaan tapauksessa, joka johti 8-vuotiaan tytön kuolemaan. Läheisten hätä ja huoli on ollut ilmeinen. He ovat kuitenkin toimineet asiassa aktiivisesti, kuten välittävien aikuisten kuuluukin.

– Kihlakunnan syyttäjän päätös jättää poliisille tutkintapyyntö lastensuojelun toiminnasta on tärkeä signaali. On ensiarvoisen tärkeää, että tapahtumien taustalla olevat tosiasiat, jotka johtivat surulliseen lopputulokseen, tutkitaan perusteellisesti. Vastaavilta tapauksilta on vältyttävä tulevaisuudessa painottaa Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro.

– Tämä on oppimisen paikka viranomaisille. Jos tämän ääreen ei pysähdytä, voi tällaisia tapauksia valitettavasti tulla lisää.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tekemät päätökset perustuvat pääsääntöisesti monelta eri asiantuntijalta koottuun tietoon. Keskeistä on myös sosiaalityöntekijän ja asiakasperheen välille muodostuva vuorovaikutussuhde.

– Onkin selvää, ettei kukaan tee tämän kaltaista virhettä yksin eikä lopputulos voi olla yksittäisen sosiaalityöntekijän vastuulla. Päätöksenteon taustalla on aina iso joukko ihmisiä ja asiantuntijoita.

Sosiaalityöntekijät tarvitsevat aikaa sekä perheiden kanssa työskentelyyn että päätöksenteoksen tueksi tarvitsemansa tiedon kokoamiseen muilta viranomaisilta. Ongelmaksi voi muodostua viranomaisprosessien eteneminen eriaikaisesti.

– Tällöin ollaan tilanteessa, jossa kaikkea tietoa ei saada päätöksenteon tueksi. Ja näin näyttää valitettavasti tapahtuneen myös tässä tapauksessa, kun lapsen inhimillinen hätä ei ole välittynyt viranomaisille. On selvitettävä, päätyikö kaikki saatavilla oleva tieto asiasta päättävälle.

Traaginen tapahtuma haastaa viranomaisyhteistyön pohtimaan sellaisia keinoja, joilla parhaiten jatkossa varmistetaan lapsen edun mukainen saumaton tiedonkulku niille tahoille, jotka sitä lapselle ja perheelle palveluja järjestäessään tarvitsevat ja erityisesti päätöksenteon tueksi, Sauro painottaa. Lainsäädäntö ei sitä estä.

– Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa kyllä sujuvan tiedonsiirron. Nyt salassapitovelvollisuuden taakse piiloudutaan liian usein.

Viranomaisten tulisi Sauron mukaan kiinnittää huomiota myös siihen, miten suoraan lapsen ja perheen ongelmista puhutaan.

– Meidän on myös vakavasti mietittävä onko meillä aikaa ja halua kohdata avuntarvitsijat. Vain avoin asioiden käsittely auttaa lasta ja perhettä. Lapsella täytyy olla myös luottoaikuisia, jotka pysähtyvät lapsen mielipiteiden ja näkemysten äärelle. Lapsen viestiä ei saa koskaan sivuuttaa. Vai onko näin, että nykyisenkaltainen byrokratia estää inhimillisen kohtaamisen? Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen pohtii.

Pelkkä yksittäisen tapauksen taustojen selvittäminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan entistä enemmän tietoa siitä, millaisia tilanteita, asioita ja haasteita lastensuojeluasiakkaiden taustalla on.

– Sen selvittäminen vaatii tilanteiden systemaattista tarkastelua, joka meiltä Suomesta puuttuu. Lastensuojelun tutkimus on hajanaista ja ehkä sattumanvaraista, Heinonen toteaa.

Lisätietoja:

Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 329 0029
hanna-mari.savolainen@lskl.fi

Hanna-Mari Järvinen

Viestinnän asiantuntija


044 329 0029

Toistaiseksi pois työvahvuudesta. Työskentelen viestinnän asiantuntijana ja vastaan työssäni lapsen oikeuksien viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta sekä lapsen oikeuksien viestintäverkoston koordinoinnista.