Ennenkin

Onko teillä sitä ruotsalaisteosta, missä puhutaan sosiaalisesta perinnöstä? Hm??? On vuosi 1978. Olen ollut töissä Lastensuojelun Keskusliiton kirjastossa vain hetken enkä ole koskaan moisesta kuullutkaan saatikka mitään asiasta tiedä. Epätoivoinen kortistolaatikoiden ja kirjaston hyllyjen selaaminen ei tuota tulosta. Atk:sta ja asiasanoista ei ole apua, sillä niitä ei vielä silloin ollut. No, asiakas taisi saada lisää tietoa kollegaltaan ja niin Gustav Jonssonin teokset Det sociala arvet sekä Att bryta der sociala arvet kaivettiin hänen käyttöönsä.

Kyseinen teos oli suosittu lainakappale aikanaan, vaikka en sen tarkemmasta hyödyntämisestä maamme lastensuojelussa osaa sanoa. En muista ainakaan samalla otsikoinnilla olevaa teosta. Mutta kyllähän kaikki naapurustossakin tiesivät virtaset ja lahtiset, joilla oli ollut ongelmia jo useamman sukupolven ajan. Miten paljon se oli leimaamista ja leimautumista ja mikä oikeasti oli perintöä tai perittyä, sitä aina pohti.

Suosikkiteokset vaihtuvat vuosien myötä, jotkut löydetään uudelleen. Tarja Heino nosti joskus viime vuosisadan lopussa teeman uudelleen esille viitatessaan tuoreeseen Bo Vinnerljungin ruotsalaistutkimukseen. Jos olen oikein ymmärtänyt, maamme lastensuojelutilastointi on estänyt yli sukupolvittaisen asiakkuuden todentamisen. Jos ei ole numeroita ja muuta tietopohjaa osoittamaan, ei asiaa ole olemassa?

Näitä mietin kuunnellessani syyskuisilla lastensuojelupäivillä Finlandiatalossa monia mahtavia luentoja huono-osaisuudesta ja lastensuojelusta. Parasta oli se, ettei jääty ”maahan makaamaan”, vaan tarjolla oli positiivisia vaihtoehtoja asioiden hoitamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi.

Hyvältä tuntui myös lukea Talentia -lehden erikoisnumerosta (30 päivää) lastensuojelun ammattilaisille Tarja Heinon lupaus toimia saamansa tutkimusprofessorin nimityksen antamalla arvovallalla lastensuojeluakatemian saamiseksi maahamme. Ehkä nykyiset tiukkaa vaikuttavuutta  kumartavat päättäjät saadaan sitten paremmin ymmärtämään lastensuojelun todellisuutta?  Vai onko arvostus jo saatavilla, jos/kun ITLA saa Eduskunnan Suomi 100 –juhlatoimikunnan jättipotin?

Mielestäni kaikkien lasten ja nuorten parissa työtään tekevien tulisi saada kuulla Arto O. Salosen ajatukset erinomaisuuksien käyttöönotosta. Salosen näkemys ylittää ennakkoluulot, leimat ja stereotypiat ja etsii jokaisesta erinomaisuuksia ja parhautta. ”Kuinka luotaisiin edistyksen ilmapiiriä, jossa jokaisen olisi helppoa olla kaikkea sitä, mitä ihminen parhaimmillaan voi olla?” kysyi Salonen esityksessään.

Tuo erinomaisuus onkin hyvä termi, parempi kuin erityisyys. Sanoin aikanaan keskusliiton varhaiskasvatuksen lähtökohtana olevan jokaisen lapsen erityisyys, oikeus saada kasvaa omien edellytystensä täyteen mittaan. Joku sanoi minulle, ettei erityistä saa käyttää siten, koska erityisyys on testein tai lääkärinlausunnoin todettava, jotta lapsi voi saada erityisopetusta. En osannut kiistellä, vaikkakaan en luopunut periaatteesta ja sen ilmaisemisesta. Olisi pitänyt kyetä Salosen tavoin sanomaan, että jokaisessa meissä olevien erinomaisuuksien käyttöönottaminen tuottaa elämää kannattelevaa voimaa.

Myönnän, olen vanha, kun muistelen menneitä. Kokonaisuudessaan valtakunnalliset lastensuojelupäivät kiinnostavine esityksineen antoivat kuitenkin uskon tulevaisuuteen. Nähdäkseni vallalla on innokas ja uudenlaisten ratkaisujen kehittäminen. Lastensuojelusta tulee varmasti yhteistyöllä, ammattitaidolla ja rohkeudella lasten suojelua!

Pirjo Honkavaara
eläkkeellä
LSKL:n erityisasiantuntija