Hyppää sisältöön

Harvaan asutut alueet nuorten arkiympäristöinä

Osallisuus
Lapsen arki
Blogit
21.09.2021
Harvaan asutut alueet nuorten arkiympäristöinä

Väki vähenee, kouluverkko harvenee – mutta mitä ajattelevat harvaan asutuilla alueilla nuoret? Lastensuojelun Keskusliiton työntekijät kysyivät ilomantsilaisnuorilta arjesta ja tulevaisuuden toiveista.

Yksi Lastensuojelun Keskusliiton tavoitteista on vahvistaa lasten ja nuorten äänen kuulumista heitä koskevassa päätöksenteossa ja raivata yhteiskunnallisessa keskustelussa tilaa lasten ja nuorten mielestä tärkeille asioille ja näkökulmille. Säännöllisen epäsäännöllisesti pohdimme, keiden ajatuksista ja kokemuksista meidän olisi juuri nyt syytä ottaa selvää ja mille näkökulmille toimia kaiuttimena.

Lasten ja nuorten määrä vähenee monissa kunnissa. Kaikkein eniten tätä tapahtuu siellä, missä etäisyydet ovat jo nyt pitkiä ja esimerkiksi koulutuksen alueellinen saatavuus heikompi kuin muualla. Tällä vuosikymmenellä täytyy ratkaista, millaisin keinoin myös harvaan asutuilla alueilla turvataan jokaisen lapsen ja nuoren oikeus oppimiseen. Ratkaisuiksi, tai ratkaisun osiksi, on esitetty esimerkiksi kuntien välistä yhteistyötä ja etäopetusta.

Mutta miltä ilmiö näyttää nuorten silmin tarkasteltuna? Mitä syntyvyyden väheneminen ja erilaiset ratkaisuvaihtoehdot tarkoittavat heidän arkensa, toiveidensa ja tulevaisuutensa näkökulmasta? Päätimme selvittää, mitä harvaan asutuilla alueilla asuvat lapset ja nuoret ajattelevat kotipaikastaan, opiskelumahdollisuuksistaan ja tulevaisuudestaan.

Nuorten luokse (on mentävä)

Lähestyimme vuosi sitten syksyllä oppilaitoksia kolmessa eri puolilla Suomea sijaitsevassa kunnassa. Aluksi näytti hyvältä, sillä rehtorit suhtautuivat tapaamistoiveeseemme myönteisesti. Mutta kuten korona-aikaan on käynyt monessa muussakin asiassa, tässäkin tarvittiin suunnitelma b:n lisäksi vielä suunnitelmat c ja d, ennen kuin lopulta pääsimme tapaamaan nuoria Euroopan unionin mantereen itäisimpään pisteeseen eli Ilomantsiin. Ne kaksi muuta tapaamista jouduimme koronatilanteen vuoksi perumaan.

Tapasimme Ilomantsissa sekä ysiluokkalaisia että lukiolaisia – kaksi nivelvaihetta siis. Ysit pohtivat tänä vuonna yhteisvalintaa ja tapaamamme abit korkeakouluopintoja. Seuraavien askelten lisäksi halusimme kysyä, millaista on olla nuori Ilomantsissa, millaisia tulevaisuuden toiveita heillä on – ja liittyykö Ilomantsi näihin toiveisiin. Lukiolaisten kanssa kävimme vapaamuotoista keskustelua, ysiluokan kanssa lähestyimme asiaa hiukan toiminnallisemmin.

Pogostalla* on tilaa ja tilasta puutetta

Saimme kuulla historiasta, jo lakkautetun kyläkoulun hyvästä ruoasta ja siitä, mitä nuoren näkökulmasta tarkoittaa se, että ”kaikki tuntevat kaikki”. Nuoret kertoivat rauhallisesta paikasta ja siitä, että ympärillä on tilaa – ja miten samaan aikaan juuri omanikäisiltä puuttuu oma tila. Meille kerrottiin vapaa-ajasta, johon eivät kuulu ohjatut harrastukset, mutta joka on omannäköistä ja mielekästä. Suunnitelmia toisen asteen opiskelusta ja asuntola-asumisesta 70 kilometrin päässä sijaitsevassa Joensuussa. Lukiolaisten suunnitelmiin liittyi huomattavasti myös huolta siitä, aukeavatko korkeakoulun ovet omalla todistuksella.

Kerromme nuorten ajatuksista tänä syksynä ainakin Lapsen Maailma -lehdessä ja Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Jyväskylässä. Eikä tiedonkeruu jää tähän – seuraamme aihetta jatkossakin ja toivomme voivamme tavata ilomantsilaisnuoria uudelleen keväällä, kun toiveet jatko-opinnoista ovat jalostuneet hakupäätöksiksi. Ja koronatilanteen parantuessa pääsemme varmasti tapaamaan nuoria myös muualla.

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa olla aktiivisesti mukana teeman parissa

Koulutuksen turvaaminen ikäluokkien edelleen pienentyessä on liian tärkeä kysymys jätettäväksi vain Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijoille, mutta teemme mielellämme osamme. Mikäli mielessäsi on foorumi, jossa meidän olisi hyvä olla mukana tai vähintään tietoisia, niin ole yhteydessä. Emmekä kieltäydy myöskään kutsuista tulla kuulemaan muiden kuntien lasten ja nuorten ajatuksia, ainakaan ilman erittäin painavia perusteita.

Kirjoittajat:
Ira Custódio, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto
Petri Paju, hankepäällikkö, Kaikille eväät elämään -ohjelma, Lastensuojelun Keskusliitto
Mari Väistö, osallisuusasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

* Pogosta on nimitys, jota käytetään kirkonkylästä, ja joskus myös koko Ilomantsin kunnasta.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sulje