Ilmasto ja ahdistus
Niin sanottu ilmastoahdistus vaikuttaa leviävän: kaksi kolmesta suomalaisnuoresta kokee epävarmuutta tai turvattomuutta ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia, kertoo tuore nuorisobarometri. Ilmastonmuutos huolestuttaa nyt enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
Nuorten huoli tai ahdistus on myös korkeammalla tasolla kuin lasten vanhemmilla. Peruskouluikäisten vanhemmista kolmasosa yhtyy väitteeseen: Koen voimattomuutta, koska en voi kylliksi vaikuttaa ilmastonmuutokseen, joka koskettaa lapseni tulevaisuutta? Se on paljon, mutta vähemmän kuin nuorilla (kyselyaineisto n=1000, 2018-2019).
Olen seurannut ilmastolakkoon liittyvää keskustelua kotikaupunkini keskustelupalstalla. Niin sanottujen aikuisten huomion on kiinnittänyt ahdistus, ilmasto ei vaikuta olevan niin olennainen. Sanotaan, että ilmastonmuutoksesta ei kannata puhua, koska se lisää ahdistusta ja nuorilla on jo liikaa mielenterveysongelmia. Paino todellakin on sanalla ”ahdistus”.
Ilmastoahdistukseen suhtaudutaan kuin teinien sydänsuruihin (joista niistäkään tuskin mitään enää ymmärrämme); kun olet vanha, ymmärrät paremmin. Tämä tuntuu tärkeältä nyt, mutta myöhemmin näet asiat osana kokonaisuutta. Tämä ei ole elämäsi viimeinen planeetta, tapaat vielä monta ihanaa taivaankappaletta, jolle voit perustaa kodin ja perheen. Ja mitä ilmastoon tulee, silloin kun olin pieni, oli happosateita. Sitten istuimme alas, katsoimme pari jaksoa Dallasia ja insinöörit hoitivat homman.
Nuorten lakkoilua tukee 1200 tutkijaa, jotka ovat allekirjoittaneet aihetta koskevan kirjeen. Heidän kantansa on, että tällä kertaa on toisin, tällä kertaa vanhemmilla ei ole opetettavaa nuorille. Tämä on asia, jota aika ei itsestään paranna ja joka on vielä suurempi kuin sisäilmaongelmat.
Meillä paikallisesti poissaolo koulusta näyttää olevan suuri ongelma. Saamassani Wilma-viestissä valitellaan vastuukysymyksiä, jos oppilas on ilmoittamatta poissa. Vastuukysymyksistä kiinnostuneille voi suositella myös keskustelua lakkoilevien nuorten kanssa, niistä koko lakossa on kysymys alun perinkin.
Ilmastonmuutoksella ja eriarvoisuudella on jotain yhteistä. On oikeutettua kysyä, mitä asialle pitää tehdä. Mutta usein kysymys ja kysyjä tarkoittaa: mitä asialle pitäisi tehdä niin, että minun elämässäni mikään ei muutu. Jälkimmäinen versio on nyt myöhässä, koululaiset ovat lakossa, jotain on jo muuttunut.
Kommentit (0)