Hyppää sisältöön

Kuinka lopettaa kuritusväkivalta?

Politiikka & Yhteistyö
Lapsen arki
Blogit
30.04.2021
Kuinka lopettaa kuritusväkivalta?

Luemme iltasaduksi nostalgisia Pieni talo preerialla -kirjoja, jotka olen löytänyt omasta lapsuuteni muistojen laatikosta. Kirjasarja sijoittuu 1800-luvun lopun Amerikkaan. Ensimmäisen tukkapöllyn kohdalla yritän ohittaa tekstin, mutta sen aikaiset kasvatustavat toistuvat monissa kohdissa. Selkäsaunalla uhkaaminen on ollut hyvin tavallista. Huomaan pysähtyväni lapseni toteamukseen: ”Onneksi tällaista ei tapahdu enää, eikä Suomessa.” Haluan vahvistaa lapsuuden uskoa ja haluaisin olla samaa mieltä.

Kuritusväkivalta on kiellettyä ja paheksuttua, mutta edelleen käytettyä

Tämä aihe on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen omalla työpöydälläni. Olemme Lastensuojelun Keskusliitossa uusineet kyselyn suomalaisten kasvatusasenteista ja kuritusväkivallan käytöstä. Tulokset näiltä osin julkaistaan ensi syksynä.

Paljon on tapahtunut 1800-luvun lopun Amerikasta ja Suomesta. Hyvin pitkä aika kuitenkin kului, ennen kuin kuritusväkivalta kiellettiin. Suomi voi olla ylpeä tästä, sillä olimme Ruotsin kanssa vuonna 1984 ensimmäisiä maita, joissa laki tuli voimaan. Vielä tällöinkin yli puolet suomalaisista pitivät lasten kurittamista hyväksyttävänä.

Kuritusväkivalta on laaja käsite. Emme puhu vain kirjasarjassa mainituista selkäsaunoista tai tukkapöllyistä. Kuritusväkivalta on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, jossa vanhempi, muu aikuinen tai esimerkiksi isompi sisarus pyrkii aiheuttamaan lapselle fyysistä tai henkistä kipua rangaistakseen tai säädelläkseen hänen käyttäytymistään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lapsen tukistamista, läimäytystä, pilkkaamista tai tahallista huomiotta jättämistä.[i]

Viimeisimmän asennekyselyn (2017) perusteella suurin osa (81 %) suomalaisista ei hyväksynyt kuritusväkivaltaa edes poikkeustapauksissa. Asenteiden muutoksesta huolimatta kuritusväkivaltaa käytetään edelleen[ii]. Jopa 41 prosenttia vastaajista kertoi joskus turvautuneensa johonkin kuritusväkivallan muotoon (tukistaminen, sormille näpäytys, läimäytys, piiskaaminen, väkivallalla uhkailu) lastensa kasvatuksessa.[iii]

Kouluterveyskyselyn (2019) mukaan noin viidesosa lapsista ja nuorista kokee henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta. Fyysistä väkivaltaa kokee joka kymmenes, tytöt poikia yleisemmin.[iv]

Miksi on tärkeää seurata asenteitamme?

Olemme koko maailmassa hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa koronaepidemian johdosta. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ja lapsiperheissä tapahtuvan lähisuhdeväkivallan piiloon jäämisestä on esitetty paljon huolta. Vanhempien kokema stressi on lisääntynyt, mikä lisää tutkimusten mukaan riskiä väkivaltaan.

Kansallisen lapsistrategian koronatyöryhmän mukaan koronakriisin jälkihoidossa on edelleen tarpeen tehdä tiiviisti työtä kuritusväkivallan ehkäisemiseksi ja myönteisten kasvatuskäytäntöjen edistämiseksi.[v] Lastensuojelun Keskusliiton tekemä kansallinen seuranta on nähty tärkeänä osana kansallista pyrkimystä väkivallattomaan lapsuuteen ja seurantakyselyn toteuttaminen on mainittu yhtenä toimenpiteenä toimenpideohjelmassa.[vi]

Oikeus väkivallattomaan ja rakastavaan kasvuympäristöön on yksi keskeisimmistä oikeuksista lasten elämässä, josta kaikkien lasten tulisi poikkeuksetta nauttia. Rakkauden lisäksi lapsi tarvitsee johdonmukaisia ja selkeitä rajoja. Lasta tulee ohjata kannustaen ja keskustellen.

Elämme toisenlaisessa maailmassa, kuin Pieni talo preerialla -kirjoissa, mutta emme voi sulkea silmiämme. Siksi meidän tulee tietää, ei vain toivoa, miten me tämän ajan aikuiset Suomessa suhtaudumme ja käytämme kuritusväkivaltaa. Tämän takia me Lastensuojelun Keskusliitossa olemme tehneet säännöllistä seurantaa. Tavoitteenamme on tietoisuuden lisäämisellä löytää keinoja toimia toisin.

P.S. Tänään 30.4. vietetään kansainvälistä lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vastaista päivää, #EndCorporalPunishment (end-violence.org). Kansainvälisenä tavoitteena on, että lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta olisi kiellettyä jokaisessa maassa, tällä hetkellä se on totta vasta 59 maassa. Me, Lastensuojelun Keskusliitto, allekirjoitimme vetoomuksen.

 

Lähteet:

[i] https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-edistaminen/vakivallan-ehkaisy/kuritusvakivalta

[ii] ks. myös Ellonen Noora, Lucas Steven, Tindeberg Ylva ja Janson Staffan. 2017. Parents’ Self‐Reported Use of Corporal Punishment and Other Humiliating Upbringing Practices in Finland and Sweden – A Comparative Study. Child Abuse Review, vol 26.

[iii] Hyvärinen Sauli. 2017. Piiskasta jäähypenkkiin – suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö 2017. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 2/2017.

[iv] Ikonen, Riikka ja Helakorpi, Satu (2019) Lasten ja nuorten hyvinvointi – kouluterveyskysely 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

[v] Valtioneuvoston julkaisuja. 2020. Lasten ja nuorten hyvinvointi koronakriisin jälkihoidossa. Lapsistrategian koronatyöryhmän raportti lapsen oikeuksien toteutumisesta.

[vi] Korpilahti Ulla, Kettunen Hanna, Nuotio Erika, Jokela Satu, Nummi Vuokko Maria, Lillsunde Pirjo (toim.). 2019. Väkivallaton lapsuus: toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja.

 

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sulje