Lapset tulee huomioida aikuisten palveluissa

Vanhemman vakavan sairauden tiedetään aiheuttavan riskin lapsen elämänkululle. Tuttua on jo puhe vanhemman mielenterveyden häiriöiden ja päihdesairauksien aiheuttamista haitoista lapselle, mutta vähemmän puhutaan siitä, että myös muut vanhemman toimintakykyä heikentävät sairaudet vaikuttavat lapseen. Lasten ja heidän tuen tarpeidensa huomioiminen aikuisten palveluissa on keskeinen osa ehkäisevää lastensuojelua, ja tämän suhteen meillä on Suomessa vielä paljon tekemistä.

Suomessa lähes neljännes alaikäisistä elää perheessä, jossa vähintään toisella vanhemmalla on psykiatrinen diagnoosi (Ristikari ym. 2018) ja yli puolet lapsista kokee vanhemman vakavan somaattisen sairauden (Kinnunen ym. 2021) – esimerkiksi syövän, aivoverenkiertohäiriön, MS-taudin tai ALS:in. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän terveysrekisterin mukaan vanhemman vakavan alkoholiongelman kanssa elää arviolta noin 70 000 suomalaista lasta. Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn mukaan jopa yli 6 prosenttia lapsista kertoi huolehtivansa, auttavansa tai hoitavansa läheistään sairauden tai korkean iän vuoksi päivittäin tai viikoittain, joka tarkoittaa lähes yhtä suurta lapsijoukkoa kuin alkoholiongelmista kärsivät lapset (Nenonen ym. 2019).

Vanhemman mielenterveysongelmien tiedetään lisäävän lasten mielenterveysdiagnooseja, psyykelääkkeiden käyttöä sekä myöhempää mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrää (Merikukka 2020, Ristikari ym. 2018). Tuoreet tutkimukset (Merikukka 2020, Kinnunen 2021) osoittavat, että myös vanhemman fyysiset ja somaattiset sairaudet aiheuttavat merkittävän riskitekijän suomalaisten lasten mielenterveydelle ja positiiviselle elämänkululle. Vanhemman sairaus voi aiheuttaa perheessä taloudellisten, psyykkisten ja sosiaalisten resurssien vajetta, jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Kouluterveyskyselyn hoivavastuussa olevat vastaajat olivat tyytymättömämpiä elämäänsä kuin ei-hoivaavat nuoret. Mielenterveyden haasteet ja yksinäisyyden kokemukset sekä nuorten oma työssäkäynti ja perheen heikko taloudellinen tilanne olivat yleisempiä hoivavastuussa olevilla nuorilla kuin verrokkiryhmällä.

Viheliäinen varhainen puuttuminen

Mitä aiemmin lapsen kehitystä uhkaaviin riskeihin pystytään puuttumaan, sitä tehokkaammin ehkäistään monimutkaisten sosiaalisten ongelmien syntyminen ja kasaantuminen. Suomalainen lainsäädäntö määrääkin sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisia tarjoamaan haastavissa tilanteissa eläville perheille tukea riittävän varhain; tukemaan vanhempia kasvatustehtävässään ja selvittämään lapsen tuen tarpeen (Lastensuojelulaki 2007/407, Terveydenhuoltolaki 2010/1326, Sosiaalihuoltolaki 2014/1301).

Ammattilaisten toimintaa ja heidän kokemuksiaan koskevista selvityksistä kuitenkin ilmenee, ettei lain edellyttämä lasten huomioonottaminen ja varhainen tukeminen aikuisten terveydenhuollossa toteudu ongelmattomasti (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2018). Ammattilaiset myös kirjaavat esimerkiksi päihteiden käytöstä syntyneitä haittoja vain harvoin, joka kertoo myös siitä, ettei puheeksi ottamista päihteiden käytöstä ja sen vaikutuksista esimerkiksi lapsiin käytännössä tapahdu (ks. Warpenius ym. 2013) Seuraukset ovat nähtävissä lastensuojelun arjessa – valtaosa lastensuojelun ja lapsiperheiden palveluissa toimivista on sitä mieltä, ettei lapsia huomioida riittävästi aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Myös vanhemmat itse kokevat saavansa palvelujärjestelmältä helpommin tukea lapsen kasvuun liittyviin kysymyksiin kuin vanhemmuuteensa esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi (Pitkänen ym. 2014).

Vanhemman terveyteen liittyviä tai sosiaalisia haasteita tulisi aina punnita suhteessa vanhemmuuden voimavaroihin ja velvollisuuksiin.

Käytännössä lasten asema vanhemman kärsiessä terveyden haasteista näyttää olevan ristiriidassa tasa-arvoisten kasvuolosuhteiden luomiseen pyrkivän suomalaisen lainsäädännön, YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja tuoreen Kansallisen lapsistrategian tavoitteiden kanssa. Tutkijat ovatkin suosittaneet, että aikuisterveydenhuollossa on kehitettävä uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä, johdon on strategisesti sitouduttava lasta huomioivaan työotteeseen ja seurattava sen toteutumista (Niemelä 2012, Merikukka 2020).

Velvoittaako nykyinen lainsäädäntö todella lasten huomioimiseen?

Käytännön haasteiden lisäksi myös lainsäädäntöä on tarpeen tarkastella kriittisesti. Lapsen tilanteen selvittäminen aikuisille annetuissa palveluissa on sinällään lainsäädännössä huomioitu – terveydenhuoltolaki (70 §) ja sosiaalihuoltolaki (44 §) velvoittavat selvittämään asiakkaan tai potilaan hoidossa olevan lapsen tilanteen, kun arvioidaan, että tämän kyky huolehtia lapsen hoidosta tai kasvatuksesta on heikentynyt. Käytännössä pykälien velvoittavuutta ei kuitenkaan aina ymmärretä ja myös niiden muotoilu jättää liikaa harkinnanvaraa. Aikuisten toimintakyvyn arvioinnin painottaminen voi käytännössä johtaa siihen, ettei lapsen tilannetta selvitetä. Vanhemmuuden arviointi on haastava tehtävä sosiaalialan ammattilaisellekin, mutta vielä haastavampi tehtävä se on esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiselle, jolla ei ole siihen koulutusta.

Käytännössä ongelman ydin kuitenkin on se, ettei sote-ammattilaisella välttämättä ole edes tietoa lapsen olemassaolosta. Terveydenhuoltolain tai sosiaalihuoltolain pykälä ei varsinaisesti velvoita selvittämään, onko henkilöllä hoidettavanaan alaikäisiä lapsia. Vertailukohtana tässä suhteessa voidaan pitää Norjan vuonna 2010 uudistettua terveydenhuoltolakia. Se ensinnäkin velvoittaa kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia selvittämään, onko potilaalla alaikäisiä lapsia, käymään keskustelun vanhemmuudesta, antamaan tarvittaessa lapselle ikätasoista tietoa vanhemman sairaudesta ja tarvittaessa ohjaamaan lapset sairaanhoitoon. Laki myös velvoittaa tämän työn dokumentointiin.

Aloitetaan ehkäisevä lastensuojelu aikuisten palveluista

Voidaan siis perustellusti kysyä, että tukeeko suomalainen lainsäädäntö todella ajatusta lasten suojelemisen yhteisvastuusta. Onko sillä edellytyksiä toteutua varsinkaan aikuisten palveluissa? Mikäli tavoitteena on ehkäistä riskien varhaisen tunnistamisen ja varhaisen tuen avulla eriarvoistavia ja syrjäyttäviä elämänkulkuja, ovat aikuisten terveys- ja sosiaalipalvelut paikka, jossa on aidosti mahdollista puuttua ehkäisevästi moniin lasten hyvinvoinnin riskitekijöihin. Vanhemman terveyteen liittyviä tai sosiaalisia haasteita tulee aina punnita suhteessa vanhemmuuden voimavaroihin ja velvollisuuksiin. Systemaattisten toimintamallien kehittäminen lasten ja koko perheen huomioimiseen aikuisten palveluissa olisi tehokasta ja vaikuttavaa ehkäisevää lastensuojelua.

Aikuisille suunnatut terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut tulee nähdä ennaltaehkäisevänä lastensuojeluna.

Suomessa tulisi myös lainsäädännön tasolla varmistaa, että henkilön saadessa sosiaali- ja tai terveydenhuollon palveluita selvitetään heti alkuvaiheessa, onko henkilöllä alaikäisiä huollettavia lapsia. Tämän lisäksi lainsäädännöllä tulisi varmistaa, että ehkäisevää tukea tarjotaan perheille systemaattisesti. Tieto alaikäisten lasten olemassaolosta ja mahdolliset toimenpiteet tuen tarpeiden kartoittamiseksi tai tuen tarjoamiseksi tulisivat olla näkyvissä myös muille potilaan kanssa työskenteleville. Vain näin voidaan todella varmistaa lapsen edun toteutuminen koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä.

Toimenpide-ehdotukset:

1. Aikuisten palveluissa toimintakulttuuria on kehitettävä niin, että lasten huomioimisen ja tukemisen ymmärretään olevan ehkäisevää lastensuojelua, joka on myös jokaisen aikuisen kanssa työskentelevän sote-ammattilaisen vastuulla.
2. Aikuisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa on aina selvitettävä, kuuluuko potilaan tai asiakkaan perheeseen lapsia.
3. Aikuisten palveluihin kehitetään selkeä systemaattinen toimintamalli koko perheen tuen tarpeiden selvittämiseksi sekä tuen tarjoamiseksi tai sen käynnistämiseksi esimerkiksi moniammatillisena yhteistyönä.

Lähteet:

Holmi, Laura & Kekkonen, Elina (2023) Lastensuojelun nykytila ja tulevaisuus – Lapsiperheiden sosiaalihuollon ja lastensuojelun asiakastyön ammattilaisten näkemyksiä. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 1/2023.
https://www.lskl.fi/julkaisut/lasten-suojelemisen-nykytila-ja-tulevaisuus/

Kinnunen, Lotta (2021) The association of parental somatic illness with offspring’s mental health. Akateeminen väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta. Oulu: Oulun yliopisto.

Merikukka, Marko (2020) Lapsuuden elinolojen yhteydet aikuisuuden hyvinvointiin : Kansallinen syntymäkohortti 1987 -rekisteritutkimus. Akateeminen väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta. Oulu: Oulun yliopisto.

Nenonen, Tellervo & Heino, Malla & Hedman, Lilli & Klemetti, Reija (2020) Lapset ja nuoret perheenjäsenten hoivaajina. Kouluterveyskyselyn 2019 tuloksia.Tutkimuksesta tiiviisti 24/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Niemelä, Mika (2012) Structured child-centred interventions to support families with a parent suffering from cancer: From practice-based evidence towards evidence-based practice. Akateeminen väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto.

Pitkänen, Tuuli & Kaskela, Teemu & Halme, Nina & Perälä, Marja-Leena (2014) Päihdehoidossa olevien vanhempien huolet ja tuen tarpeet ja kokemukset palveluista. Teoksessa Johanna Lammi- Taskula & Sakari Karvonen (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 274–285.

Ristikari, Tiina & Keski-Säntti, Markus & Sutela, Elina & Haapakorva, Pasi & Kiilakoski, Tomi & Pekkarinen, Elina & Kääriälä, Antti & Aaltonen, Mikko & Huotari, Tiina & Merikukka, Marko & Salo, Jarmo & Juutinen, Aapo & Pesonen-Smith, Anna & Gissler, Mika (2018) Suomi lasten kasvuympäristönä: Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 7/2018. Helsinki: PunaMusta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2018) Tuloksellisuustarkastuskertomus. Asiakkaan lasten huomioiminen aikuisten mielenterveyspalveluissa. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 9/2018.

Warpenius, Katariina; Holmila, Marja &Tigerstedt, Christoffer (2013) Alkoholi- ja päihdehaitat läheisille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lastensuojelun visiota etsimässä – blogisarja on Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijoiden näkemyksiä eri teemoista, joita tulisi ottaa huomioon keskustelussa lastensuojelun kansallisesta visiosta ja lastensuojelulain kokonaisuudistuksesta. Blogisarja ilmestyy noin kahden viikon välein.

Blogisarjaa kirjoittavat Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijat Annukka Paasivirta, Laura Holmi, Elina Kekkonen, Jonna Lindqvist, Johannes Jahnukainen, Kirsi Hokkila ja Riikka Westman.

Lue myös edellinen blogi Jokainen syrjäytynyt jälkihuollon nuori on liikaa.