Lastenpsykiatrinen hoito on turvattava viivytyksettä

Lapsi ei voi odottaa lastensuojelussa ensisijaisesti tarvitsemaansa lastenpsykiatrista hoitoa. Toimivalla yhteistyöllä ja oikea-aikaisilla palveluilla voidaan ehkäistä viimesijaisten tukimuotojen tarvetta sekä psykiatriassa että lastensuojelussa. Tarvitaan yhteisesti sovittuja toimintaperiaatteita, jotta kaikki tukea tarvitsevat lapset ovat samalla viivalla.

Oikeuskanslerin virasto teki hiljattain ratkaisun siitä, kuinka käsitellyssä asiassa lastenpsykiatrian osastohoito olisi tullut järjestää viipymättä. Ratkaisussa kiinnitettiin huomiota kahden sairaanhoitopiirin velvollisuuteen järjestää viivytyksettä lastenpsykiatrista osastohoitoa.

Oikeuskansleri esitti myös huolensa lastenpsykiatrisen hoidon saatavuudesta yleisesti. Osastohoidon saamisen viivästyminen oli johtanut siihen, että hoitoa odottava 10-vuotias lapsi oli jouduttu osastohoidon odottamisen ajaksi sijoittamaan perhekotiin.

Lastensuojelun Keskusliitto on 2016 julkaistussa selvityksessä tarkastellut lastensuojelun ja psykiatrian yhteistyötä. Lastensuojelussa on pitkään ollut haasteita puutteellisessa tai jännitteisessä yhteistyössä lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa. Taustalla on monia asioita, kuten niukat resurssit sekä erilaiset näkemykset ja toimintatavat.

Yhteistyötä on lähdetty selvityksen jälkeen jo monella tavalla ja taholla kehittämään ja edistystä on varmasti tapahtunutkin. Se ei kuitenkaan edelleenkään ole saumatonta, kuten tulisi olla, jotta lasta voitaisiin auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Lastensuojelu tarvitsee lapsi- ja nuorisopsykiatriaa kumppaniksi

Yhteistyö ei saisi koskaan näyttäytyä toisen osapuolen sanelemalta toiminnalta. Yhteinen työ on vaikuttavinta, kun lastensuojelun ja psykiatrian osaamiset liittyvät toisiinsa lapsen tarpeista käsin rakentuvaksi auttamisen kokonaisuudeksi.

Lastensuojelu tarvitsee monessa kohdassa lapsi- ja nuorisopsykiatriaa kumppaniksi, jotta työ voi olla vaikuttavaa ja vastata asiakkaan tarpeeseen. Tarvitaan yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja -periaatteita, jotta kaikki tukea tarvitsevat lapset ovat samalla viivalla.

Ammattilaiset tunnistavat vastuun siirtämisen kulttuurin, joka asiakkaalle näkyy pallotteluna ammattilaisten välillä ja vaikeutena saada tarvittavaa apua oikeaan aikaan. Lastensuojelussa lapsia ja perheitä ei kuitenkaan voida laittaa jonoon, kriisitilanteissa on toimittava välittömästi ja kaikki lapsen kannalta tarvittavat toimijat on saatava mukaan yhteistyöhön. Lapsen näkökulmasta on tärkeää turvata palvelujen saatavuus juuri siinä akuutissa tilanteessa, jossa sitä tarvitaan.

Meidän on huolehdittava siitä, että lapselle tarjottava palvelu on ensisijaisesti sitä, mitä lapsi tarvitsee ja mistä hän hyötyy. Hyvin hoidettu yhteistyö on myös kustannustehokasta ja oikeaan aikaan saaduilla palveluilla voidaan ehkäistä sekä psykiatriassa että lastensuojelussa viimesijaisten tukimuotojen tarvetta, jotka ovat aina kalliimpia.

Yhteinen vastuu auttamisesta

Yhteistyössä tärkeää on tunnistaa ja tunnustaa eri toimijoiden roolit ja osaaminen. Lastensuojelu ei tietenkään osaa arvioida psykiatrisen hoidon tarvetta, eikä vastaavasti psykiatria voi tehdä lastensuojelulta tilauksia siitä, millaisen sijaishuoltopaikan turvin lapsen tilanne tulisi turvata, kun psykiatrista hoitoa ei ole tarjolla. Jos lapsi tarvitsee lastenpsykiatrista hoitoa, on tämä turvatta viivytyksettä.

Oikeuskanslerin ratkaisemassa tilanteessa viivytyksettömän hoitoon pääsyn avulla olisi voitu välttää lastensuojelulain mukainen sijoitus perhekotiin. Vastuu lapsen edun mukaisesta auttamistyöstä on yhteinen.

Lisätietoja:

Hanna Heinonen, toiminnanjohtaja, päätoimittaja, hanna.heinonen(a)lskl.fi, p. 040 838 4027
Miia Pitkänen, johtaja, vaikuttaminen ja yhteiskuntasuhteet, p. 040 744 6505