Hyppää sisältöön

Lastensuojelu kaipaa vision kirkastamista ennen lain kokonaisuudistusta

Lastensuojelu
Blogit
16.02.2022
Lastensuojelu kaipaa vision kirkastamista ennen lain kokonaisuudistusta

Lapsiasiavaltuutettu esitti[i] viime viikolla lastensuojelulain kokonaisuudistuksen käynnistämistä. Me Lastensuojelun Keskusliitossa olemme olleet myös huolissamme lastensuojelulain lukuisista muutoksista ja niiden käytännön vaikutuksista lastensuojelun asiakasperheiden tilanteisiin. Lain uudistamisen rinnalle tarvitsemme kuitenkin kipeästi kansallista visiota lastensuojelulle.

Lastensuojelulakia on uudistettu viimeksi viime vuonna vaativan sijaishuollon työryhmän[ii] työn tuloksena. Työryhmän uudistamistyö jaettiin kuitenkin kahteen osaan, joten lastensuojelulakiin on luultavasti odotettavissa pian taas lisää muutoksia. Lastensuojelun Keskusliitosta lausuimme[iii] keväällä 2021 lastensuojelulain uudistuksesta. Kokonaisuudessaan uudistukset lainsäädäntöön määrittävät sosiaalityön tekemistä yhä yksityiskohtaisemmalla tasolla. Huolenamme on, miten laki tukee suhdeperustaisen työn toteutumista ja lapsen edun varmistamista, kun soteuudistusta ollaan laittamassa käytäntöön hyvinvointialueilla.

Pelkkä lakiuudistus ei riitä

Nykyisen, lähes 30 kertaa muutetun ja repaleisen lastensuojelulain noudattaminen ja ymmärtäminen on jo asiantuntijoillekin vaikeaa. Saman asian esiin nostamista on ajanut myös lastensuojelulain hyvin tunteva lakimies Mirjam Araneva SOS-Lapsikylästä. Hänen mukaansa[iv] alkuperäinen, vuonna 2008 käyttöön tullut, lastensuojelulaki oli hieno, ohjaava ja helposti sovellettava. Tätä lastensuojelulain tulisi olla. Nyt lastensuojelulain punainen lanka on kadonnut ja laki ei toimi kokonaisuutena, eikä aja lapsen etua.

Lastensuojelulain uudistamisen paikka olisi niin Lapsiasiavaltuutettu Pekkarisen kuin Aranevan mielestä nyt, kun soteuudistusta ollaan laittamassa käytäntöön. Olemme samaa mieltä, että asia on kannatettava ja ajankohtakin olisi oikea, mutta onko tämä riittävää? Tarja Heinon työryhmä[v] toteaa pohtiessaan työmenetelmiä nuorena sijoitettujen lasten hoidossa, että järjestelmän uudistamisessa pienet reformit eivät auta, vaan toimintakulttuurin muutos edellyttää kokonaisvaltaista sektorikohtaisten palvelujen, ideologian ja auttamisasenteiden uudelleen asemoitumista. Työryhmä ehdottaa, että kansalliseen lapsistrategiaan sisällytetään erillinen sijaishuollon visio ja sen toimintaohjelmana konkreettinen suunnitelma toimiksi, joilla käytännössä turvataan lapsen oikeus erityiseen suojeluun. Mielestämme pelkkä sijaishuollon visio ei ole riittävä.

Tarvitsemme kansallisen vision, mitä lastensuojelun tulisi olla

Olemme Lastensuojelun Keskusliitosta peräänkuuluttaneet jo pitkään[vi], että tarvitsemme lastensuojelun kansallisen vision, joka huomioi sekä lastensuojelun ennaltaehkäisevän että korjaavan näkökulman. Erityisesti huoli on kohdistunut vuonna 2015 uudistuneen sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain väliseen rajapintaan. Araneva nostaa esille, että sosiaalihuoltolaki on pahimmillaan heikentänyt lapsen oikeutta saada erityistä suojelua. Sosiaalihuoltoon tehtiin määrittely erityistä tukea tarvitsevasta lapsesta ja tämä on osoittautunut haasteelliseksi. On syntynyt kuntakohtaisia eroja siinä, milloin lapsi määritellään erityistä tukea ja milloin lastensuojelun tukea tarvitsevaksi lapseksi. Lastensuojelun kokonaisvisio olisi pitänyt määritellä jo sosiaalihuoltolain uudistamisen yhteydessä.

Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä käytiin syksyllä 2021 keskustelua lastensuojelun kansallisesta visiosta[vii]. Keskustelussa tuotiin esille, että lastensuojelun tärkein tehtävä on mahdollistaa lapsille ja nuorille tavallinen elämä ja että painopistettä halutaan siirtää enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan, lastensuojelu ei saisi olla ensisijainen palvelu. Tämä on ollut jo pitkään kansallisena tavoitteena. Lastensuojelulain uudistaminen ei kuitenkaan yksinään riitä. Kokonaisvision tulee leikata läpi myös muu lainsäädäntö ja palvelurakenteet. Nyt olisi todella tärkeä ja korkea aika määritellä visio sille, mitä itse lastensuojelun tulisi olla.

Lastensuojelu on lukuisissa lakiuudistuksissa typistymässä tai laajentumassa, näkökulmasta riippuen, pelkäksi sijaishuolloksi. Meidän tulisi määritellä paremmin millaista tulisi olla laadukas lastensuojelun avohuollon työ ja miten rajapinnoilla tehtävä työ edistää lapsen etua ja oikeutta suojeluun. Kansallisella tasolla tulisi muodostaa yhteneväistä käsitystä siitä, missä vaiheessa lapsi siirtyy sosiaalihuoltolain mukaisista lapsiperhepalveluista lastensuojelun avohuollon tuen piiriin ja miten turvataan lapsen tarvitsema erityinen suojelu ensisijaisesti muilla keinoin kuin sijaishuollon avulla. Kansallisella tasolla määritellyt perusteet asiakkuuksille täytyy olla selkeät paitsi ammattilaisille, myös asiakkaille itselleen.

Me tarvitsemme kansallisen vision ja yhteisen strategian siitä, millaista lastensuojelua haluamme rakentaa osana tulevia hyvinvointialueita. Jo suunnitellut lastensuojelulain muutokset on tärkeä saattaa voimaan, mutta keskustelu yhteisestä visiosta tulisi aloittaa heti.

Lähteet

[i] Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2022 (lapsiasia.fi)
[ii] Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti (valtioneuvosto.fi)
[iii] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle lastensuojelulain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi
[iv] SOS-Lapsikylän soscast (sos-lapsikyla.fi) 
[v] Mikä auttaa?: Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teininä sijoitettujen lasten hoidossa (julkari.fi)
[vi] Heinonen, Hanna. Visio hukassa? 
[vii] Lastensuojelun kansallinen visio – onko sitä? (pdf)

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sulje