Hyppää sisältöön

Miten seurakunta voisi tukea nuorten osallisuutta kunnissa?

Osallisuus
Blogit
7.06.2021
Miten seurakunta voisi tukea nuorten osallisuutta kunnissa?

Osallisuus vahvistaa yksilön positiivista minäkuvaa sillä tavalla, että se voi luoda myös korjaavia kokemuksia sellaisille lapsille ja nuorille, jotka eivät muilla elämän osa-alueilla syystä tai toisesta saa ääntänsä kuuluviin.

Vuosittain yli kolme neljäsosaa viisitoistavuotiaista nuorista käy rippikoulun. Kirkko tavoittaa tänäkin kesänä valtaosan suomalaisista nuorista juuri ennen heidän äänestysoikeuttaan ja ensimmäisiä vaalejaan. Tästä huolimatta kirkon äänestysaktiivisuus on heikkoa. Vuoden 2018 seurakuntavaaleissa äänestysprosentti 16–17-vuotiaiden joukossa oli vain 8,4 prosenttia. Valtakunnallisesti seurakuntavaaleissa äänesti 14,4 prosenttia kirkkoon kuuluvista.

Voidaanko tällaisessa tilanteessa puhua reiluista vaaleista tai toimivasta demokratiasta? Mielestäni ei. Näen kuitenkin suuren potentiaalin siinä, kuinka valtavan määrän nuoria kirkon nuorisotyö tavoittaa siinä iässä, jossa kriittinen ajattelu ja poliittinen identiteetti kehittyvät. Kirkon nuorisotyö on myös aidosti valtakunnallista; erityisesti pienissä kunnissa rippikoulu- ja isostoiminta vetävät paljon nuoria. Viimeaikoina kirkko on herännyt siihen todellisuuteen, että toiminnan lisäksi sen on pystyttävä tarjoamaan lapsille ja nuorille myös aito mahdollisuus vaikuttaa seurakunnan asioihin.

Joten marraskuussa 2019 kirkolliskokous päätti, että jokaiseen seurakuntaan tulee perustaa nuorten vaikuttajaryhmä. Nuorten vaikuttajaryhmät ovat nuorisovaltuustojen kaltaisia ryhmiä, joissa seurakuntanuoret saavat mahdollisuuden vaikuttaa oman seurakuntansa asioihin. Tällaiset varhaiset osallisuuden kokemukset ovat erityisen tärkeitä kannustamaan laajempaan osallisuuteen yhteiskunnassa myöhemminkin. Kun nuori saa kokemuksen siitä, että on voinut vaikuttaa ympäristöönsä myönteisesti, siitä jää muistijälki kykenevyydestä ja joukkoon kuulumisesta. Tällaiset kokemukset vahvistavat sellaista kasvua, joka tulevaisuudessa johtaa äänestämiseen tai jopa ehdolle asettumiseen.

Kyse ei kuitenkaan ole vain tulevaisuuteen ja aikuisuuteen valmistamisesta, vaan aidosta osallisuudesta, jonka toteutumisella on merkitystä tässä ja nyt. On itseisarvoisen tärkeää, että lapset ja nuoret Suomessa kokevat itsensä tärkeiksi. Kirkolliskokouksen päätös on hieno alku nuorten osallisuuden vahvistamiselle seurakunnissa. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää ja resurssointia päätöksen toimeenpanossa.

Lapset ja nuoret ovat tärkeitä

Kirkon kasvatustyöllä on alhaisemman äänestysikänsä ansiosta mahdollisuus ottaa varaslähtö osallisuuskasvatuksessa. Tämän kesän rippikoululaiset pääsevät jo ensivuonna harjoittamaan äänestysoikeuttaan, mikäli saamme viestimme äänestämisen tärkeydestä heille perille. Kokemus osallisuudesta, tapahtui se sitten seurakunnassa tai kunnan nuorisovaltuustossa, vahvistaa lasten ja nuorten autonomista osaamista sekä itsetuntoa. Nuorten vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen kumuloituu, ja pian kasvatamme sukupolvea, joka on entistä osaavampi ja varmempi tasa-arvoisen tulevaisuuden tavoittelussaan.

Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi kaivataan kuitenkin kokonaisvaltaista systeemistä muutosta. Tämä ei tarkoita vain yksittäisiä toimia, joilla pyritään ottamaan lasten ja nuorten mielipiteet huomioon lapsia ja nuoria suoraan koskevissa asioissa. Systeeminen muutos tarkoittaa sitä, että kaikilla yhteiskunnan tasoilla rakenteet muotoiltaisiin uudelleen sillä tavalla, että lapset ja nuoret voisivat kokea olevansa yhdenvertaisesti osa päätöksentekoa aikuisten kanssa.

Osallisuus vahvistaa positiivista minäkuvaa

Tärkeää on ottaa huomioon se, että osallisuuden toteuttamisen väylien tulee olla muotoiltu sopiviksi lasten ja nuorten ikä- ja osaamistasoon. Jos jokin asia tuntuu liian vaikeasti ymmärrettävältä lapselle tai nuorelle, vika ei ole lapsessa tai nuoressa. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat kompleksisia ja monimutkaisia, mutta meidän aikuisten on opittava hyödyntämään verkostomaista tietoa ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä sillä tavalla, että voimme rakentaa sen keskelle väyliä lapsille ja nuorille, joita pitkin he pääsevät vaikuttamaan asioiden kokonaiskuvaan omalla tavallaan, omaa näkökulma-asiantuntijuuttaan hyödyntäen.

Lapset ja nuoret ovat usein osaavampia kuin uskommekaan. Tälläkin hetkellä he johtavat ilmastoliikkeitä ympäri maailmaa. Ilmastokriisi on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka valtavat systeemiset ongelmat vaikuttavat suoraan kaikkien lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Demokratian heikkeneminen sekä vallan verkostoituminen ovat myös tällaisia monitahoisia ilmiöitä, ja meidän aikuisten on pidettävä huoli siitä, että rakennamme yhteiskuntaan itseään korjaavia rakenteita, joita pitkin jokainen lapsi ja nuori voi tasavertaisena vaikuttaa ympäristöönsä. Näissä rakenteissa tulee olla myös sisäänrakennettu oppimisinfrastruktuuri, jossa erilaiset lapset ja nuoret oppivat luovimaan eri vaikuttamisen keinojen verkoissa ja löytämään itselleen mieluisimman tavan olla osallisina.

Osallisuus vahvistaa yksilön positiivista minäkuvaa sillä tavalla, että se voi luoda myös korjaavia kokemuksia sellaisille lapsille ja nuorille, jotka eivät muilla elämän osa-alueilla syystä tai toisesta saa ääntänsä kuuluviin. Voi olla että heidän ympärillään olevat aikuiset eivät osaa, pysty tai jaksa kuunnella. Voi olla, että joillain ei ole ympärillään aikuisia lainkaan. Kuulluksi tuleminen lapsena antaa eväät edistää empatiaa ja tasa-arvokehitystä myös aikuisena. Ennen kaikkea se kuitenkin tunnustaa sen tosiasian, että jokainen lapsi ja nuori on itsearvoisesti tärkeä ja arvokas osa tätä yhteiskuntaa.

Enja Seppänen
NAVI-koordinaattori, Lasten ja nuorten keskus ry

Blogikirjoitus on osa lapsi- ja perhejärjestöjen yhteistä Anna ääni lapselle -kampanjaa. Tule mukaan varmistamaan, että tulevissa kuntavaaleissa 2021 valitaan päättäjiä, jotka huolehtivat lasten edusta!

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sulje