Hyppää sisältöön

Olennaisin ei saa unohtua lapsibudjetoinnissa

Politiikka & Yhteistyö
Blogit
14.12.2021
Olennaisin ei saa unohtua lapsibudjetoinnissa

Lapsen oikeuksien etenemisen suhteen kulunut vuosi on antanut aihetta iloon. Suomi sai ensimmäisen kansallisen lapsistrategian ja sen myötä myös lapsibudjetointia pilotoidaan valtion ensi vuoden talousarvion yhteydessä. Nämä kuulostavat ehkä kovin hallinnollisilta, mutta ne tuovat mukanaan tehokkaita keinoja vahvistaa lapsen oikeuksia ihan siellä arjen tasolla, ja juuri siksi ne ovat olleet pitkän linjan tavoitteita vaikuttamistyössämme. On palkitsevaa nähdä asioiden etenevän.

Pilottivaiheessa on tarpeen muistuttaa, mistä lapsibudjetoinnissa on kyse ja miksi ihmeessä sellaista pitäisi tehdä. Lapsibudjetoinnilla tavoitellaan varmuutta siitä, että lasten hyvinvointiin ja oikeuksiin kohdistuvat juhlapuheet tulevat todeksi päätöksenteon arjessa – siis siinä vaiheessa, kun se maksaa jotakin ja vaatii priorisointeja. Lapsibudjetoinnilla haetaan myös lapsiin kohdistettujen julkisten varojen vaikuttavuutta. Eli kun lasten hyvinvointiin laitetaan tietty määrä rahaa, selvitetään, onko raha tuottanut sitä vaikutusta, mitä haettiin. Näin voidaan arvioida, oliko panostus hyödyllinen vai pitääkö kokeilla jotain muuta. Julkisessa taloudessa ei aina ole itsestään selvää, että hyvät aikomukset johtavat hyvään lopputulokseen.

Lapsibudjetointi on siis lapsiin kohdistuvien julkisten varojen lapsenoikeusperustaista analysointia, arviointia ja vaikuttavuuden vahvistamista. Lapsibudjetoinnissa yhdistyy sekä lapsen etu että julkisen talouden etu. Molempien kannalta on tärkeää, että lapsiin kohdennetuilla varoilla lapsille saadaan mahdollisimman paljon hyvää aikaiseksi. Samalla budjettiin saadaan lisää läpinäkyvyyttä.

Lapsibudjetointia pilotoidaan ensi vuonna

Lapsibudjetointia pilotoidaan valtion ensi vuoden talousarviossa, joka on juuri tällä hetkellä eduskunnan valiokuntien käsittelyssä. Budjettipäätös viimeistellään eduskunnan täysistunnossa joulunalusviikolla. Lapsibudjetointia toteutetaan erillisellä lapsibudjetointiosiolla hallituksen talousarvioesityksessä (budjetti.vm.fi).

Pilotointia on edeltänyt virkamiestyöryhmän työskentely, jonka loppuraportissa on linjattu lapsibudjetoinnin toteutustapaa (julkaisut.valtioneuvosto.fi). Tätä työskentelyä taas edelsi VN TEAS -hanke Lapsilähtöinen budjetointi (valtioneuvosto.fi), jonka puitteissa allekirjoittanut on luonut valtion lapsibudjetoinnin ensimmäistä mallinnusta ja toteuttanut budjettianalyysin vuoden 2020 valtion talousarvioon. Hankkeen tuloksia on hyödynnetty virkamiestyöryhmän työssä.

Lapsibudjetoinnin pilottiversiossa korostuu budjettianalyysi, eli budjetista on eritelty alle 18-vuotiaisiin sekä heidän perheisiinsä kohdistuvat määrärahat. Osittain budjettianalyysissä on päädytty eri ratkaisuihin, kuin mitä hankkeemme loppuraportissa esitettiin, kuten että siihen sisällytettiin vain suorat kulut, ei välillisiä tai kollektiivisia kuluja.

Pilotin heikkoutena voisi syystä pitää sitä, että siinä ei ole toteutettu lapsivaikutusten arviointia sen enempää ennakkovaikutusten arviointina kuin vuosittaisena jälkiarviointinakaan. Jälkiarviointi on tarkoitus tehdä hallituskausittain neljän vuoden välein ja ennakkoarviointi ainoastaan budjettilakien ennakkoarvioinnin yhteydessä, ei budjetin kokonaisuutta arvioiden. Perusteluina esitetään, että on vaikeaa ylipäänsä arvioida, milloin jokin vaikutus johtuu tietystä toimenpiteestä, ja että vaikutukset tulevat usein pitkällä aikajänteellä.

Perustelu on ymmärrettävä. Mutta. Herää kysymys, unohtuuko lapsibudjetoinnissa se olennaisin, eli vaikuttavuuden arviointi ja sen myötä lapsen oikeuksien vahvempi toteuttaminen? Nimittäin ennakko- ja jälkiarviointi täytyy joskus aloittaa. Ja kun sen aloittaa, se seisoo aluksi aika lailla tyhjän päällä. Mitä vaikkapa yksittäisestä numerosta saa irti? Eipä juuri mitään, mutta toistuessaan syntyy aikasarja, joka alkaa jo tuottaa tietoa. ”Ahaa, tuossa kohtaa lisäsimme määrärahaa tuonne ja sitten näin tapahtui. Voisivatko nämä liittyä toisiinsa?” Aluksi lapsibudjetoinnissa on tarpeen kuvailla lapsiväestön hyvinvoinnin nykytilaa ja asettaa keskeiset seurattavat indikaattorit. Myöhemmin voidaan arvioida, värähtääkö indikaattori ja mihin suuntaan. Suosittelen vahvasti, että jo pilotointivaiheessa otettaisiin selkeät askeleet budjetin lapsivaikutusten arvioinnissa eteenpäin. Vaikka ne olisivat kuinka haparoivia, ne kuitenkin valmistaisivat tietä vahvemmille askeleille myöhemmin.

On hyvä pitää kirkkaana mielessä, mitä tarkoitusta varten uusi systeemi luodaan, ettei rakenneta hallintoa hallinnon vuoksi, sillä sellainen turhauttaa. Lapsibudjetoinnissa on lähdettävä keskeneräisenä liikkeelle, edettävä portaittain ja korjattava käytäntöjä matkalla opitun mukaan. Pilotointiin valittu portaittainen eteneminen on hyvä tapa tuoda uusi menetelmä valtionhallinnon käyttöön. Samalla keskeistä on, että suuntaa kirkastetaan ja menetelmää parannetaan saatujen kokemusten ja palautteen myötä. Voimme oppia tästä lapsilta: ensin edetään ”puita pitkin”, sitten otetaan haparoivat askeleet ja kunnes kulku varmistuu. On erinomaista, että lapsibudjetoinnissa ollaan jo pilotointivaiheessa. Tästä on hyvä jatkaa.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sulje