Hyppää sisältöön

Onko oppivelvollisuuden laajentamisessa unohdettu erityistä ja vaativaa tukea tarvitsevat nuoret?

Lapsen arki
Politiikka & Yhteistyö
Blogit
31.05.2022
Onko oppivelvollisuuden laajentamisessa unohdettu erityistä ja vaativaa tukea tarvitsevat nuoret?

Lapset SIB ja Nuoret SIB pyrkii systeemiseen muutokseen. Nostamme esiin hankkeen kautta havaittuja palveluaukkoja tai palvelujärjestelmässä olevia puutteita, jotta kaikki lapset ja nuoret saisivat parempaa tukea tulevaisuudessa. Nyt SIBin kautta on noussut huoli erityistä tukea tarvitsevista toisen asteen oppivelvollisista nuorista.

Oppivelvollisuutta laajennettiin syksyllä 2021. Toisen asteen opinnoista tuli maksuttomia laajennetun oppivelvollisuuden piiriin kuuluville nuorille. Yhtenä tavoitteena uudistuksessa on varmastikin ollut nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Käytäntö on kuitenkin näyttänyt ongelmia ja puutteita opintojen tukemisessa juuri erityistä tukea tarvitsevien ja syrjäytymisriskissä olevien nuorten osalta.

Peruskoulussa apu on järjestynyt nuorille, mutta toisella asteella enää ei.

Miten ja mistä toisella asteella oleva vahvaa tukea tarvitseva nuori saa apua opiskeluunsa? Nuoret SIB Jyväskylän (jyvaskyla.fi) kautta tulleiden kokemusten mukaan avun saaminen on erittäin vaikeaa, melkein mahdotonta. Saman haasteen edessä ollaan tietojemme mukaan valtakunnallisesti. Peruskoulussa apu on järjestynyt nuorille, mutta toisella asteella enää ei.

Nuoret SIB Jyväskylän toiminnassa tuetaan toisen asteen pudokkuusuhan alla olevia nuoria. Lyhyen ajan sisällä on tullut ilmi useampia tilanteita, joissa oppivelvollisuusikäinen toisella asteella aloittanut nuori ei pysty opiskelemaan omassa koulutusohjelmassaan, vaikka haluaisi. Nuorilla on erilaisia neurologisia tai mielenterveyden ongelmia, jotka ilman vankkaa tukea käytännössä estävät opiskelun. Nuori tarvitsisi opintoja varten henkilökohtaisen avustajan tai muun vankan tuen koulupäivään, jotta opiskelu toisella asteella olisi hänelle turvallista ja ylipäänsä mahdollista.

Avustajaa on yritetty saada niin toisen asteen koulutuksen järjestäjältä, kaupungin vammaispalveluilta kuin lastensuojelustakin. Lastensuojelu pystyy järjestämään ammatillisen tukihenkilön, mikäli nuorella on lastensuojelun tarve. Tuki on kuitenkin vain väliaikaista. Vammaispalvelut puolestaan ei myönnä avustajaa, koska nuorella ei ole vammaisdiagnoosia ja laki ei velvoita avustajan antamiseen. Oppilaitos taas katsoo, että asia ei kuulu heille. Esimerkiksi eräs nuori on saanut avustajan vain Nuoret SIBin kautta – eli rahaston kustantamana. Mitä tukea ne nuoret saavat, jotka eivät ole hankkeen tuen piirissä?

Tuen puuttuminen kuormittaa koko perhettä – ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi

Perheiden näkökulmasta tilanne on mahdoton. Kun avustaja evätään, se ajaa vanhemmat hakemaan apua kaikilta mahdollisilta ja mahdottomilta tahoilta. Se työllistää paljon muita julkisten palveluiden työntekijöitä, joilla ei todennäköisesti kuitenkaan ole mahdollisuutta puuttua tilanteeseen tai auttaa.

Vanhemmat joko käyttävät valtavasti aikaa ja energiaa yrittäessään löytää tilanteeseen ratkaisua – tai heittävät hanskat tiskiin.

Vanhemmat joko käyttävät valtavasti aikaa ja energiaa yrittäessään löytää tilanteeseen ratkaisua – tai heittävät hanskat tiskiin. Monella vanhemmalla on samoja haasteita kuin lapsillaan, eikä heillä ole valmiutta lähteä taistelemaan järjestelmää vastaan ja vaatimaan oikeuksiaan eduskunnan oikeusasiamiestä myöten.

Nuorelle tilanteet ovat masentavia ja turhauttavia. Heille ei ole juurikaan tarjolla vaihtoehtoisia palveluja opiskelun tilalle, ja jos tällaisia löytyisikin, laki edelleenkin velvoittaa nuorta opiskelemaan. Ja mikäli opinnot keskeytetään, avustajatarve pysyy edelleen vahvana myös mahdollisessa muussa toiminnassa.

Vankkaa tukea opinnoissaan tarvitsevat nuoret on ilmeisesti unohdettu oppivelvollisuutta laajennettaessa. Nyt olisi tärkeää määritellä, kenen vastuulla avustajan tarjoaminen – tai muu tavanomaista vankempi tuki vaikkapa koulumatkoille – on missäkin tilanteessa.

Määrittelyn tekeminen edellyttää luonnollisesti myös sen selvittämistä, mitä erilaisia vaille apua jääneitä ryhmiä ja tuen tarpeita oppivelvollisilla esiintyy. Tätä kartoitusta on valtionhallinnon taholta ilmeisesti juuri tehtykin. Toivottavasti selvitys johtaa lähitulevaisuudessa hyviin ratkaisuihin tilanteissa, joiden hoitamatta jättäminen tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi esimerkiksi edelleen lisääntyvien – vaikeuksien seurauksena jopa kokonaisten perheiden kokemien – mielenterveysongelmien muodossa.

Kirjoittajat:

Marja-Sisko Kataikko, palveluesimies, Nuorisopalvelut, Jyväskylän kaupunki
Riikka Westman, hankepäällikkö, Lapset SIB, Lastensuojelun Keskusliitto

 

Kommentit (1)

Anne-Marie
8.06.2022 10:10
Suuri kiitos yo. blogikirjoituksesta ! Haluaisin tuoda tällä hetkellä tähän saman ryhmään luokiteltavien lasten osalta toisenlaisen näkökulman. Nämä lienevät erilaisia lapsia, kuin mihin kirjoituksessa viitataan. Valtionhallinnon selvittäessä mitä erilaisia vaille apua jääneitä ryhmiä ja tuen tarpeita oppivelvollisilla esiintyy, olisi tärkeää myös muistaa ne mukavuudenhaluisemmatkin lapset ja nuoret, jotka mahdollisista haasteistaan huolimatta pärjäisivät ihan hyvin yleisopetuksen parissa. Heidät on usein laitettu erityistä tukea vaativien lasten joukkoon. Liiat tukitoimet antavat lapselle vääränlaisen turvallisuudentunteen, eikä lapselta odoteta kovinkaan isoja suorituksia, mitä he eivät omaoehtoisesti osaa alkaa tarjoamaan. Tällaiset lapset "käyvät tyhjäkäynnillä", eivätkä käytä koko potentiaaliaan. Heitä autetaan parhaiten auttamatta liikaa. Miten nämä lapset saiviat apua jo aiemmin koulupolulla, että saavat koko potentiaalinsa käyttöön toiselle asteelle mentäessä ?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sulje