Hyppää sisältöön

Päättyvä hallituskausi: hyviä lähtökohtia, ituja ja alkuja – mutta myös ristiriitaisia ja tekemättä jääneitä päätöksiä

Lapsen oikeudet
Blogit
4.04.2019
Päättyvä hallituskausi: hyviä lähtökohtia, ituja ja alkuja – mutta myös ristiriitaisia ja tekemättä jääneitä päätöksiä

Suomi tarvitsee tulevilta hallituksilta johdonmukaista lapsi- ja perhepolitiikkaa. Tämä varmistetaan laatimalla kansallinen lapsistrategia ja arvioimalla systemaattisesti päätösten lapsivaikutukset.

Sipilän hallituksen Ratkaisujen Suomi -ohjelma oli muodoltaan erilainen kuin aiemmat hallitusohjelmat. Tiiviissä ja ratkaisukeskeisessä ohjelmassa lasten ja perheiden asioita käsiteltiin erityisesti hallituksen kärkihankkeiden yhteydessä. Näistä lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) nosti aiheellisesti esiin tarpeen uudistaa lapsi- ja perhepolitiikan johtamista sekä lapsi- ja perhepalvelujen hallintorajat ylittävää kehittämistä.  

LAPE-muutosohjelmassa on saatu paljon hyvää aikaiseksi ja vielä enemmän hyviä ituja ja alkuja. Hallituskausikohtaisten kehittämishankkeiden pulma on kuitenkin siinä, että käynnistymisen ja suunnitteluvaiheen jälkeen varsinaiselle työlle jää aikaa maksimissaan pari vuotta, jos sitäkään. Isojen muutosten aikaansaaminen näin lyhyessä ajassa on erittäin haasteellista.  

Lapsi- ja perhepolitiikasta on jo pitkään puuttunut kokonaisnäkemys ja johdonmukaisuus. Päätöksenteko on jo useamman hallituskauden ajan ollut sirpaleista ja lyhytjännitteistä, jopa poukkoilevaa. Kokonaisuudessa on painottunut milloin palvelujen kehittäminen, milloin sosiaaliturvan uudistukset tai mahdollisesti työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset. Myös päättyvällä hallituskaudella tehdyt ratkaisut ovat olleet huonosti toisiinsa sopivia ja toisinaan keskenään ristiriitaisia: esimerkiksi subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajauksella lapset asetettiin keskenään eriarvoiseen asemaan sen mukaan, missä kunnassa he asuvat, ja myöhemmin varhaiskasvatuksen tasa-arvoa pyrittiin erillisellä määrärahalla kohentamaan.

Perhevapaauudistus tekemättä, Lanzaroten sopimus vailla tehokasta toimeenpanoa 

Kuluvalla hallituskaudella käytiin aktiivista keskustelua myös perhevapaauudistuksen tarpeesta. Lähtökuoppia pitemmälle asiassa ei valitettavasti päästy. Tulevien vuosien aikana on huolehdittava perhevapaajärjestelmän uudistamisesta siten, että järjestelmän joustavuus säilyy ja se kohtelee perheitä yhdenvertaisesti. Uudistuksen tulee tuoda vaihtoehtoja työn ja perheen yhteensovittamiseksi ja huomioida perheiden monimuotoisuus. Perhevapaissa tarvitaan isän kiintiön kasvattamista ja korvaustason nostoa, sillä nykyisin viidennes isistä ei pidä isyysvapaata lainkaan. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua leikkaamalla vanhempien yhteistä kiintiötä niiden perheiden kohdalla, joiden elämäntilanteessa ei syystä tai toisesta ole mahdollista jakaa vapaita. Näiden päämäärien saavuttaminen edellyttää lisäresursointia eikä tällaisen uudistuksen toteuttaminen kustannusneutraalisti siten ole realistinen tavoite.

Hallitusohjelmassa luvattiin myös parantaa rikoksen uhrin asemaa lainsäädäntöä kehittämällä. Erityisesti lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa luvattiin nostaa. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistusta korotettiinkin ja lisäksi lakiin lisättiin rangaistussäännös törkeästä lapsenraiskauksesta. Lainsäädännön muuttaminen ei kuitenkaan yksin riitä. On huolehdittava myös valtakunnallisesti yhdenvertaisista ja riittävistä palveluista seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön uhreille. Muun muassa tätä edellyttää Suomen jo vuonna 2011 ratifioima Lanzaroten sopimus, jota koskevaa toimeenpanosuunnitelmaa ei vieläkään ole laadittu.

Hallitusohjelmasta seuraavaan: lapsistrategian ja lapsivaikutusten arvioinnin avulla johdonmukaista lapsi- ja perhepolitiikkaa 

Kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen lapsipolitiikan näkökulmasta on ilahduttavaa, että hallitus tarttui lapsistrategia-ajatteluun. Viimeisen vuoden aikana tehty valmistelutyö piirtää vision lapsi- ja perhemyönteisestä Suomesta vuonna 2040. Toimenpiteisiin tämän vision toteuttamiseksi on ryhdyttävä heti. Seuraavan eduskunnan on valmisteltava hallituskaudet ylittävä lapsistrategia, joka toimii suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen lapsi- ja perhepolitiikan ohjauksen välineenä. Parlamentaarinen valmistelu mahdollistaa laaja-alaisen ja hallituskaudet ylittävän sitoutumisen tavoitteisiin. Tähän on erinomaiset edellytykset, sillä lapsistrategian tarpeellisuudesta on laaja poliittinen yhteisymmärrys.

Lapsistrategia tulee ymmärtää osana YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa. Tämä tarkoittaa, että strategian tavoitteena on lapsen oikeuksien toteutuminen. Hallituskausittain laadittava toimenpideohjelma konkretisoi keinot. Strategian toteutumista voidaan arvioida hallituskausittain sekä lapsen oikeuksien sopimuksen määräaikaisraportoinnin yhteydessä. Lapsistrategiassa ei siten ole kyse vain seuraavasta hallituskaudesta, vaan monista tulevista hallituskausista, ja se koskettaa monia tulevia ikäluokkia.

Lapsistrategia toimii siis pitkäjänteisen lapsipolitiikan ohjauksen välineenä. Jotta päätöksenteko olisi johdonmukaista eikä yhdellä päätöksellä vesitettäisi toisaalla saavutettavia tuloksia, on välttämätöntä liittää säädösvalmisteluun ja talousarviopäätöksiin lapsivaikutusten arviointi. Lapsivaikutusten arvioinnissa tarkastellaan, millaisia vaikutuksia esityksellä on lasten hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen. Sen avulla varmistetaan, että yksittäiset päätökset vievät johdonmukaisena kokonaisuutena kohti asetettuja tavoitteita.

On tärkeä tunnistaa lapsivaikutusten arvioinnin tarve myös muissa kuin lapsia suoraan koskettavissa asioissa – esimerkiksi kaikki perheiden toimeentuloon vaikuttavat asiat vaikuttavat myös lapsiin. Lapsivaikutusten arviointia tulee tehdä säädöstyössä systemaattisesti. Tämä edellyttää, että lainvalmistelijoilla on kansallisen lainsäädännön lisäksi riittävä ymmärrys YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen sisältämistä velvoitteista.

Anna ääni lapselle 14.4.!

Tulevalla eduskunnalla ja hallituksella on merkittävä rooli niin lapsistrategian valmistelutyön suunnan valitsemisessa kuin systemaattisen lapsivaikutusten arvioinnin varmistamisessa. Tutustu järjestöjen yhteiseen Ääni lapselle -kampanjaan sekä Lastensuojelun Keskusliiton tavoiteohjelmaan tulevalle hallituskaudelle – ja muista äänestää!

 

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sulje