Hyppää sisältöön

Saako lapsi rakastaa kaikkia perheitään? 

Lastensuojelu
Blogit
1.11.2018
Saako lapsi rakastaa kaikkia perheitään? 

”Kaikki vanhemmat ovat perhehoidossa asuvalle lapselle samanarvoisia. Vanhempi, niele ylpeytesi ja ajattele lapsen parasta!” Eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -avustusohjelman vierailijablogissa perheen jälleenyhdistämisestä kirjoittavat erityisasiantuntija Reetta Peltonen ja kehittämispäällikkö Pia Lahtinen Pesäpuu ry:n #Munperheet -hankkeesta. 

Kohti suunnitelmallista perheenjälleenyhdistämistä?

Huostaanottoja puretaan harvoin, ja sitä harvemmin mitä pitempään elämän ensimmäinen sijoitus jatkuu. Vuonna 2017 Suomessa oli 10 526 huostaanotettua lasta, joista yli puolet (56 %) asui perhehoidossa. Vuonna 2016, 0-17-vuotiailla 425 huostaanottoa päättyi, joista suurin osa laitoshoidossa. Perhehoidossa päättyi vain 99 huostaanottoa.

Tilastot eivät kuitenkaan kerro meille suoraan sitä, kuinka paljon päättyneistä huostaanotoista on suunnitelmallisia perheen jälleenyhdistämisiä. Tilastojen ja eri toimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen valossa näyttää siltä, että mikäli lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän lisäksi mukana työskentelyssä on palveluntuottaja, perheen jälleenyhdistämisiä tapahtuu syystä tai toisesta enemmän. Palveluntuottajan keskeinen rooli on lapsen ja sijaisperheen tukeminen, mutta käytännössä palveluntuottajat kertovat työskentelevänsä paljon myös syntymävanhempien kanssa. Voidaankin kysyä, ovatko lapset ja perheet eriarvoisessa asemassa sijaishuoltopaikasta riippuen?

Miten sijoitetut lapset ja nuoret kokevat perhesuhteet?

Olemme oppineet #Munperheet-hankkeessa paljon erityisesti perhehoidossa asuvilta lapsilta ja nuorilta. Näiden kokemusten valossa lapset ja nuoret perheineen ovat monessakin mielessä eriarvoisessa asemassa.

Nuorten mielestä lastensuojelun arvioinnit ja päätökset tulisi tehdä aina yhteistyössä, varsinkin, kun tehdään lasta koskevia suuria päätöksiä. Nuoret kuvaavat kuulemisen perhehoidossa toteutuvan melko huonosti; päätöksiä tekevät työntekijät, jotka näkevät heitä harvoin tai ovat tutustuneet heihin vain papereiden kautta. Tietoa huostaanoton perusteista ja esimerkiksi vanhempien tilanteesta nuoret kertovat saaneensa huonosti.

Useat nuoret ovat kokeneet lojaliteettiristiriitoja perheiden välissä. Nuoret odottavat aikuisilta tiiminä toimimista, saumatonta yhteistyötä ja joustavuutta – sitä, että ’olisi yksi iso perhe ja yhteiset pelisäännöt’ tai että vanhemmat voisivat tulla käymään sijaisperheessä.

Nuorten mielestä isät ovat edelleen eriarvoisessa asemassa. Isät ovat puuttuneet elämästä ja tuntuvat jäävän vähemmälle. Äideistä puhutaan, heiltä kysytään ja he ovat enemmän esillä lastensuojelussa kuin isät. Kuitenkin kaikki vanhemmat ovat lapselle tärkeitä ja heillä on oma roolinsa lapsen elämässä.

Millaista tukea perheet saavat?

Perhehoidossa olevan lapsen tuen ja palveluiden järjestämisestä vastaa nimetty sosiaalityöntekijä. Kunnallisen perhehoidon lisäksi kentällä toimii useita palveluntuottajia. Palveluntuottajien kontakti perheisiin on usein tiivis ja pulmatilanteissa perheet saavat työntekijään helposti yhteyden. Osalla palveluntuottajista on päivystyspuhelin, josta työntekijän saa hätätilanteessa kiinni myös iltaisin tai viikonloppuisin. Myös lakisääteinen sosiaalipäivystys vastaa kiireellisiin lastensuojelun tilanteisiin. Mikäli lapsella, vanhemmalla tai sijaisvanhemmalle ei ole mahdollisuutta muuhun kontaktiin virka-ajan ulkopuolella, rohkeneeko hän soittaa sosiaalipäivystykseen?

Syntymävanhempien tuki vaihtelee paljon, eikä se ole selkeästi kenenkään vastuulla. Aina vanhempien ei ole helppoa ottaa tukea vastaan viranomaisilta. Huostaanotto on iso kriisi eikä tukea pysty pahimmassa kriisissä välttämättä hyödyntämään. ”Yksin ei saisi kuitenkaan koskaan jättää. Apua tulee tarjota toistuvasti eri tilanteissa”, muistuttavat vanhemmat.  Sijoitettujen lasten vanhempien tukemiseksi on kehitetty ja levitetty VOIKUKKIA-toimintaa usealle paikkakunnalle.

Mitä teemme?

#Munperheet–hankkeen tavoitteena on luoda edellytyksiä suunnitelmalliseen ja lapsen edun mukaiseen perheen jälleenyhdistämiseen lastensuojelun perhehoidossa sekä vähentää eriarvoisuutta. Lasten, nuorten ja vanhempien ajatuksissa perheen jälleenyhdistäminen ei tarkoita pelkästään konkreettista muuttamista, vaan myös sitä, että perheensä ja läheisensä saa määritellä itse ja heihin voi turvallisesti pitää yhteyttä – että ’on lupa ajatella, ikävöidä ja rakastaa kaikkia perheitään ja puhua niis ääneen’.

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden kirjoituksia eriarvoisuudesta heidän työnsä näkökulmasta. 

Reetta Peltonen, erityisasiantuntija
Pia Lahtinen, kehittämispäällikkö
Pesäpuu ry, #Munperheet – Kohti suunnitelmallista perheen jälleenyhdistämistä -hanke 

Linkki Kaikille eväät elämään -hankkeen sivuille

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sulje