SIB-mallin toteutus: Ei helppoa, mutta sitäkin tärkeämpää  

Julkinen järjestelmämme on viime vuosina paininut sekä synkkien talouslukujen että monimutkaisten ongelmien kanssa. Sosiaalisten ongelmien tiedetään kumuloituvan ja asiantuntijat ovat pitkään korostaneet, että niihin tulisi päästä käsiksi ajoissa. Tiedosta huolimatta hyvinvointipalvelut näyttävät kuitenkin tarttuvan ongelmiin vasta, kun ne ovat jo edenneet pitkälle. SIB* (Social Impact Bond) malli tarjoaa ongelmaan yhden ratkaisukeinon, kirjoittavat kuntatutkija Jenni Airaksinen ja kuntien vaikutusten hankintaan liittyen väitöskirjaa kirjoittava Anni Kyösti.

Ensimmäiset SIB-hankkeet ovat olleet tienraivaajien asemassa, ja osa on joutunut myös vastatuuleen. Yhdessä kunnista on käyty kovasanaista keskustelua mallin mahdollisuuksista ja etiikasta. Meille tutkijoille tämä keskustelu ei tullut yllätyksenä. Olemme tutkimuksissamme havainneet kohtia, joissa SIB-malli törmää hallintajärjestelmämme ominaispiirteisiin. Vika ei ole mallissa, eikä järjestelmässä. Kyse on siitä, mitä mallilla tavoitellaan ja miten onnistutaan ratkaisemaan toteutuksessa vastaantulevat ongelmakohdat.

Olemme tunnistaneet kolme olennaista asiaa mallin soveltamisessa:

1. SIB-prosessin toteuttaminen vaatii kunnilta erityistä sitoutumista ja resursseja. Kunta ei ole hankkeen toteuttaja, mutta malli vaatii panostusta. Kunnissa on tyypillisesti ydinryhmä/henkilö, joka mm. vastaa hankkeen tiedonlouhinnasta, prosessien luomisesta, yhteistyöstä ja viestinnästä läpi organisaation. Malli vaatii ongelmien ratkaisukykyä ja pitkäjänteistä valmiutta yhteisten tavoitteiden edistämiseen. Jos kunnilla ei ole hankkeessa riittäviä sisäisiä resursseja, hankkeiden toteuttaminen epäonnistuu.
2. Asiakasohjaus on vaikeaa. Tämä paljastaa järjestelmästämme ainakin sen, että puheeksi ottaminen ontuu, ehkä varhaisen tuen tarpeen tunnistaminenkin. Olemme vuosikaudet kuulleet viiltäviä analyysejä siitä, miten nelivuotiaan hampaista voidaan päätellä syrjäytymisriski. Mitä tapahtuu, kun tällaiset hampaat nähdään? Kuka tekee ja mitä? Jälkiviisaus ei auta lapsia, vaan tarvitsemme keinoja perheiden varhaiseen tukemiseen. SIB-mallin onnistumisen kannalta on olennaista, että valittu kohderyhmä tavoitetaan kunnassa ja saadaan ohjautumaan tarjottavan tuen piiriin varhaisessa vaiheessa.
3. Arvioitavat mittarit on mietittävä tarkkaan, koska niihin kytkeytyy kunnan mahdollisesti maksama tulospalkkio. SIB-mallien toteutukset, seuranta ja vaikutusten tarkastelu tapahtuvat pitkällä aikavälillä, esim. Hämeenlinnassa toteutuksen (joukkuetoiminta) kesto on 12 vuotta. Olennaista on, millä tavalla ennakoivien panostusten tulokset voidaan todentaa ja kertovatko valitut arviointimittarit juuri siitä muutoksesta, mitä toteutuksessa tavoitellaan.

Ilkeät ongelmat ovat erityisen haastavia ja monimutkaisia, joten ratkaisumallikaan ei voi olla kovin yksinkertainen. Monimutkaisuus tai toteuttamisen vaikeudet eivät ole hyviä syitä lakata kokeilemasta. Meitä tutkijoita vaivaa se, että SIB-mallia kritisoivissa puheenvuoroissa on ohitettu perheiden kokemukset. Malli on koettu valtavan hyödylliseksi perheissä. Loppujen lopuksi tärkeintä ei ole hallinnon tai järjestelmän onnistuminen, vaan arvonmuodostus niille ihmisille, joiden pulmien kanssa painitaan ja jotka ovat avun tarpeessa. Tämän näkökulman toivoisimme tulevan esille myös kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisessä työssä etenkin lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi.

Kirjoittajat:

Jenni Airaksinen ja Anni Kyösti

Jenni Airaksinen on pitkän linjan kuntatutkija, jonka erityiset kiinnostuksen kohteet ovat kuntien ja alueiden uudistaminen ja johtaminen. Lisäksi Jenni opettaa Tampereen yliopistossa kunta- ja aluejohtamista. Anni Kyösti tekee väitöskirjaa kuntien vaikutusten hankintaan liittyen (mm. SIB-malli) Tampereen yliopistossa ja työskentelee Itlassa projektitutkijana.

Lue lisää Hyvinvointipalveluissa kohti vaikutusten hankintaa? Case Lapset-SIB -artikkelista (journal.fi).

*SIB = Social Impact Bond eli tulosperusteinen rahoitussopimus on yksi vaikuttavuusinvestoimisen muoto. Siinä yhdistetään julkinen sektori (kunta tai valtio), yksityiset sijoittajat, mitattavissa oleva yhteiskunnallinen pulma sekä ratkaisun tarjoavat palveluntuottajat. Sijoittajan tuotto on sidottu toimenpiteiden mitattaviin vaikutuksiin.

Tämä kirjoitus on osa Lapset SIB-hankkeen blogisarjaa. Lapset SIBssä on seitsemän kuntaa – Helsinki, Hämeenlinna, Jyväskylä, Karviainen (Karkkila-Vihti), Lohja, Tampere ja Vantaa. Jokaisessa kunnassa on omat kohderyhmät, joita tuetaan vaikuttavuusinvestoimisen avulla, sijoittajien investoinneilla. Interventioiden vaikuttavuutta seurataan 2031 vuoteen saakka. Jos vaikuttavuutta on syntynyt, kunta maksaa rahastolle tulospalkkiota. Mikäli vaikuttavuutta ei tule, kunta ei maksa mitään. Pääyhteistyökumppaneita kuntien lisäksi ovat HDL / Vamos, Icehearts, Nuorten Ystävät ja SOS-Lapsikylä. Rahastoa hoitaa FIM. Lastensuojelun Keskusliitto toimii hankkeen koordinaattorina ja interventioiden hallinnoijana. THL tekee pitkittäistutkimusta ehkäisevän toiminnan kustannusvaikuttavuudesta (Lapset SIB).