Hyppää sisältöön

Sijaishuollon tulee edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta

Lastensuojelu
Blogit
17.02.2023
Sijaishuollon tulee edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta

Sijaishuollon juhlapäivä Care Day merkitsee olemassa olemisen julistusta elämälle, joka on ollut ja on arkea monelle lapselle ja aikuiselle. Vuosittain vietettävä juhlapäivä tarjoaa pysähtymisen paikan iloita lapsuudesta ja sijaishuollon myönteisistä muutoksista, mutta myös pohtia sitä, mihin kaikkeen tulisi vielä kiinnittää huomiota.

Lastensuojelun yhteiskunnallinen tehtävä on suojella lasta ja varmistaa turvalliset olosuhteet kasvulle ja kehitykselle. Sijaishuollossa suojelutehtävän valta ja vastuu koskettavat lasta kokonaisvaltaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa lapsesta huolehtimista kaikilla mahdollisilla tavoilla: perushuolenpidossa, vastuullisten aikuisten ja rakastavien ihmissuhteiden turvaamisessa, arkisten asioiden opettamisessa, syvällisten olemassaolon kysymysten pohtimisessa. Lapsen kannalta keskustelut ja asenneilmapiiri vaikuttavat merkittävästi itseluottamuksen ja minäkuvan kehittymiseen: olenko oikeanlainen suhteessa muihin? Kannattaako unelmoida? Mikä on paikkani tässä yhteiskunnassa? Mitä voin tavoitella?

Yhteiskunnassa, monien risteävien tekijöiden takia, toisilla on valtaa enemmän kuin toisilla –  siksi niiden, joilla on paljon valtaa, on velvollisuus jakaa valtaansa heille, joilla sitä on vähemmän.

Marginaalissa marginaalin sisällä

Sijaishuollossa elävillä lapsilla on usein kertautuvia kokemuksia vähemmistöryhmään kuulumisesta ja vallan puutteesta – sijaishuollossa asuminen itsessään asettaa lapsen eriarvoiseen asemaan suhteessa ydinperheitä suosivaan ajatteluun. Tämän lisäksi monet muut tekijät, kuten sukupuoli-, kieli- tai kulttuuriseen vähemmistöön kuuluminen vaikuttavat kokemukseen omasta paikasta yhteiskunnassa.

Vähemmistöryhmiin ja sukupuoleen liitetyt stereotypiat vaikuttavat vuorovaikutukseen ja odotuksiin sallitusta käytöksestä ja tulevaisuudennäkymistä.

Sukupuolesta ja kulttuurista puhuttaessa on tärkeää tiedostaa niihin liittyvät haitalliset stereotypiat ja sen myötä pohtia, tarvitaanko niitä. Aikuisten harmittomilta kuulostavat ilmaisut voivat estää lasta tavoittelemasta unelmiaan, jos puheessa tiettyjä taitoja ja osaamista liitetään esimerkiksi sukupuoleen (kts. myös Alasaari ym. 2022). Lisäksi kaikenlaiset syrjinnän kokemukset tutkitusti aiheuttavat psyykkisen ja fyysisen terveyden ongelmia (Rask ym. 2018). Niin ikään Lapsiasiavaltuutetun tuoreessa tutkimuksessa käy ilmi, että romanilasten kokema syrjintä yhteiskunnassamme on toistuvaa ja siten hyvinvointia ja tulevaisuuden uskoa heikentävää – tutkimuksessa haastateltujen lasten toiveena oli tulla kohdatuksi yksilöinä (Weckström ym. 2023).

Rakenteellisen rasismin lisäksi vähemmistöihin kuuluvat henkilöt joutuvat toistuvasti suoran häirinnän ja syrjinnän kohteeksi. Häirityiksi tulleet henkilöt vain harvoin ilmoittavat huonosta kohtelusta, koska kokevat, ettei ilmoittamisesta ole mitään hyötyä. Kokemus usein on myös se, että ilmoittaminen itsessään traumatisoi, mikäli kokemus kyseenalaistetaan. (Jauhola ym. 2022; Perusoikeusbarometri 2021; Owal Group 2016.)

Syrjintäkokemuksia vähättelevä keskustelu heijastuu lasten arkiympäristöihin kaikkialla – myös sijaishuollossa.

Alati läsnä

Sijaishuolto ei ole irrallinen tyhjiö, vaan sijaishuollon yhteisöt ovat osa yhteistä arkea marketeissa, oppilaitoksissa, harrastuksissa, TV:n äärellä, sosiaalisessa mediassa. On tärkeää tunnistaa, että sijaishuolto on suojelun lisäksi sosiaalistava instituutio, jossa lapset ovat kasvatuksen ja hoivan kohteena. Parhaimmillaan sosiaalipedagoginen lähestymistapa tarkoittaa lapsen kannustamista osallisuuteen, omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden löytämiseen sekä tarttumiseen yhteiskunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin (Timonen-Kallio ym. 2017).

Kunkin ajan yhteiskunnan ihanteisiin sosiaalistavaa kasvatuksen oikeudenmukaisuutta on arvioitava jälkikäteen, mutta sijaishuollossa elävien lasten kannalta sitäkin tärkeämpää on toiminnan kriittinen tarkastelu nykyhetkessä. Lapsuus on lyhyt ja ainutlaatuinen, ja jokainen ajattelematon lause voi jäädä mieleen kaikumaan ja vaikuttamaan lapsen mielikuvaan itsestä ja omista mahdollisuuksista.

Kasvattajilla on valtaa ja vastuu edistää toiminnallaan tasa-arvoa ja vahvistaa jokaisen lapsen osallisuutta.

Riittävän korkea jakkara

Suomen kaltaisessa toimintaympäristössä näennäinen yhdenvertaisuus on toistaiseksi melko helposti toteutettavissa lain edellyttämillä rampeilla, omavalvontasuunnitelmilla ja julkilausutuilla toimintaohjeilla. Teknisiä toimenpiteitä vaikeampaa on saavutettavuuden edistäminen kielen ja ymmärryksen tasolla. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin muuttaa kulttuurisia käytäntöjä ja ajattelua, sillä omiin arvoihin ja tottumukseen kytkeytyvät ajattelutavat ja toimintamallit ovat usein tiukassa. Niiden kriittinen tarkastelu tekee kipeää ja voi olla jopa loukkaavaa, kun niitä kyseenalaistetaan. Sopusoinnun säilyttämisen takia totuttuja ajattelun ja ilmaisun tapoja ei välttämättä haluta yhteisössä kyseenalaistaa.

Sijaishuollon yksiköissä tapaavat kokemuksineen erilaisista elämäntilanteista ja maailmankatsomuksista tulevat lapset ja heistä huolta pitävät aikuiset. Aikuisten velvollisuus on aika ajoin kriittisesti tarkastella omia asenteitaan ja ennakkoluulojaan suhteessa itselle vieraisiin asioihin ja totuttuihin tapoihin. Yhteisöissä tulee kiinnittää huomioita käytäntöihin, jotka edistävät erilaisuuden kunnioittamista, dialogisuutta ja toisen huomioimista erityisesti silloin, kun nähdyksi ja kuulluksi tuleminen muualla yhteiskunnassa on vaikeaa. Sijaishuollossa aikuisten tehtävä on tuottaa sosiaalista todellisuutta, jossa voi unelmoida ja jossa jokaisella on mahdollisuus ja valta vaikuttaa oman elämänsä kulkuun. Aikuisten on varmistettava, että jokainen lapsi saa riittävän korkean jakkaran nähdäkseen aidan yli.

Lue lisää Care Day – sijaishuollon juhlapäivästä täältä (pesapuu.fi).

Lähteet:

Alasaari, Nea; Aromaa, Eekku & Stenius, Nasti (2022) Tasa-arvoinen kasvatus. Opas vanhemmille ja muille lasten läheisille. Naisasialiitto Unioni ry.

Jauhola, Laura; Siltala, Jenna & Nieminen, Kati (2022) ”Että puututtaisiin konkreettisesti”: Seurantaselvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2022:10: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164248 (julkaisut.valtioneuvosto.fi)

Owal Group Oy: Nita Korhonen, Laura Jauhola, Olli Oosi, Hannu-Pekka Huttunen (2016) ”Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä” Selvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin. Selvityksiä ja ohjeita 7/2016.  Oikeusministeriö: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/76633 (julkaisut.valtioneuvosto.fi)

Perusoikeusbarometri (2021) Kirjoittajat Tellervo Nenonen, Juha Kivelä, Eetu Ervasti, Mikko Joronen, Susan Villa. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2021:17: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163261 (julkaisut.valtioneuvosto.fi)

Rask, Shadia; Elo, Irma T.; Koskinen, Seppo; Lilja, Eero; Koponen, Päivikki & Castaneda Anu E. (2018) The association between discrimination and health: findings on Russian, Somali and Kurdish origin populations in Finland. The European Journal of Public Health, Vol. 28, No. 5, 898–903.

Timonen-Kallio, Eeva; Yliruka, Laura; Närhi, Pekka (2017) Terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus. Työpaperi 23/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: https://www.julkari.fi/handle/10024/132319 (julkari.fi)

Weckström, Elina; Kekkonen, Karri & Kekkonen, Outi (2023) “Tulee fiilis, et nää oikeesti hyväksyy mikä mä oon” Romanilasten hyvinvointi ja oikeuksien toteutuminen. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2023:3. Lapsiasiavaltuutetun toimisto & kansallinen lapsistrategia 2023: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164574 (julkaisut.valtioneuvosto.fi)

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sulje