Sijaishuollossa on vaalittava lapsen oikeudet tunnistavaa toimintakulttuuria

Lastensuojelussa tehdään paljon hyvää työtä. Kuitenkin, kun epäkohtia tuodaan esiin, on niiden äärelle syytä pysähtyä. Erityisesti Lapsen oikeuksien päivänä on tarpeen muistuttaa YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta.

Yle:n Huostassa-audiodokumenttisarjassa tuodaan esiin lastensuojelun sijaishuollon epäonnistumisia, tilanteita, joissa lapsenoikeusperustainen sijaishuolto ei ole toteutunut. Lapset ja työntekijät kertovat kokemuksistaan, joissa sijaishuoltoyksikön ammattilaiset ovat käyttäneet valtaansa väärin, lapsi on kokenut tulleensa mitätöidyksi tai ohitetuksi ajatuksineen ja tunnetasolla, tai kasvatuskulttuuri on perustunut pelon ilmapiirillä hallitsemiseen. 

Lastensuojelussa tehdään paljon hyvää työtä. Kuitenkin, kun epäkohtia tuodaan esiin, on niiden äärelle syytä pysähtyä. Erityisesti Lapsen oikeuksien päivänä on tarpeen muistuttaa YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta.  

Mikä Lapsen oikeuksien sopimus? 

YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on ratifioitu Suomessa vuonna 1991. YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on ihmisoikeussopimus, joka on syventänyt ymmärrystä lapsuudesta ja lapsista subjekteina, joilla on erityisiä oikeuksia asemansa vuoksi. 

Lapsen oikeuksien sopimus on valtiota velvoittava sopimus, ei ainoastaan julistus. Tämä tarkoittaa sitä, että sen velvoitteet tulee huomioida kaikilla hallinnon tasoilla, niin kansallisessa lainsäädännössä kuin lakia toimeenpantaessa lastensuojelun arjessa.  

Osallisuus tukee yksilön tulemista täyteen potentiaaliinsa 

Lapsen oikeuksien sopimuksen yksi keskeinen periaate on osallisuus. Osallisuus ei tarkoita ainoastaan muodollista ja hallinnollista kuulemista ja mielipiteen selvittämistä. Sijaishuollossa on vaalittava toimintakulttuuria, jossa osallisuus toteutuu kokonaisvaltaisesti.  

Sijoitetut lapset itse toivovat, että heidät kohdataan yksilöinä. He toivovat työntekijöiden läsnäoloa, ja että he tulevat nähdyksi kokonaisina ihmisinä. Lapset haluavat, että heihin tutustutaan, heidän kokemuksensa ja ehdotuksensa kuullaan, ja että aikuiset pysähtyvät kohtaamaan heidät kiireettä. 

Osallisuuden tukeminen vahvistaa lapsen ja nuoren kokemusta siitä, että hän on osa ympäröivää yhteiskuntaa. Tärkeää on auttaa lasta ja nuorta tiedostamaan yhteiskunnalliset ja omaan elämänkulkuunsa liittyvät vaikutusmahdollisuudet. Lapsen ja nuoren toimijuuden sekä persoonallisen ja kriittisen ajattelun tukeminen voidaan nähdä yhtenä tärkeänä kuntoutuksellisena, hoidollisena ja kasvatuksellisena tavoitteena. i)

Sosiaalialan työn tärkeänä tavoitteena on yksilön ja yhteisöjen valtaistuminen ja voimaantuminen. Osallisuus tukee voimaantumista ja valtautumista. Voimaantuminen viittaa yksilön sisäiseen prosessiin ja valtaistuminen yksilön ja ympäristön väliseen prosessiin. Kansainvälisessä sosiaalityön tutkimuksessa käytetään käsitettä empowerment. ii) Se tarkoittaa tietoisuuden kasvamista, itsetunnon ja pystyvyyden tunteen vahvistumista ja toimijuuden lujittumista. Lastensuojelun keskeinen tavoite tulisi olla yksilön tuleminen täyteen potentiaaliinsa. Tämä edellyttää lapsen oikeudet tunnistavaa kasvatuskulttuuria. 

Toimintakulttuurin on perustuttava Lapsen oikeuksien sopimukseen 

Lapsenoikeusperustaista toimintakulttuuria on johdettava, jotta lapsen oikeudet toteutuvat käytännöissä. Lapsen oikeuksien toteutuminen arjen tasolla on kokonaisvaltaisen kuntoutumisen edellytys. Osallisuuden tukemisen myötä lapsi ja nuori voi voimaantua ja valtaistua.

Jotta lapsi ja nuori kiinnittyy sijaishuoltopaikkaan ja myöhemmin osaksi yhteiskuntaa, on sijaishuollon toimintakulttuurissa huomioitava lapsen oikeudet. Nöyryyttävät, lannistavat ja lapsen oikeuksien sopimuksen vastaiset toimintakäytännöt eivät voi koskaan kuulua sijaishuoltoon.  

Lue myös palvelujärjestelmän kehittämiseen liittyvät ehdotuksemme: Sijaishuollon politiikkasuositus ja Kannanotto: Lastensuojelun sijaishuoltoon on pakko panostaa. 

i) Timonen-Kallio, Eeva & Yliruka, Laura & Närhi Pekka (2017) Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus. Työpaperi 23/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132319/Tyo%cc%88paperi_2017_23_netti%20%282%29.pdf?sequence=1&isAllowed=y

ii) Hokkanen, Liisa (2014) Autetuksi tuleminen. Valtaistavan sosiaalisen asianajon edellyttämät toimijuudet. Acta Universitatis Lapponiensis 278. Lapin yliopisto: Rovaniemi. Saatavilla: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61787/H okkanen_ActaE%20145pdfA.pdf?sequence=4