“Tää on tosi posi, vaikka sataa!” – järjestöt elämyksiä mahdollistamassa
Mitä tapahtuu, kun pakataan kuusi bussillista täyteen turkulaisia perheitä, lapsia ja nuoria ja matkataan yhdessä retkelle Linnanmäelle? Syntyy yhteisiä kokemuksia, elämyksiä ja muistoja. Niiden äärelle on mukava palata vielä pitkään retkipäivän jälkeenkin.
Eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -avustusohjelmamme Turun tyttöjen talon Vakkesiskot, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin Soppaa ja sympatiaa -hanke ja Auta Lasta ry:n Veturointi-toiminta järjestivät yhdessä toiminnassaan mukana oleville ihmisille retken Linnanmäelle. Sain olla mukana päivässä jakamassa retkitunnelmaa ja kuulostelemassa osallistujien fiiliksiä.
Aamulla liikenteeseen lähdettiin aikaisin. Työntekijöitä hieman jännitti, ehtivätkö kaikki mukaan yhteislähtöön. Bussimatkalla Turusta Helsinkiin pysähdyttiin syömään Mäkkäriin ja siitä jatkettiin vatsat täynnä kohti varsinaista kohdetta. Kaikki sujui mukavasti.
– Mä haluun sit mennä jonkun kivan ihmisen kanssa laitteisiin, ilmoitti pieni poika silmät loistaen bussissa yhdelle työntekijöistämme ja katsoi tätä merkitsevästi.
Linnanmäellä retkeläiset saivat temmeltää vapaasti. Tapasin heidät siellä ja kiersin hanketyöntekijöidemme kanssa jututtamassa osallistujia. Välillä työntekijät poikkesivat laitekummeina mukaan vuoristorata-ajelulle tai hurjempiinkin laitteisiin.
Eräs kahden lapsen kanssa retkelle osallistunut isä kertoi, miten on käynyt itse Linnanmäellä viimeksi 7-vuotiaana. Vaikka retkelle osallistuttiin tällä kertaa lasten ehdoilla, oli päivä hänellekin hauskaa vaihtelua. Hän totesi, miten heidän ei tulisi lähdettyä muuten huvipuistoretkille kotoa. Mahdollisuus osallistua oli heidän perheelleen merkittävä.
Viisivuotiaan lapsen äiti totesi keskustelussamme kiitollisena, miten mukavaa on päästä retkelle, kun muuten on taloudellisesti tiukkaa. Elämykset ja retket rajautuvat tavallisesti pois perheen päiväjärjestyksestä ensimmäisenä.
Pääsin juttelemaan myös retkelle osallistuneiden nuorten kanssa. Veturina ja vertaistukena lastensuojelutaustaisille nuorille toimiva Roosa kertoi, miten hienoa on, että saa osallistua retkipäivään. Retkikokemus oli ollut hänen sanojensa mukaan ”tosi posi, vaikka sataa”.
– Pitäisi tehokkaammin mahdollistaa, että kaikki pääsisivät osallistumaan tällaisiin juttuihin, hän totesi.
Veturointi-toimintaan juuri mukaan tullut Katariina kertoi, miten häntä oli jännittänyt retkelle osallistuminen. Häntä mietitytti, jäisikö hän yksin retkellä. Onneksi retkipäivä oli ollut oikein mukava ja hän oli jo ehtinyt hieman tutustua uusiin ihmisiin.
– Ei mul olis varaa tulla tänne Lintsille muuten. Se lippu on tosi kallis, kertoi Katariina keskustellessamme.
Yhdessä nuoret pohtivatkin kanssani sitä, miten opiskelijalla ei välttämättä olisi varaa ja mahdollisuuksia matkustaa Turusta Helsinkiin huvittelemaan. On totta, että monella hankkeidemme kohtaamista nuorista tai perheistä ei ole mahdollisuutta vierailla huvipuistoissa tai muissa vapaa-ajan loma- tai elämyskohteissa mielihalujen mukaan.
Kun resursseja on vähän, on järjestöjen mahdollistamien päiväretkien merkitys suuri. Retkipäivä on mahdollisuus pysähtyä, nauttia yhteisestä ajasta, ehkä jopa tutustua uusiin ihmisiin ja tehdä jotain täysin arjesta poikkeavaa.
Ennen yhteisen retkipäivän päättymistä sain jututtaa hetken nuorten tyttöjen kaveriporukkaa, joka juoksi laitteesta toiseen riemunkiljahdusten saattelemana huivit hulmuten.
– Meil on ollut niin kivaa! Kaikki laitteet on parhaita!
Nämä nauravat kasvot olivat hyvä muistutus siitä, miten mahdollistamamme pienet arjen ilot ja helpotukset ovatkin oikeastaan todella suuria. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. Järjestöissä me voimme olla mukana toteuttamassa tätä oikeutta.
Kommentit (0)