Viesti hyvinvointialueilta järjestöille: Pitäkää kokemusasiantuntija­toiminnasta ääntä!

Lastensuojelun Keskusliitto tekee selvitystyötä hyvinvointialueiden lastensuojeluammattilaisten näkemyksistä lastensuojelun kokemusasiantuntijatoimintaan liittyen. Keskusteluja on käyty niin lastensuojelun toiminnoista vastaavien päälliköiden, johtavien sosiaalityöntekijöiden kuin kokemusasiantuntijaryhmien toimintaa ohjaavien työntekijöiden kanssa. On selvää, että kokemusasiantuntijatoiminta nähdään tärkeänä tekijänä asiakaslähtöisessä ja vaikuttavassa lastensuojelutyössä, mutta sen juurtumisen ja leviämisen esteenä on vielä useita tietoon, asenteisiin ja resursointiin liittyviä haasteita. Näiden haasteiden ylittämiseen on hyvinvointialueilla nyt tuhannen taalan paikka, kun monilla alueilla toimintoja vasta yhtenäistetään.

Alihyödynnetty resurssi

Lastensuojelun ammattilaiset tunnistavat kokemusasiantuntijatoiminnan ja kokemustiedon arvon. Kokemusasiantuntijatoiminta hahmottuu erityisesti voimavaraksi lastensuojelun kehittämisessä, mutta enenevissä määrin kokemusasiantuntijat nähdään resurssina myös lastensuojelun asiakastyössä – esimerkiksi vertaistukena. Siitä kuitenkin ollaan yksimielisiä, että toistaiseksi kokemusasiantuntijuutta hyödynnetään aivan liian vähän. Työntekijät ja johtajat, joilla on jo runsaasti kokemusta kokemusasiantuntijoiden hyödyntämisestä, uskovat vakaasti, että kokemustoimijat ovat resurssi, joka voisi helpottaa ammattilaisten työtä monin tavoin.

Näyttöä asennemuutoksen tueksi

Kaikki keskusteluihin osallistuneet kuitenkin tunnistivat alueillaan myös varautunutta ja ennakkoluuloista asennetta kokemusasiantuntijatoimintaa kohtaan. Tunnistettiin, että tällaisen suhtautumisen juuret ulottuvat ammatti-identiteettiin sekä asiakkaan ja ammattilaisen totuttuihin rooleihin liittyviin kysymyksiin: ”Mitä ne asiakkaat muka näistä asioista tietää? Kuinka minun pitää kokemusasiantuntijan tietoon suhtautua? Kuinka toimin silloin, kun hänen näkemyksensä poikkeavat omista ajatuksistani? Kuinka sovitan yhteen oman asiakastuntemukseni ja asiakkaiden kokemustiedon päätöksissäni ja toiminnassani?”

Keskusteluissa tultiin siihen lopputulemaan, että asenteita voidaan muokata tietoisuutta lisäämällä. Hyvinvointialueiden lastensuojelun työntekijöille on tarjottava tietoa, työkaluja ja hyviä käytäntöjä sekä jaettava kokemuksia onnistuneesta yhteistyöstä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Keskusteluihin osallistuneet olivat sitä mieltä, että nyt on todellinen mahdollisuus muutoksen tekemiselle, kun hyvinvointialueiden rakenteet vasta muotoutuvat. Muutoksen vipuvarreksi kaivataan kuitenkin myös tutkimukseen perustuvaa näyttöä toiminnan todellisesta vaikuttavuudesta. Nähtiin, että tässäkin asiassa parhaiten päätöksentekoon vaikutetaan näyttämällä hyödyt toteen euroissa.

Hyvinvointialuemuutos mahdollisuutena ja hidastajana

Kaiken kaikkiaan tuore muutos nähtiin asiakkaiden osallisuuden kannalta positiivisena – hyvinvointialueille siirtyminen on synnyttänyt monia uusia toimintamuotoja ja mahdollisuuksia kansalaisten osallistamiseksi. Myös kokemusasiantuntijatoiminnan kannalta nähtiin hyvänä, että asiakaspohja on laajempi, työntekijöiden osaaminen monipuolisempaa ja esimerkiksi pienten paikkakuntien kohdalla kokemusasiantuntijoita voi olla helpompi löytää saman alueen suuremmasta kaupungista. Myös kokemusasiantuntijoiden voi olla helpompi toimia muualla kuin omassa lähiyhteisössään.

Vaikka muutos nähdään mahdollisuutena ja asenneilmapiiri saattaa olla toiminnan käynnistämiselle suotuisa, jää kynnyskysymykseksi kuitenkin usein konkreettisen toteuttamisen mahdollisuudet. Se jää usein oman työn ohessa (lue: lisäksi) toteutettavaksi yhdestä henkilöstä ja hänen tahtotilastaan riippuvaiseksi ponnistukseksi. Tällä hetkellä, monin paikoin vielä epäselvien ja muotoutumattomien suurten organisaatioiden sisällä tehtävä voi tuntua mahdottomalta. Ilman resursseja, aikaa ja selkeää vastuuta ei toiminnan käynnistämisestä ja juurruttamisesta tule mitään, vaikka tahtotila olisikin oikea.

Joillakin hyvinvointialueilla kokemustiedon arvo on kuitenkin jo konkretisoitunut strategia- ja budjettitason päätöksiksi, jotka mahdollistavat toiminnan juurtumisen. Keskusteluihin osallistuneet myös kertovat, ettei toiminnan käynnistämistä tai ylläpitämistä tarvitse juurikaan johdolle perustella – toiminta periaatteen tasolla on hyvin tervetullutta.

Tarvitaan rohkeutta lähteä kokeilemaan

Työparina asiakastyössä, lastensuojelulaitoksen suunnittelussa, vaikeiden erotilanteiden selvittelyssä, vertaistukena muille nuorille, väkivaltaa kohdanneiden lasten kohtaamisessa – tarpeita kokemusasiantuntijuuden hyödyntämiselle lastensuojelussa voidaan luetella loputtomiin. Yksikään ammattilainen ei voi tarjota haastavassa elämäntilanteessa elävälle asiakkaalle vastaavaa tukea, kuin samanlaisia asioita kokenut vertainen, eikä yksikään sosiaalialan asiantuntija voi tarjota samanlaista asiakkaan näkökulmaa ammattilaiselle, kuin palvelun kokenut asiantuntija. Jotta tämä toistaiseksi vielä alihyödynnetty resurssi voidaan ottaa käyttöön asiakkaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi ja samalla tarjota yhä useammalle lastensuojelun entiselle asiakkaalle mahdollisuus voimaantua ja kokea osallisuutta, tarvitaan ennen kaikkea rohkeutta, mutta myöskin konkreettisia ratkaisuja, joilla uudet kokeilut mahdollistetaan.

Mikäli omalta hyvinvointialueelta puuttuu vielä osaaminen lastensuojelun kokemusasiantuntija- tai vertaistoiminnan käynnistämiseen, löytyy järjestöistä apua, tukea ja ohjausta toiminnan aloittamiseen. Voimme luvata, että päätös sijoittaa työntekijöiden aikaresurssia toiminnan käynnistämiseen ja ylläpitämiseen tuottaa ajan kanssa takaisin monin verroin hyötyä. Kokemusasiantuntijatoimintaa toteuttaville järjestöille taas viesti hyvinvointialueiden työntekijöiltä oli selkeä – nyt on juuri oikea aika vaikuttaa uudenlaisten rakenteiden muodostumiseen: “Pitäkää ääntä siitä!”