Hyppää sisältöön

Yhdessä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia vahvistamassa

Politiikka & Yhteistyö
Lapsen arki
Blogit
11.02.2022
Yhdessä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia vahvistamassa

Perhekeskukset yhteensovittavat lapsi- ja perhepalvelut kokonaisuudeksi, joka vastaa vahvemmin asiakkaiden tarpeisiin. Kyseessä on muutos, jossa luodaan yhteistä toimintakulttuuria eri toimijoiden välille. Sen onnistumiseksi tarvitaan ratkaisuja perheiden palveluiden yhteensovittamiseen ja perhekeskusten asiakaslähtöiseen, dialogiseen ja moniääniseen kehittämiseen. Tässä kirjoituksessa pohdimme kuinka systeemistä työotetta voi hyödyntää perhekeskuskehittämisessä.

Tarve perhekeskusten ilmiö- ja tarvelähtöiselle sekä sisältäpäin tapahtuvalle kehittämiselle on tunnistettu laajasti. Puhutaan yhteisövaikuttavuudesta, häiriökysynnästä, systeemisyydestä, U-teoriasta. Näitä jäsennyksiä yhdistää ajatus siitä, että yhdessä toimimalla tuetaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla. On katsottava kokonaisuutta, tunnistettava ja ratkaistava muutokseen vaikuttavia tekijöitä, edettävä yhteisin suunnitelmin sekä opittava yhdessä. Uudelleen ajattelemisen lisäksi tarvitaan työkaluja ja käytäntöjä, jotka tukevat toimintaperiaatteiden toteutumista.

Systeeminen työote on laajasti käytössä esimerkiksi lastensuojelussa. Voisiko se olla konkreettinen keino myös perhekeskusten kehittämistoiminnassa tarve- ja asiakaslähtöisyyden, osallisuuden ja eri toimijoiden yhteistoiminnallisuuden vahvistamiseen?  Tässä kirjoituksessa pohdimme sitä, millaista systeemistä työotetta hyödyntävän perhekeskuksen kehittäjätiimin työskentely voisi olla.

Systeeminen työote osaksi monialaista perhekeskuskehittämistä

Perhekeskuksessa tarvitaan monialaisia, eri toimijoita yhteen sovittavia kehittäjäverkostoja ja -tiimejä. Kehittämisessä tulee olla mahdollisuus vastata nopeasti erilaisiin, ajankohtaisiin tarpeisiin. Näissä tilanteissa myös perheitä kohtaavat järjestöt ovat oivallisia kehittämiskumppaneita, koska niiden juuret ovat syvällä perheiden arjessa ja erilaisissa tuen tarpeissa. Järjestöjen kautta tavoitettava kokemustieto ja kokemusasiantuntijat tulee saada entistä systemaattisemmin mukaan perhekeskusten kehittämiseen. Järjestöistä löytyy kokemusta dialogisen yhteiskehittämisen käytännöistä, esimerkiksi vanhempien kokemusasiantuntijaryhmät Kehitysvammaisten Tukiliitossa tai Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:ssä tai Pesäpuu ry:n lasten ja nuorten lastensuojelun kehittäjäryhmät.

Vahvistetaan yhteistoiminnallisuutta ja perheiden osallisuutta

Systeemisyys on yhteinen käsite tietynlaisen palvelujärjestelmään liittyvän ajattelun, toiminnan periaatteiden ja toimintakäytäntöjen jäsentämiselle ja toteutumiselle. Systeemisyydessä tunnistetaan perheiden ja palvelujärjestelmän muodostama systeemi, jossa eri osaset vaikuttavat lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin. Tavoitteena on toiminta, jossa yhteisillä suunnitelmilla ja toimilla vastataan vahvemmin perheiden tarpeisiin. Toimintaa eivät ohjaa palvelulähtöiset organisaatiorajat ja työnkuvat vaan se, mikä lasten, nuorten ja perheiden tarve tuelle on. Keskeistä on pyrkimys oppia lisää siitä, miten voimme olla perheille avuksi. Systeemisessä työotteessa lähtökohtana on ymmärryksen muodostaminen perheiden kokemien haasteiden juurisyistä ilmiongelmien ratkaisemisen sijaan.

Systeeminen ajattelu ja toiminta ovat myös keinoja vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta kehittämisessä. Lastensuojelun keskusliiton Perheet keskiöön! -hankkeen valtakunnallinen osallisuuskysely tavoitti syksyllä 2021 yhteensä 538 vanhempaa, joista 47 % kertoi kiinnostuksestaan osallistua perheiden palveluiden kehittämiseen. Kyselyn perusteella näyttäisi myös siltä, että vanhempien halu osallistua yhteiskehittämiseen oli suurempaa niissä perheissä, joissa tuen tarpeet ovat moninaisia tai arki kuormittunutta. Onkin tärkeää ottaa käyttöön toimintakäytäntöjä ja työkaluja, joilla perheiden osallisuus mahdollistuu.

Kuinka kehittämistä voi tehdä systeemisellä työotteella?

Avaamme systeemisen työotteen mahdollisuuksia käytännön esimerkin kautta.

Kuvitellaan tilanne, jossa tietyllä alueella kaivataan ratkaisuja nuorten harjoittamaan ilkivaltaan. Systeemisen työotteen avulla tilannetta lähdettäisiin purkamaan siten, että pohditaan, millaista tietoa ja keitä tarvitsemme ratkaisemaan kysymyksen.  Asiaa ratkaisemaan kutsutaan ydinkysymyksen kannalta keskeiset toimijat eli kehittäjätiimi. Ei määritellä valmiiksi, keistä kehittäjätiimi muodostuu, vaan kokoonpano elää tarpeen mukaan. Tässä tapauksessa asian ratkaisemisessa voisi olla tärkeä hyödyntää mm. nuorten, vanhempien sekä lapsi- ja perhepalveluiden, sivistyspalveluiden, järjestöjen sekä seurakuntien ammattilaisten ja esimerkiksi harrastustoiminnan tai poliisin näkemyksiä ja asiantuntijuutta. Mukaan voisi kutsua myös kehittäjäasiakkaita ja kokemusasiantuntijoita. Olisi hyvä myös pohtia, onko ilkivaltaan liittyvää tutkimustietoa ja asiantuntijuutta hyödynnettävissä kehittämisprosessissa. Kehittäjätiimin koordinoinnista voisi vastata perhekeskuskoordinaattori, tarvittaessa yhdessä kyseessä olevan ilmiön, tässä tapauksessa ilkivallan, asiantuntijan/avainhenkilön kanssa.

Kehittäjätiimin tapaamiset ovat kuitenkin vain yksi tapa osallistua asian ratkaisemiseen.

Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden kohdalla on tärkeää pohtia, millainen osallisuuden muoto on heidän kannaltaan turvallinen ja tarkoituksenmukainen. Tiedontuotantoon ja kehittämiseen tulee olla mahdollista osallistua myös arkiympäristöön sijoittuvissa palveluissa. Nuorten kanssa on mahdollista käsitellä ilkivallan ilmiötä esimerkiksi koulussa, nuorisotiloilla, verkossa tai nuorten omissa kokoontumispaikoissa.

Kehittäjätiimi sijoittuu osaksi laajempaa perhekeskusverkostoa, joka osallistuisi asian käsittelyyn ja vaikuttaisi kehittämistyöhön. Perhekeskuksessa voisi olla esimerkiksi koko verkostolle suunnattuja kehittämistilaisuuksia. Vaihtoehtoisesti kehittämiseen voitaisiin osallistua esimerkiksi palvelutiimeittäin tai osallistumalla eri järjestöjen koolle kutsumiin työpajoihin. Näin kehitetyistä toimintamalleista ja käytännöistä tulee yhteisiä, ja laajasti osaamista ja näkökulmia hyödyntäviä.

Näkemykset yhteen ja suunnitelma ilmiöön tarttumiseksi

Kehittäjätiimin tavoitteena olisi pysähtyä yhdessä pohtimaan, mistä esim. nuorten ilkivallan ilmiössä on kyse. Millaiset tekijät sitä selittävät ja millaisilla ratkaisuilla näitä juurisyitä on mahdollista ratkoa. Keskeistä systeemisessä työotteessa on, että ollaan kiinnostuneita kaikkien näkemyksistä eikä tiedetä valmiiksi ja muiden puolesta. Ratkaisuehdotusten pohjalta muodostetaan yhteinen organisaatiorajat ylittävä konkreettinen suunnitelma. Suunnitelma sisältää pieniä askeleita, välitavoitteita ja etenee kohti yhteistä tavoitetta. Kaikilla toimijoilla on vastuu suunnitelman toteuttamisesta.

Jotta kehittämisessä päästään aidosti yhdessä muodostettuun näkemykseen ja suunnitelmaan, on tärkeää, että keskustelua käydään asiakaslähtöisyyttä, dialogisuutta ja yhteistoiminnallisuutta tukevin keskustelurakentein ja kokouskäytännöin. Ei riitä, että todetaan kaikkien osallisuuden olevan tärkeää, vaan on pohdittava, miten keskustelun rakenne tukee osallisuutta ja vastuun jakautumista. Puheenjohtajan rooli on keskeinen. Keskustelua on mahdollista käydä esimerkiksi fasilitoidulla Erätauko-dialogilla (linkki: www.eratauko.fi), tai lastensuojelun systeemisessä toimintamallissa käytettävien dialogisten keskustelurakenteiden avulla.  Keskustelutilanteen järjestelyissä on tärkeä kiinnittää huomiota myös osallistumisen esteiden purkamiseen ja saavutettavuuteen, esim. turvallisuuden tunteeseen, käytetyn kielen selkeyteen tai osallistujien opastamiseen paikalle.

Arviointi tukee oppimista

Olennaista systeemisessä kehittämisessä on kehitetyn toiminnan jatkuva arviointi. On arvioitava säännöllisesti sitä, kuinka olemme onnistuneet. On myös tärkeää pysähtyä onnistumisten äärelle, jotta voidaan yhdessä jatkaa ja vahvistaa jo toimivaa. Perhekeskuksessa voisi juhlistaa onnistumisia ja jakaa kiitosta myönteisen muutoksen tekijöille. Oppiminen, onnistumisten tunnistaminen ja myönteinen palaute osallisten kesken vahvistavat perhekeskustoimijoiden yhteisöllisyyttä ja sitoutumista mahdollisten tulevien haasteiden ratkaisemiseen.

Kirjoittajat:

Eveliina Heinonen, suunnittelija, Pirkanmaan Tulevaisuuden SOTE-keskus-hanke
Sirpa Mäkinen, terapia-, työnohjaus- ja kehittämispalvelut, Soliseva tmi (ja Perheet keskiöön! -hankkeen agentti vuonna 2021)

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sulje