Lapsenmurha järkyttää, mutta kuka on syyllinen?

Eilen Porvoossa tapahtunut pienen lapsen murha järkyttää äärimmäisyydessään koko Suomea. Tapaus on hyvin poikkeuksellinen ja kauhistuttava. Julkisuuteen annetut yksityiskohdat ovat hajanaisia ja vielä on varhaista sanoa, olisiko yhteiskunnan taholta jotain ollut tehtävissä toisin. Kuohuttavien tapahtumien äärellä on syytäkin siirtää julkinen keskustelu järkyttävillä yksityiskohdilla mässäilystä yhteiskunnalliseen arvioon. Kaiken aikaa pitää silti muistaa, että syyllinen on aina […]

Eilen Porvoossa tapahtunut pienen lapsen murha järkyttää äärimmäisyydessään koko Suomea. Tapaus on hyvin poikkeuksellinen ja kauhistuttava. Julkisuuteen annetut yksityiskohdat ovat hajanaisia ja vielä on varhaista sanoa, olisiko yhteiskunnan taholta jotain ollut tehtävissä toisin. Kuohuttavien tapahtumien äärellä on syytäkin siirtää julkinen keskustelu järkyttävillä yksityiskohdilla mässäilystä yhteiskunnalliseen arvioon. Kaiken aikaa pitää silti muistaa, että syyllinen on aina tällaisissa tapauksissa ainoastaan murhaaja.

Lapsiin kohdistuva väkivalta ja lasten murhat ovat vuosikymmenten aikana Suomessa vähentyneet. Silti lastensuojelun ammattilaiset joutuvat osana haastavaa työtään kohtaamaan tilanteita, joissa pitää arvioida lapsen riskiä joutua äärimmäistenkin väkivallan tekojen uhriksi. On tärkeää, että lasten ja perheiden ongelmiin pyritään puuttumaan mahdollisimman varhain. Realismia kuitenkin on, että aina tulee olemaan tilanteita, joissa lapset kohtaavat pahuutta.

Lapsen suojelu ei ole vain lastensuojeluviranomaisten tehtävä, vaan kaikkien lapsen elämässä toimivien ja turvaa ylläpitävien, kuten koulun, terveydenhuollon, oikeuslaitoksen ja poliisin tehtävä. Vanhempien eron jälkeinen vaino ja väkivallalla uhkaaminen ovat ilmiöitä, jotka haastavat lapsen elämässä työskentelevät ammattilaiset. Vainoon haetaan aiempaa enemmän apua, mutta sen uhreja jää myös tunnistamatta.

Lukuisilla viranomaisilla on tärkeä tehtävä suojattaessa lasta vainolta. Oikeuslaitos arvioi lapsen mahdollisuutta tavata vainoavaa vanhempaa turvallisesti ja tarvittaessa määrää lähestymiskiellon. Poliisin tehtävä on puuttua, jos oikeuden ja lain määräämiä rajoja rikotaan. Terveydenhuollossa saatetaan pohtia, miten voidaan psyykkisesti tukea lasta. Lastensuojeluviranomaisten viimesijainen tehtävä on arvioida, onko lapsi turvassa kotona. Arviossa pitää ottaa huomioon lapsen hyvinvoinnin kokonaisuus sekä muiden viranomaisten tekemät toimet. Esimerkiksi, jos lapsen tapaamiset on määrätty valvotuiksi, ei useimmiten ole lapsen hyvinvoinnin kannalta hyväksi erottaa tätä turvallisesta ei-vainoavasta vanhemmasta.

On tärkeää, että lasten suojelun – laajassa merkityksessä – tilaa arvioidaan kriittisesti ja siitä puhutaan. Ongelmia edelleen on. Pyrkimyksenä pitää olla yhteiskunta, jossa yksikään lapsi ei joudu kohtaamaan väkivaltaa. Äärimmäiset tapaukset pitää arvioida ja tulee selvittää, ovatko kaikki toimineet tehtäviensä mukaan. Vaikka yhteiskunnan tehtävä on suojella lapsia, tulee syyllisten etsiminen lopettaa murhaajaan.

Porvoon tapaus on taatusti järkyttänyt syvästi kaikkia lapsen asiassa mukana olleita ihmisiä, jotka epäilemättä ovat pyrkineet tekemään voitavansa lapsen turvallisuuden takaamiseksi. Ennen selvityksiä ja arvioita mahdollisista toimenpiteistä pitää kaikille antaa rauha surra ja saada tukea järkytyksen keskellä.