Siirry sisältöön

Lastensuojelun työntekijöiden asiakkaiden enimmäismäärä kirjattava lakiin pikaisesti

Lastensuojelun kasvaneista asiakasmääristä on keskusteltu julkisuudessa 2000-luvulla lukuisia kertoja. Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti tällä viikolla uuden selvityksen toimista, joilla vähennetään lastensuojelutyön kuormittavuutta.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon mukaan lastensuojelutyötä halutaan kehittää tiimityöskentelyn suuntaan. Lastensuojelutyön työtapoihin ja yksittäiselle työntekijälle aiheutuvaan kuormitukseen on pyritty vaikuttamaan lukuisilla paikallisilla ja valtakunnallisilla kehittämishankkeilla. Kuitenkaan merkittävää kansallista muutosta ei ole toistaiseksi saatu aikaan, vaan keskustelu aiheen ympärillä on jatkunut vuodesta toiseen.

Lastensuojelun asiakasmäärien systemaattiseen nousuun puututtiin sosiaalihuoltolain uudistuksessa vuonna 2015. Sosiaalihuoltolain uudistuksen tavoitteena on, että entistä useammin lapsi ja perhe saisivat tarvitsemansa tuen ja avun sosiaalihuollon mukaisina palveluina. Pitkään jatkuneesta keskustelusta ja hallituksen kunnille lastensuojelutyöhön osoittamista lisämäärärahoista huolimatta työntekijöiden määrä suhteessa asiakasmäärään ei ole valtakunnallisesti merkittävästi parantunut.

Lastensuojelun Keskusliiton teettämän selvityksen perusteella jatkuvasta ylityön tekemisestä huolimatta lastensuojelun työntekijöiden aika ei riitä lasten kohtaamiseen, alueelliset erot palveluissa ovat suuret, eivätkä työntekijät saa työlleen riittävää tukea. Erityisen huolestuttavaa on, että käytännön työntekijöillä ei ole aikaa tavata lapsia. Peräti 84 prosenttia kyselyyn vastanneista lastensuojelun työntekijöistä oli sitä mieltä, että aikaa ei ole riittävästi laadukkaaseen asiakastyöhön.

Luottamuksellisen suhteen luominen vaatii aikaa

Lastensuojelu- ja sosiaalityössä asiakkaalle annettava aika on keskeistä, sillä luottamuksellisen suhteen luominen vaatii aikaa. Lapselle sosiaalityöntekijän suuri asiakasmäärä tarkoittaa, että häntä on vaikea tavoittaa. Kiireessä työntekijä ei pysty riittävästi perehtymään lapsen yksilölliseen tilanteeseen. Lisäksi liiallinen kuormitus on aiheuttanut sen, että lastensuojelun työntekijät vaihtuvat tiuhaan, mikä osaltaan estää vaikuttavien asiakassuhteiden muodostumisen.

Enimmäismäärässä voitaisiin huomioida kunnan yleiset lastensuojeluresurssit niin, että työntekijää kohti olisi 25 lasta, jos kunnassa ei ole kattavia varhaisen tuen palveluita. Lapsia voisi olla 30–35 työntekijää kohti silloin, kun kunnassa on laadukas varhaisen tuen järjestelmä. Mitoituksen saaminen kuntoon edellyttää sitä, että lapsen ja perheen kanssa työskentelevien asiantuntijoiden päällekkäinen työ on karsittu pois, jolloin lapsi ja perhe saa tarvitsemansa tuen ja avun joustavasti, nopeasti ja tarpeita vastaavasti. Samalla lastensuojelun asiakkuuteen ohjautuvat ne lapset, jotka ovat erityisesti lastensuojelun palvelujen tarpeessa. Asiakasmitoitus ei saa vaikuttaa asiakkuuksien kestoon, vaan lapsen tulee olla lastensuojelun asiakkaana niin kauan kuin siihen arvioidaan olevan tarvetta.

Asiakasmitoitusta on muun muassa vastustettu sillä perusteella, että lastensuojelutyön luonne eri puolilla Suomea on erilaista, ja toisaalta tapausten vaativuuden kirjo on laaja. Tämä ei pidä paikkaansa, ja esimerkiksi vastentahtoisiin huostaanottoihin ja kiireellisiin sijoituksiin liittyvissä hallinto-oikeuden aineistoissa ei ole havaittavissa eroa tapausten vaativuudessa paikkakunnan koon ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Lastensuojelun toimintaedellytysten turvaamiseksi ja työskentelyn vaikuttavuuden lisäämiseksi pitää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakkaiden enimmäismäärä kirjata lakiin.

Lastensuojelulaissa määritellään jo tarkasti, kuinka paljon henkilökuntaa tulee työskennellä lastensuojelulaitoksissa yhtä lasta kohden. Vastaava mitoitus tulee säätää pikaisesti myös lastensuojelun kotiin annettavaan avohuollon työskentelyyn. Työskentelyä on syytä kehittää vahvasti tiimityön suuntaan. Kuitenkin niin kauan kuin laissa määritellään, että lapsen asioista vastaa yksi sosiaalityöntekijä, on hänen työkuormastaan ja sitä kautta lasten oikeusturvasta pidettävä hyvää huolta.

Sauli Hyvärinen

Erityisasiantuntija

Sauli on keskusliiton erityisasiantuntija lasten kaltoinkohteluun liittyvissä kysymyksissä. Hän on aiemmin työskennellyt seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa kokeneiden lasten ja heidän perheidensä kanssa. Lisäksi Sauli tekee laajemmin vaikuttamistyötä, jonka tavoitteena on edistää lasten etua yhteiskunnassa ja poliittisessa päätöksenteossa.

Tiia Hipp

Erityisasiantuntija

Työtehtäviini kuuluu lasten ja nuorten osallisuuteen sekä lastensuojeluun liittyvät kysymykset. Teen myös näihin liittyvä vaikuttamistyötä kotimaisissa ja kansainvälisissä verkostoissa.

Kommentit

  1. Matti Wallin sanoo:

    Lastensuojelun haluttomuus tunnistaa vaikeaakaan vieraannuttamista eli lapsen ja kohdevanhemman henkistä pahoinpitelyä sekä haluttomuus puuttua siihen johtavat useisiin lastensuojeluilmoituksiin ja niistä kertyvään turhaan työtaakkaan. Jos vieraannuttamiseen puututtaisiin välittömästi, paljon turhaa työtä vältettäisiin ja lapset saisivat nopeasti apua eivätkä joutuisi odottamaan jopa useita vuosia.
    Tämä tietysti vaatisi, että lastensuojelun työntekijöiden pitäisi alkaa toimia hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti eli puolueettomasti ja tasapuolisesti sekä puuttua myös äitien harjoittamaan väkivaltaan. Valtaosahan vieraannuttajista on äitejä.

  2. Lastensuojelun Keskusliitto sanoo:

    Kiitos kommentistasi. Lastensuojelun Keskusliitto on muun muassa lausunnossaan lapsenhuoltolain uudistamisesta edellyttänyt, että ammattilaisten osaamista vieraannuttamisen tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa vahvistetaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *