Siirry sisältöön

Nuorten oikeuksien turvaaminen vaatii erityishuomiota

Nuorten toimijuus on hyvä tunnistaa niin heidän omassa elämässään kuin laajemmin yhteiskunnan jäseninä. Aikuisuuden kynnyksellä voidaan myös vielä vahvistaa niitä nuoria, joiden lapsuuden olosuhteet eivät tarjonneet riittävää tukea.

Nuoret eivät aina tunnista itseään kohderyhmäksi, kun puhutaan lapsen oikeuksista tai lapsiystävällisestä Suomesta. Se ei ole ihme. Olen itsekin ollut aika monessa tilaisuudessa, jossa ensin todetaan, että lapsen oikeudet koskevat kaikkia alle 18-vuotiaita, minkä jälkeen suurin osa aiheista, esimerkeistä ja kuvituksesta liittyy pieniin lapsiin. Lienee tarpeen tunnustaa, että joskus noissa tilaisuuksissa puhuja olen ollut minä.

Lapsen oikeuksien sopimus koskee kuitenkin myös täysi-ikäisyyttä jo lähestyviä ja paljoon jo itsenäisesti kykeneviä 16–17-vuotiaita. Myös heidän etunsa ja näkemyksensä on siis huomioitava, kun piirretään esimerkiksi lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan suuntaviivoja.

Kyse ei ole vastakkainasettelusta eri-ikäisten välillä, vaan pikemminkin elämänkaariajattelusta ja eri elämänvaiheiden nivoutumisesta toisiinsa: nuoria kuuntelemalla ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtimalla varmistetaan, etteivät investoinnit lapsuuteen valu hukkaan. Aikuisuuden kynnyksellä voidaan myös vielä vahvistaa niitä nuoria, joiden lapsuuden olosuhteet eivät riittävää tukea tarjonneet – ja näin mahdollistaa myös heille itsenäistyminen ja unelmien tavoittelu. Samalla voidaan ehkäistä osattomuuden ja erilaisten kuormittavien tekijöiden siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Nuoruuteen ikävaiheena liittyy merkittäviä valintoja ja se eroaa myös siten lapsuudesta olennaisesti. Peruskoulun jälkeiset, toisen asteen opiskeluun liittyvät ratkaisut ovat esimerkki tästä: jo 15-vuotiailta odotetaan kykyä suurten ja varsin kauaskantoisten päätösten tekemiseen. Oppilaitosverkon harvenemisen myötä osa nuorista joutuu jo tässä vaiheessa punnitsemaan myös sitä, onko valmis muuttamaan vanhempien luota jo toisen asteen opintojen vuoksi.

Nuoriin kohdistuvien odotustenkin vuoksi on vain kohtuullista, että nuorten toimijuus tunnistetaan niin heidän omassa elämässään kuin laajemmin yhteiskunnan jäseninä. Nuorten ilmastoaktivismi on hyvä esimerkki siitä, miten nuoret voivat toimia muutosvoimana jopa globaalien kysymysten ratkaisussa.

Miten nuoret ja nuoruus sitten tulisi huomioida lapsen oikeuksien toimeenpanossa – esimerkiksi nyt, kun laaditaan kansallista lapsistrategiaa? YK:n lapsen oikeuksien komitea on julkaissut aiheesta yleiskommentin, jossa nivotaan yhteen lapsen juridiset oikeudet sekä ymmärrys nuoruudesta ikä- ja kehitysvaiheena. Erityisen ilahduttavaa yleiskommentissa on vertaissuhteiden merkityksen tunnistaminen nuorten elämässä.

Nuorten oikeuksien toteuttaminen edellyttääkin tietoa sekä oikeuksista että nuorista ja nuoruudesta. Jälkimmäistä on tällä viikolla tarjolla Nuori2020-tapahtumassa, jonne itsekin suuntaan. Odotuksissani on oivalluksia ja uuden oppimista niin paikan päällä kuin aihetunnisteen #Nuori2020 alla – kohtaamisiin siis niin Tampereella kuin somessa!

Ira Custodio

Ira Custódio

Erityisasiantuntija

Työskentelen lapsen oikeuksien sekä lapsi- ja perhepolitiikan erityisasiantuntijana ja teen näihin liittyvää vaikuttamistyötä. Haluan rakentaa maailmaa, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuus elää hyvää elämää ja kasvaa täyteen mittaansa.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *