Onko vaarana, että Suomi rikkoo palautuskieltoa ja lapsen oikeuksia?

Jollei turvapaikanhakija lähde kielteisen päätöksen jälkeen vapaaehtoisesti takaisin, hänet voidaan palauttaa viranomaistoimin. Tätä kutsutaan käännyttämiseksi, ja siitä on säädetty mm. Ulkomaalaislaissa. Viime päivien kansalaisaktivismi ja sosiaalisessa mediassa levinnyt keskustelu turvapaikanhakijoiden palautuksista laantuu todennäköisesti pian.

Alaikäisiä lapsia ei ollutkaan Kabulin lennolla, kuten aluksi luultiin. Yhdellä perheellä oli täysi-ikään ehtineitä lapsia. Mutta lapsiperheitä on säilöönottoyksikössä odottamassa käännytystä. Myös lapsia tullaan palauttamaan Afganistaniin ja Irakiin. Tämä on EU:n ja Suomen politiikan tulosta. Se on täysin laillista, koska lait on nyt säädetty niin kireiksi.

Mediakohu laimenee mutta se toi esiin tärkeitä kysymyksiä. Miten läpinäkyvää on poliisin toiminta näissä tilanteissa? Voimmeko olla varmoja, että kaikki tapahtuu perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen? Poliisi toimi täysin laillisesti tämän kolmannenkin Kabulin lennonkin suhteen, mutta kansalaiset toivovat vielä parempaa toimintaa. Palautukset eivät ole ennen aiheuttaneet suurta melua, kun määrät ovat olleet kovin pieniä. Nyt palautettavia on runsaasti, ja kielteisiä päätöksiä tulee entistä enemmän.  Kun tapauksia on paljon, voi sattua myös enemmän virheitä. On myös selvää, että jatkossa käännytyksiin joutuvat osallistumaan sellaisetkin poliisilaitokset, joilla ei ole juuri kokemusta asiassa. Vastaanottokeskuksia on nyt useammilla paikkakunnilla kuin ennen.

Poliisi joutuu käyttämään joskus voimakeinoja – ja niitä pitää valvoa

Toki kansalaisjärjestöt ovat seuranneet näitä palautuksia ennenkin, vahtiakseen ylilyöntejä. Takavuosina eräskin perhe huumattiin lähtötilanteessa. Käsirautoja käytetään myös rauhoittamaan ahdistunutta palaajaa. Muissa EU-maissa on käytetty vielä rajumpia voimakeinoja: Yhdenvertaisuusvaltuutetun   mukaan vuosien 1991–2015 aikana Euroopassa raportoitiin 17 maasta poistamisen yhteydessä sattunutta kuolemantapausta.

Tämän vuoksi EU:ssa säädettiinkin palautusten valvonnasta. Tarkoituksena on vahvistaa niin palautettavien kuin saattajienkin oikeusturvaa ja ehkäistä liiallista voimankäyttöä. Suomessakin lisättiin ulkomaalaislakiin säännökset asiasta. Vuoden 2014 alusta alkaen yhdenvertaisuusvaltuutetulle annettiin erityistehtäväksi valvoa palautuksia. Se esimerkiksi saa osallistua palautuslennoille.

On tärkeää, että palautusten valvonnasta on näin säädetty. Kansalaisjärjestöjen on ollut vaikea saada tietoa EU:n yhteisistä palautuslennoista. EU:n rajavalvontavirasto Frontexin ja valtioiden välisestä työnjaosta on saatu puutteellisesti tietoa. Kun toiminta ei ole läpinäkyvää, se aiheuttaa oikeusturva-ongelmia käännytettäville.

Läpinäkyvyyttä kaivataan Suomenkin palautuskäytäntöihin edelleen. Aktivistit toivovat, että poliisi myöntäisi, että sielläkin tehdään virheitä. Esimerkiksi Hämeen poliisi ei itse huomannut virhettään, kun se oli käännyttämässä perhettä, jolla ei ollutkaan vielä viimeistä lainvoimaista päätöstä. Nyt poliisiylijohtaja väitti tv-kameroiden edessä, ettei virhettä tehty. Poliisi haki lapsen kesken päivän koulusta ja isän kaupasta poliisin kyytiin – erehdyksessä. Yhteistyö kansalaisaktivistien kanssa saattaa olla ihan hyväksi myös poliisille.

Käännytykset herättävät voimakkaita tunteita. Kyseessä ei ole turismi, vaan ihmiset, jotka ovat paenneet kotimaansa väkivaltaa. Kansalaisten oikeustaju on joutunut koetukselle, koska politiikkaa on kiristetty,  päätösten laatu heikentynyt, oikeutta oikeusapuun on rajattu ja oikeusavun laatu on heikentynyt. On oikeasti riski, että palautettavien joukossa on kansainvälistä suojelua ansaitsevia ihmisiä. Lakeja ei muuteta poliisiautojen kulkua estämällä. Mutta keskustelu asiasta toivottavasti jatkuu ja kansalaisliikehdintä voimistuu koko EU:n alueella niin, että sillä olisi vaikutusta lopulta EU:n ja jäsenmaiden politiikkaan.

Palauttamisen käytäntöjen on tunnustettava lapsen oikeudet

Jos turvapaikanhakija on saanut hakemukseensa asiallisen käsittelyn, asiaankuuluvan oikeusavun ja vielä lainvoimaisen tuomioistuimen päätöksen, hänet voidaan palauttaa. Mutta siinäkin vaiheessa on vielä mahdollista, että käännytyksen toimeenpano keskeytetään, jos asiassa ilmenee jotain uutta.

Geneven pakolaissopimukseen liittyvä vuoden 1967 pöytäkirja määrittelee pakolaisuuden ehkä tärkeimmän seurauksen: niin sanotun palautuskiellon (non-refoulement) on tarkoitus estää valtiota ei palauttamasta pakolaista alueelle, jossa hän voisi joutua vainotuksi. Palautuskiellon periaate on otettava huomioon sekä päätöstä tehtäessä että päätöstä täytäntöön pantaessa. Se on siis huomioitava myös silloin, kun ulkomaalaista ollaan poliisin toimesta käännyttämässä maasta kielteisen oleskelulupapäätöksen jälkeen tai karkottamassa maasta esimerkiksi rikoksen seurauksena. Palautuskielto on tuotu sekä Ulkomaalaislakiin (147 §) että perustuslakiin.

Lasten kohdalla on otettava huomioon myös lapsen omat oikeudet. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 22 artikla nostaa esille turvapaikanhakijalasten oikeuden suojeluun:

”Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin taatakseen, että lapsi joka yksin tai yhdessä vanhempiensa tai kenen tahansa muun henkilön kanssa anoo pakolaisen asemaa tai jota pidetään pakolaisena soveltuvien kansainvälisen tai kansallisen oikeuden ja menettelytapojen mukaan, saa asianmukaista suojelua ja humanitaarista apua voidakseen nauttia tässä yleissopimuksessa ja muissa sellaisissa kansainvälisissä ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta koskevissa asiakirjoissa tunnustettuja oikeuksia, joiden osapuolia kyseiset valtiot ovat.”

Yksi tunteita herättävä asia on, että käännytettäviä ihmisiä otetaan säilöön. Kun poliisilla on perusteltua syytä epäillä, että henkilö voi piileskelemällä tai pakenemalla hankaloittaa käännyttämistä, voidaan henkilö ulkomaalaislain nojalla ottaa säilöön. Huoltajansa kanssa säilöön otettavan lapsen osalta edellytetään lisäksi, että säilöön ottaminen on välttämätöntä lapsen ja hänen huoltajansa välisen perheyhteyden ylläpitämiseksi.

Säilöönottoa edeltää usein se, että poliisi toimii yllättäen (jotta säilöönotto onnistuu). Tästä kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet poliisia. Poliisi voi tulla hakemaan perheen pahimmillaan keskellä yötä tai lapset koulusta kesken päivän, kuten kävi perjantaina Asikkalassa. Menettely on aika raju, kun ajatellaan, että nämä ihmiset eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen.

Lastensuojelun Keskusliitto on ottanut kantaa monen muun järjestön ja toimijan tavoin, että lasten säilöönotto tulisi kieltää: ilman huoltajaa tulleiden osalta kokonaan, ja huoltajansa kanssa olevan lapsen kohdalla tulisi kehittää todellisia vaihtoehtoja säilölle. Vankilanomaiset säilöt eivät ole lapsiperheille sopivia paikkoja, vaikka ne olisi perustettu juuri heitä varten.

Onko vaarana, että näiden pakkopalautusten myötä Suomi käännyttää myös lapsia olosuhteisiin, joihin tulisi soveltaa palautuskieltoa ja rikkoo näin Lapsen oikeuksien sopimuksen yhtä perusperiaatetta: oikeutta elämään ja kehitykseen?

Tosiasia on, että Suomesta on nyt entistä vaikeampi saada kansainvälistä suojelua. Se on ollut tähänkin saakka vaikeampaa kuin monessa muussa EU-maassa. Esimerkiksi irakilaisista 61 % sai suojelua EU:ssa tänä vuonna – Suomessa 26 %. Aiemmin ilman huoltajaa tulleet ovat sentään pääasiassa saaneet jäädä maahan. Viime vuonna näille – Afganistanista, Irakista ja Somaliasta lähteneille – lapsille ja nuorille annettiin 141 kielteistä päätöstä. Miten hyvin niissä päätöksissä punnittiin lapsen etua?

Maahanmuuttoviranomaisen mukaan on varmaankin lapsen etu, että hän palaa käännytettävien vanhempiensa mukana eikä perhettä hajoteta. Sama perustelu on lapsiperheiden säilöönotossakin. Miten hyvin lapsen etua on punnittu näissä käännytystilanteissa? Miten paljon painaa se, että maat ovat väkivaltaisessa kaaoksessa? Lapsen edun punninta vaikuttaa murheellisen vähäiseltä turvapaikkapäätöksissä: Pakolaisneuvonnan selvityksen  mukaan hallinto-oikeuden turvapaikka- ja perheenyhdistämispäätöksissä jää lapsen etu usein kokonaan arvioimatta. Kansalaisvaikuttamisella riittää siis töitä.

 

Taina Martiskainen

Erityisasiantuntija

Taina työskentelee keskusliitossa erityisasiantuntijana.

Kommentit

  1. taina martiskainen sanoo:

    Kirjoittajan huomio:
    Kiireessä tuli virhe: ”Esimerkiksi irakilaisista 61 % sai suojelua EU:ssa tänä vuonna – Suomessa 26 %”. Tässä piti olla vuonna 2016. Migrin linja näyttää tänä vuonna pysyvän: 2017 tammi-helmikuun irakilaisten päätöksissä myönteisten osuus on 29 % (967 päätöksestä 584 oli kielteisiä, 281 myönteisiä)
    (http://www.migri.fi/download/72840_Tp-paatokset_tammi_helmi_2017.pdf?afd61143da75d488)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *