Siirry sisältöön

Vähemmistöihin kuuluvien lasten osallisuuden toteutuminen edellyttää valtiolta aktiivisia toimenpiteitä

Lastensuojelun Keskusliitto on antanut lausuntonsa kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta Suomen viidennen määräaikaisraportin valmistelua varten.

Euroopan neuvoston ministerikomitean hyväksymät edelliset puitesopimuksen täytäntöönpanoa Suomessa koskevat suositukset hyväksyttiin maaliskuussa 2017. Viidennessä raportissa on lausuntopyynnön mukaan tarkoitus tuoda esiin niitä toimia, joihin on ryhdytty tai ryhdytään ministerikomitean antamien päätelmien ja suositusten johdosta. Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL) tarkastelee asiaa lasten oikeuksien näkökulmasta. Tässä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoitteilla on keskeinen merkitys.

Lasten mahdollisuus nauttia yhtäläisesti oikeuksistaan vaatii valtiolta aktiivisia toimenpiteitä

LSKL korostaa erityisesti lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan mukaisen syrjintäkiellon merkitystä tarkasteltaessa vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten asemaa ja oikeuksien toteutumista. LOS 2 artiklan syrjinnän kielto ei ole vain passiivinen velvollisuus, joka kieltää kaikenlaisen syrjinnän yleissopimuksen mukaisten oikeuksien nauttimisessa, vaan se edellyttää valtiolta myös aktiivisia toimenpiteitä sen takaamiseksi, että kaikilla lapsilla on todellisuudessa yhtäläiset mahdollisuudet nauttia yleissopimuksen mukaisista oikeuksistaan.

Syrjinnän kielto liittyy kiinteästi sopimuksessa turvattuun lapsen oikeuteen saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (LOS 3 artikla); Lapsen edun käsitteellä on tarkoitus varmistaa kaikkien yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täysimääräinen ja tehokas nauttiminen sekä lapsen kokonaisvaltainen kehitys.

Edellä sanottu huomioiden

  • LSKL painottaa, että vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten osallisuuden vahvistaminen ja osallisuuden oikeuden toteutuminen edellyttää valtiolta aktiivisia toimenpiteitä. Valtion tulisikin edistää toimia, jotta saamelaisnuorten ohella myös muihin vähemmistöryhmiin kuuluvilla lapsilla olisi mahdollisuus saada äänensä kuuluviin;
  • LSKL korostaa ihmisoikeuskasvatuksen merkitystä vihapuheen ja muun syrjinnän torjumisessa. Aktiiviseen syrjinnän ennaltaehkäisemiseen, sen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen tulisi kohdentaa enemmän huomioita lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa.
  • LSKL painottaa, että sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee vahvistaa eri kieli- ja kulttuuritaustojen huomioimista. Ammattilaisten kielitaitoa ja eri kulttuurien ymmärrystä tulee lisätä ja eri vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten hyvinvointia koskevaa tietopohjaa vahvistaa. Palvelun saaminen omalla kielellä korostuu erityisen haavoittuvassa tilanteessa olevien lasten ja heidän perheidensä kohdalla. LSKL pitääkin erityisen huolestuttavana riittämätöntä palvelutarjontaa ruotsin- ja saamenkielisen sijaishuollon osalta. Oman kielisten sosiaali- ja terveyspalveluiden saamiseen on kiinnitettävä huomiota myös muita vähemmistökieliä äidinkielenään puhuvien lasten osalta;
  • Romanioppilaiden koulutuksen tuki tulee varmistaa;
  • LSKL korostaa lapsen oman kielen oppimisen merkitystä. Saamenkielen- ja ruotsinkielentaitoisen opetus- ja varhaiskasvatushenkilöstön määrää tulee lisätä vastaamaan tarvetta. Huomioiden romanikielen erittäin uhanalainen asema Suomessa myös toimenpiteitä romanikielen elvyttämiseksi tulisi vahvistaa. Saamelaisilla lapsilla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus saamen kielen ja kulttuuriin opetukseen myös kotiseutualueen ulkopuolella.
  • LSKL esittää huolensa siitä, että venäjänkielisten lasten elinolosuhteista ei ole kerätty eikä kerätä systemaattisesti tietoa. Venäjänkielisten lasten hyvinvoinnista ja asemasta yhteiskunnassa tarvitaan tutkimusta tilannekuvan luomiseksi ja näin tarvittavien toimenpiteiden suuntaamiseksi.

Lue koko lausunto.