Lasten, nuorten ja perheiden oikeusturvan on toteuduttava tehokkaasti sosiaali- ja terveyspalveluissa
Lausuntotiivistelmä: Lastensuojelun Keskusliiton lausunto Eduskunnan lakivaliokunnalle 3.3.2021. Asia: HE 241/2020 vp Hallituksen esitys eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi.
Hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lainsäädännön lisäksi on valmisteilla useita laajoja lainsäädännön uudistuksia, jotka liittyvät sosiaalihuollon asiakkaan sekä potilaan oikeusturvaan (mm. lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskeva lainsäädäntöuudistus, vammaispalveluja koskeva lainsäädännön uudistus sekä asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön valmistelu). Keskusliitto pitää tärkeänä, että kyseisiä uudistuksia tarkastellaan yksityiskohtaisesti ja tarkasti suhteessa sote-uudistusta koskevaan lakiesitykseen. Ilman huolellista tarkastelua riskinä on, että lopputulos kaikista meneillään olevista uudistuksista muodostuu sirpaleiseksi ja asiakkaan ja potilaan kannalta epäselväksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturvakeinoja on pidetty nykyisinkin vaikeaselkoisina ja niiden tosiasiallista saavutettavuutta kohtaan on esitetty runsaasti kritiikkiä.
Koska kyse on laajasta lainsäädäntöhankkeesta, tehokas ja kattava seurantavaikutusten arviointi (jälkiarviointi) on oleellista. On tärkeää, että hallitukselta edellytetään sote-uudistuksen toimeenpanon seurantaa (vaikutusten jälkiarviointia), jotta mahdollisiin epäkohtiin voidaan lakien voimaantulon jälkeen puuttua tehokkaasti.
Se, miten asiakas tai potilas saa hänelle kuuluvat palvelut ja miten oikeusturva asiakkaan ja potilaan osalta toteutuu, ei ole yksinomaan sääntelykysymys. Se riippuu pitkälti toimeenpanosta ja sitä tukevasta koulutuksesta, ohjauksesta, neuvonnasta ja valvonnasta. Koska kyseessä on laaja lainsäädäntöhanke, tarvitaan tehokasta ja kattavaa seurantavaikutusten arviointia. Hallituksen on sitouduttava sote-uudistuksen toimeenpanon seurantaan (vaikutusten jälkiarviointi), jotta mahdollisiin epäkohtiin voidaan lain voimaantulon jälkeen puuttua tehokkaasti.
Keskusliitto painottaa lausunnossaan, että omavalvonnan roolia ei saa liiaksi korostaa sote-palveluiden valvonnassa, vaan tehokas ja riittävästi resursoitu viranomaisvalvonta on välttämätöntä. Ilman tehokasta omavalvonnan ohjausta, valvontaa ja seurantaa, on vaarana, että se jää epäselväksi ja käytännössä merkitykseltään vähäiseksi valvontavälineeksi.
Järjestämislaissa velvoitettaisiin hyvinvointialue huolehtimaan asiakkaan palvelujen yhteensovittamisesta. LSKL pitää sääntelyä tärkeänä. Ongelmana tällä hetkellä on palveluiden hajanaisuus ja integraation puute, vaikka esimerkiksi voimassa olevassa sosiaalihuoltolaissa ja lastensuojelulaissa on säännöksiä, jotka edistävät asiakkaan palvelujen yhteensovittamista yksilötasolla. LSKL pitää tärkeänä, että sote-lainsäädännön toimeenpanossa ja substanssilakeja muutettaessa kiinnitetään huomiota myös vastaanotto- ja kotouttamispalveluiden piirissä olevien lasten, ihmiskaupan uhrien sekä paperittomien lasten palvelutarpeen tunnistamiseen, palveluiden järjestämiseen ja niiden yhteensovittamiseen.
Hyvinvointialueen olisi myös tiedotettava asiakkaiden oikeuksista ja etuuksista sekä huolehdittava palvelujen käyttöön liittyvästä neuvonnasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin liittyvä ohjaus ja neuvonta on nykyisin puutteellista ja perheet tuovat usein esille, että joutuvat kantamaan liiallista vastuuta asioiden selvittämisestä. Lasten ja perheiden palveluissa ja niihin liittyvässä ohjauksessa on pitkään peräänkuulutettu ”yhden luukun” -periaatetta, jolloin lasten, nuorten ja perheiden ei tarvitsisi etsiä tietoa ja neuvontaa usealta eri taholta. Tilanteessa, jossa lasten ja perheiden palvelut saattavat jakaantuvat hyvinvointialueelle ja kuntaan (erityisesti SiSoTe-palvelut), riski kokonaisuuden hajaantumiseen on suuri.
Lakiesitys on edelleen puutteellinen ja epäselvä liittyen yksityisten palvelujen hankintoihin esimerkiksi siltä osin, miten paljon hyvinvointialue voi hankkia yksityisiä palveluita ja mitä edellytetään niiden laatutasolta. Keskusliitto korostaa, että kilpailutuksissa laadun tulee olla ensisijainen kriteeri, kun lapselle, nuorelle tai perheelle hankitaan sosiaalihuoltolain tai lastensuojelulain mukaisia palveluja. Lasten palveluita koskevissa hankinnoissa lapsen edun ensisijaisuuden tulee olla määräävä periaate.
Oikeusturvan kannalta keskeisiä toimijoita ovat potilasasiamies ja sosiaaliasiamies, joiden puoleen myös lapset ja nuoret voivat kääntyä ja joilla on mahdollisuus antaa neuvoja sosiaalihuollon asiakkaan tai potilaan oikeusturvaan liittyvissä asioissa. Asiakkaat ja potilaat tarvitsevat tehokkaita ja riittäviä ruohonjuuritasolla toimivia oikeudellisia neuvontapalveluita. Sosiaali- ja potilasasiamiestoiminnalle tulee turvata riittävät resurssit ja on myös huolehdittava siitä, että hyvinvointialueella tosiasiallisesti toimii riittävä määrä sosiaaliasiamiehiä. Samalla olisi tarpeen säätää potilasasiamiehen kelpoisuusehdoista vastaavalla tavalla kuten sosiaaliasiamiehen osalta on toimittu.
Yksi sosiaali- ja terveyspalveluiden ajankohtaisimmista eettisistä kysymyksistä liittyy oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Oikeus tietoon on siinä merkittävä tekijä. Lasten osalta kyse on paljolti myös siitä, miten lapsen vanhemmat tuntevat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä siitä, mikä on heidän kykynsä ja mahdollisuutensa etsiä ja vaatia tietoa lapselleen kuuluvista palveluista. Heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien vanhempien lapset eivät välttämättä saa yhdenvertaisesti heille kuuluvia palveluita. Esimerkiksi tutkimuksen mukaan vanhempien tulot ja koulutus vaikuttavat syöpään sairastuneen lapsen selviämiseen. Vanhempien maahanmuuttajatausta vaikuttaa lapsen selviämiseen vielä enemmän kuin vanhempien tulot ja koulutus.
Kommentit (0)