Lapsipolitiikassa on tekojen aika
Lapsia ja nuoria koskeva politiikka on ollut viime vuosina poukkoilevaa. Lasten ja nuorten hyvinvointi on joutunut usein väistymään lyhytnäköisten säästöpäätösten tieltä. Tästä esimerkkinä on varhaiskasvatusta ja koulutusta koskeva päätöksenteko.
Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen ovat heikentäneet varhaiskasvatuksen laatua ja lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatukseen. Leikkaukset ovat heikentäneet erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten asemaa. Toisen asteen ammatilliseen koulutukseen tehtiin suuria leikkauksia, jotka heijastuvat vahvimmin heikommassa asemassa olevien nuorten tilanteeseen. Leikkausten myötä opetuksen ja ohjauksen määrää on vähennetty ja koulujen toimipisteitä on suljettu. Myös peruskouluissa enemmän tukea tarvitsevia oppilaita jää voimavarojen puutteen vuoksi ilman riittävää tukea. Leikkaukset ja riittämättömät resurssit uhkaavat jättää monen nuoren koulupolun kesken ja sitä kautta lisätä syrjäytymistä.
Huolestuttava on myös sosiaali- ja terveyspalveluiden tilanne. Esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuudessa on merkittäviä puutteita ja aluekohtaisia eroja. Lisäksi riittämättömät henkilöstöresurssit sosiaalipalveluissa, kuten lastensuojelussa ja vammaispalveluissa, ovat olleet viime aikoina jatkuvasti esillä.
Lapsen oikeuksien sopimukseen perustuva lapsistrategia parantaisi lapsipolitiikan kestävyyttä ja pitkäjänteisyyttä. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea lapsipolitiikan hajanaisuudesta ja lapsistrategian puuttumisesta. Toivottavasti uusi hallitus tarttuu toimeen ja Suomeen saadaan lapsenoikeusperustainen lapsistrategia.
Päätöksenteossa on tärkeä tunnistaa vaikutukset niihin ihmisiin, joihin päätös vaikuttaa. Tämä koskee myös lapsia. Tulevien uudistusten – kuten perhevapaa-, sosiaaliturva- ja sote-uudistuksen on pohjauduttava laadukkaaseen vaikutusten arviointiin, joka sisältää myös lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin.
Esa Iivonen, johtava asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Kirsi Pollari, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto
Kommentit (0)