Siirry sisältöön

Varhaisen itsenäistymisen odotus kaipaa ravistelua – kolme näkökulmaa kohti kestävämpiä itsenäistymisen polkuja

Kuvittaja: Salla Lehtipuu

Nuoret toivovat oikeutta omantahtiseen itsenäistymiseen. Pyöreän pöydän keskustelussa pohdittiin, millaiset palvelut, kohtaamiset, politiikka ja yhteiskunnalliset arvot mahdollistavat tämän.

Suomessa nuoret muuttavat lapsuudenkodeistaan eurooppalaisittain varhain. Yhteiskunta tukee nuorten itsenäistymistä ja jopa edellyttää sitä. Osa nuorista joutuu muuttamaan kotoa jo toisen asteen opintojen vuoksi, eikä esimerkiksi lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyvä voi välttämättä itse valita, milloin muuttaa omilleen.

Silloinkin kun itsenäistyminen on nuoren oma toive, tuki on tarpeen. Osa nuorista saa vanhemmiltaan apua asunnon hankkimiseen ja toimeentuloon, ehkä muuttoapua ja kannustusta uuden elämänvaiheen alussa. Jokaista nuorta läheisverkostot eivät kuitenkaan kannattele samalla tavoin.

ALL-YOUTH -tutkimushanke, Punaisen Ristin Nuorten turvatalot ja Lastensuojelun Keskusliitto kutsuivat koolle pyöreän pöydän keskustelun kestävistä itsenäistymisen poluista. Tilaisuuden pohjustuksena käytettiin nuorilta kerättyä tietoa. Järjestäjät tiivistivät keskustelusta kolme näkökulmaa itsenäistymiseen.

Kukaan ei itsenäisty kestävästi yksin – monenlaiset itsenäistymisen polut ja aikataulut mahdolliseksi

Vaikka nuoret ovat tutkimusten perusteella sisäistäneet varhaisen lapsuudenkodista muuttamisen ajatuksen, he toivovat mahdollisuutta omantahtiseen itsenäistymiseen. Erityisesti opiskeluihin ja työelämään liittyvien valintojen tekeminen juuri niille tarkoitetuissa vaiheissa ja oletusarvoinen polku kohti aikuisuutta saatetaan kokea kovin vaativaksi, jolloin oma riittäminen ja jopa arvokkuus voivat kyseenalaistua.

Keskustelussa kysyttiin, millaisille arvoille ja oletuksille nuoria koskevat poliittiset ratkaisut perustuvat. Esiin nousi ajatus, että ymmärrys oikeanlaisesta aikuistumisesta ja kansalaisuudesta on yhteiskunnassa liian kapea eikä huomioi nuorten eriarvoisia lähtökohtia.

Aikuiseksi kasvaminen vaatii nykymaailmassa aiempaa enemmän erilaisten tietojen ja taitojen oppimista, ja siksi myös aikaa ja tukea. Keskustelussa painotettiin, että itseohjautuvuuden ei pitäisi olla nuoren kohtaamisen lähtökohta tai nuorilta edellytettävä asia, vaan vähitellen opittava taito, jota on saatava harjoitella rauhassa. Nuori tarvitsee kasvuunsa ja itsenäistymiseensä riittävästi tukea. Myös itsenäistymisikäisten nuorten perheiden tuen tarpeet on huomioitava.

Kuvittaja: Salla Lehtipuu

Osallisuuteen kasvetaan – jokainen nuoria kohtaava on osaltaan vastuussa siitä, että nuori kokee olevansa arvostettu ja tärkeä osa yhteiskuntaa

Keskustelussa pidettiin tärkeänä vahvistaa itsenäistyvien nuorten kokemusta siitä, että he ovat osa yhteiskuntaa ja heillä on oikeus osallistua sen kehittämiseen. Nuorilla on oikeus saada tukea osallisuuteen kasvamisessa.

Ymmärrys omista osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista syntyy vähitellen elämänkokemusten myötä. Jokaisella nuorten kanssa toimivalla on siten mahdollisuus tukea nuorta myös kansalaiseksi kasvamisessa. Kokemukset siitä, että voi ilmaista omia mielipiteitä ja niitä kuunnellaan, ovat tärkeitä kaikille nuorille.

Vaikuttamisen kipinä syntyy usein yhdessä muiden kanssa. Siksi jokaisella itsenäistyvällä nuorella pitäisi olla turvallisia tiloja ja yhteisöjä, joissa voi oppia vaikuttamisen taitoja. Yhteiskunnallista osallistumista ei pidä nähdä vain pärjäävien asiana – on tärkeää huomata, että osaa nuorista motivoivat vaikuttamaan juuri omat tai läheisten epäoikeudenmukaisuuden kokemukset. On myös tunnistettava nuorten moninaiset tavat osallistua ja vaikuttaa, vaikka ne eivät aina vastaisi sitä, mitä aikuiset aktiivisella kansalaisuudella ymmärtävät.

Kuvittaja: Salla Lehtipuu

Kukaan ei aikuistu yhdessä yössä – palveluissa on aina huomioitava nuoren verkostot

Lopuksi keskustelussa pohdittiin, mitä nuorten toive kiireettömästä, omantahtisesta itsenäistymisestä tarkoittaa politiikassa, palveluissa ja kansalaisyhteiskunnassa. Riittävä itsenäistymisen tuki kaikille nuorille ja nuorten monenlaisten lähtökohtien huomioiminen nähtiin vahvasti yhdenvertaisuuskysymyksenä.

Tiukat ikärajat lainsäädännössä tai palveluissa saattavat jättää tuen tarpeessa olevan nuoren avun ulkopuolelle. Keskustelussa kiitettiin, että valmisteilla olevassa kansallisessa lapsistrategiassa huomioidaan myös nuoruuden ja aikuisuuden nivelvaihe.

Jotta jokaisen nuoren itsenäistymisen polku olisi kestävä ja elämä mielekäs, tarvitaan kanssakulkijoita – perhettä, ystäviä ja läheisiä. Usein sosiaalisissa suhteissa tapahtuu muutoksia itsenäistymisen elämänvaiheessa, ja yksinäisyyden kokemukset ovat yleisiä. On tärkeää, että erilaisissa palveluissa tunnistetaan nuoren läheisverkostojen merkitys ja tuetaan nuorta rakentamaan sosiaalisia suhteitaan itselleen mielekkäällä tavalla. Kukaan ei itsenäisty kestävästi yksin.

Kuvittaja: Salla Lehtipuu

Tilaisuuden pohjana oli Lastensuojelun Keskusliiton selvitys Ensiaskel tulevaisuuteen – 16-vuotiaiden nuorten ajatuksia itsenäisestä asumisesta sekä ALL-YOUTH -tutkimushankkeen ja Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen tutkimus Omana itsenä osa yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. Lisäksi nuorten näkemyksiä oli koottu Nuorten turvatalon digiraadissa.

Tilaisuuteen osallistui järjestäjätahojen lisäksi edustajat Allianssista, Itlasta, kansallisen lapsistrategian valmistelusta, Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuunasta, Kuntaliitosta, lapsiasiavaltuutetun toimistosta, oikeusministeriöstä, opetushallituksesta, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Pesäpuusta, sivistysvaliokunnasta, sosiaali- ja terveysministeriöstä, SOSTEsta, tulevaisuusvaliokunnasta, valtiovarainministeriöstä ja VamLasista. Kuvakiteytykset laati Salla Lehtipuu.

Lisätietoja tilaisuudesta: Nuorten turvatalotoiminnan johtaja Leena Suurpää, Suomen Punainen Risti, leena.suurpaa@redcross.fi, p. 050 5438251.