Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus suorittaa perusopetus loppuun 

Hallitusohjelmassa halutaan turvata jokaisen nuoren, myös kesken koulutuksen maahan tulleiden ja paperittomien, oikeus suorittaa perusopetus loppuun. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja kuinka tavoitteeseen päästään? Tätä pohtii vierailijablogissamme hankesuunnittelija Meeri Lindroos Yhteiset Lapsemme ry:stä. 

Hallitusohjelmassa lukee: “Turvataan jokaisen nuoren, kesken koulutuksen maahan tulleiden ja paperittomien oikeus suorittaa perusopetus loppuun.” 

Tämä ensilukemalta hyvä ja itsestään selvän oloinen tavoite on itse asiassa osa kompleksista ilmiökenttää ja sisältää useita erityiskysymyksiä. Tavoitteeseen ei ole olemassa helppoa ratkaisua, joka toimisi kaikkien nuorten kohdalla ja olisi toteutettavissa samalla tavoin joka kunnassa.  

Puran kirjoituksessani hallitusohjelman kirjauksen osiin, jotta voimme todella ymmärtää, mistä on kyse ja minkälaisia tukitoimia tavoitteen toteutumiseksi vaaditaan. 

Oletan, että perusopetuksen loppuun suorittamisella tarkoitetaan myös oppivelvollisuuden ylittävää aikaa, eikä pelkästään oppivelvollisuuden piiriin laskettavaa opetusta. Ei ole realistista olettaa, että tukitoimet tekisivät mahdolliseksi esimerkiksi perusopetuksen loppuvaiheessa maahan tulleen luku- ja kirjoitustaidottoman nuoren perusopetuksen loppuun suorittamisen oppivelvollisuusajan puitteissa.  

Tavoitteena on ennen kaikkea kasvaa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä 

Suomalainen perusopetus on yleissivistävää koulutusta, jonka tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä ja opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja. Perusopetuksen tulisi tuottaa kelpoisuus jatko-opintoihin. Työllisyyden näkökulmasta perusopintojen suorittaminen on Suomessa välttämättömyys. Pelkän peruskoulun varassa olevien työllisyysaste on vain noin 40 prosenttia.  

Joka vuosi moni nuori lopettaa peruskoulun saamatta päättötodistusta – lukuvuonna 2017-2018 heitä oli Tilastokeskuksen mukaan yhteensä 510. Ongelma on valtakunnallinen ja sen ratkaisemiseksi ei ole vakiintunutta yhteistä toimintatapaa. On mahdollista, että oppivelvollisuusiän nostaminen avaa uusia ratkaisuja, jos koulutuksen rinnalla vahvistetaan nuorten elämänhallintaa. 

Hallitusohjelma nostaa esiin erityisesti kesken koulutuksen maahan tulleet ja paperittomat nuoret 

Ilman huoltajaa turvapaikkaa hakevat lapset ja nuoret saapuvat Suomeen yleensä ollessaan oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa tai jo sen ylittäneitä. Heidän tilanteensa kuvaus auttaa avaamaan sitä, minkälaiseen hetkeen perusopetuksen loppuun suorittaminen heidän elämässään kytkeytyy.  

Kesken koulutuksen Suomeen saapuvien lasten ja nuorten lähtökohdat ja valmiudet opiskella vaihtelevat. Toisessa ääripäässä ovat luku- ja kirjoitustaidottomat nuoret ja toisessa nuoret, joilla on takanaan vuosien opinnot omassa kotimaassaan. Nuori tarvitsee hänen taitonsa ja tarpeensa huomioon ottavan, räätälöidyn koulutuspolun. Riski väärille koulutusvalinnoille ja koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen on suuri erityisesti luku- ja kirjoitustaidottomilla sekä oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa tai sen päättymisen jälkeen maahan tulleilla nuorilla.  

Ilman huoltajaa tulleiden nuorten kotoutumiseen kuuluu erityisesti koulutus, mutta myös laajempi psykososiaalinen tuki ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Ilman huoltajaa tulleita kuormittavat monenlaiset ongelmat kuten oleskelulupien epävarmuus, toimeentulon ja asumisen haasteet sekä ongelmat perhetilanteissa.  

Sopivien koulutusohjelmien kehittäminen nuorten kotouttamisen tueksi ei riitä, jos vaikeudet perheenyhdistämisessä ovat ratkaisematta. Haastavan elämäntilanteen takia on todennäköistä, ettei ilman huoltajaa tullut nuori pysty keskittymään koulunkäyntiin, vaan suuntaa nopeasti työmarkkinoille. Erityisesti perheen yhdistämistä tavoittelevat nuoret aikuiset hakeutuvat nopeasti töihin koulutuksen sijaan täyttääkseen perheenyhdistämiselle asetetut tulorajat.  

Paperittomat lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa 

Paperittomien nuorten koulunkäynnin varmistamiseen ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Paperittomuutta ei ole määritelty laeissa tai asetuksissa, eikä paperittomuutta koskevaa lainsäädäntöä ole. Käytännössä paperittomalla tarkoitetaan henkilöä, joka elää Suomessa vailla laillista oleskeluoikeutta. 

Paperittomat ovat moninainen ryhmä ihmisiä, jotka ovat päätyneet paperittomiksi monenlaisista syistä. Paperittomuus on usein vähiten huono vaihtoehto monen huonon vaihtoehdon joukosta. Moni paperiton pelkää kiinnijäämistä ja välttelee viranomaisia. On mahdotonta tietää tarkkaan, kuinka paljon Suomessa on paperittomia, sillä he eivät ole väestötietojärjestelmissä tai muissa rekistereissä.  

Paperittomat lapset ovat erittäin haavoittuvassa asemassa. Lasten vanhemmat eivät ole kunnan asukkaita, joten he eivät kuulu kunnan sosiaali- tai terveyspalveluiden piiriin. Lapsille kuuluu kuitenkin perustavanlaatuisia oikeuksia, kuten oikeus terveyteen ja maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisia ovat kuitenkin vain vakituisesti Suomessa asuvat lapset.  

Tältä osin hallitusohjelman kirjaus on hämmentävä. Kesken koulutuksen maahan tulleiden nuorten ja koulutuksen keskeyttäneiden nuorten osalta halutaan oletettavasti turvata perusopetuksen loppuun saattaminen myös oppivelvollisuusiän ylittämisen jälkeen. Miten paperittomien osalta tätä voidaan tukea, kun heillä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta opetukseen oppivelvollisuusiän jälkeen? 

Paperittomien lasten koulutiellä on useita esteitä 

Paperittomien lasten kouluun pääsyn esteitä ovat esimerkiksi vakituisen asuinpaikan tai sosiaaliturvatunnuksen puuttuminen. Opettajan vaitiolovelvollisuudesta huolimatta paperittomat voivat pelätä, että opettaja tai joku muu opetusviranomainen ilmoittaa luvattomasta oleskelusta poliisille. On myös mahdollista, etteivät monet paperittomat edes tiedä, että heidän lapsillaan on oikeus perusopetukseen.  

Tarvitaan myös viranomaisten koulutusta ja selkeää ohjeistusta. On varmistettava, etteivät hallinnolliset vaatimukset tai menettelyt käytännössä vaikeuta lasten kouluun pääsyä.  

Paperittomien lasten osallistuminen perusopetukseen on suuri tavoite, puhumattakaan perusopetuksen loppuun asti suorittamisesta. Jotta tähän tavoitteeseen päästään, on jatkettava paperittomien tiedottamista heidän lastensa oikeudesta osallistua perusopetukseen. Tällä hetkellä tavoitteen toteutumista ei myöskään voida mitata, sillä paperittomien määrää ei voida tietää. On perusteltua pohtia tarkkaan, onko perusopetuksen turvaaminen paperittomien lasten ja nuorten kohdalla siis edes paperilla mahdollista. 

Vastaako yksinkertainen järjestelmä moninaisiin tarpeisiin? 

Kaikki peruskoulun loppuun saattamisen kanssa kamppailevat nuoret tarvitsevat erityistä tukea ja kokonaisvaltaista yksilöllistä suunnitelmaa oman opiskelunsa tueksi. Näille nuorille kohdennettu koulutuskenttä on ikävä kyllä pirstaleinen ja epäselvä. Koulutusjärjestelmää tulisi kehittää samaa aikaa sekä yksinkertaisemmaksi että vastaamaan moninaisempiin tarpeisiin. 

Hallitusohjelman kirjauksen tarkastelu nostaa esiin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Onko nuorten taloudellisesta näkökulmasta mahdollista suorittaa perusopetus loppuun oppivelvollisuusajan ulkopuolella? Voidaanko nuorten yksilöllisten ja oikein kohdennettujen koulutusmahdollisuuksien ja neuvonnan tarjoamiseen tarjota jokin pysyvä ja laajasti sovellettava käytäntö? Minkälaisia kysymyksiä paperittomien palveluihin liittyen pitää kunnissa ratkaista, jotta paperittomien lapsilla on aidosti mahdollisuus osallistua perusopetukseen? 

Minkälaisia muita käytännön toimia tämän kirjauksen taakse kätkeytyy ja minkälaisessa vaiheessa niiden valmistelu on? 

Meeri Lindroos 

hankesuunnittelija 

Yhdessä matkalla -hanke, Yhteiset Lapsemme ry 

Julkaisemme vuosi eduskuntavaalien jälkeen asiantuntijakirjoituksia muistuttaaksemme siitä, että hallitusohjelman kirjaukset lasten ja perheiden hyväksi eivät ole unohtuneet koronan aikana.