Hyppää sisältöön

Lastensuojelu mediassa – häpeästä kohti ratkaisuja

Lastensuojelu
Politiikka & Yhteistyö
Blogit
19.04.2022
Lastensuojelu mediassa – häpeästä kohti ratkaisuja

Lastensuojelu koskettaa vuosittain kymmeniä tuhansia lapsia Suomessa, tarjoaa tuhansille perheille apua ja tukea ja monille lapsille ja nuorille turvapaikan, jota oma lähipiiri ei ole pystynyt syystä tai toisesta rakentamaan. Silti mediassa puhutaan usein vain sijaishuollosta tai huostaanotoista – tai lastensuojelun epäonnistumisista. Lastensuojelun Keskusliiton viestintätoimikunta on järjestänyt toimittajille koulutusta lastensuojelusta kirjoittamisesta sekä koostanut kätevän muistilistan heidän käyttöönsä.

”Lasten ja nuorten asioista kertominen on olennainen osa toimitusten työtä, ja heillä on myös oikeus tulla kuulluksi mediassa.”

Näin on linjannut Julkisen sanan neuvosto periaatelausumassaan (jsn.fi). Toimittajille lasten ja nuorten asioista kertominen ei aina ole yksiselitteisen helppoa, etenkään silloin, kun lapsi tai nuori on lastensuojelun asiakas. Kun tarina kertoo alaikäisistä lapsista ja heidän usein kriisiytyneestä perhetilanteestaan, on kirjoittajan osattava huomioitava haastateltavien ja heidän läheistensä yksityisyyden suoja, lastensuojelun työntekijöiden salassapitovelvollisuus, mahdollisesti tulehtuneet elämäntilanteet ja ihmissuhteet, traumat, kriisit, pelot ja ennakkoluulot.

Lastensuojelun ammattilaisilla puolestaan on julkisina toimijoina velvoite kertoa lastensuojelusta ja epäkohdista, joita he kohtaavat, mutta hekin tasapainoilevat sen sekä asiakassuhteen luottamuksellisuuden ja tietojen salassapidon välimaastossa.

Pelkoa ja häpeää lastensuojelussa

Lastensuojelun Keskusliiton viestintätoimikunta järjesti 9.2.2022 toimittajille koulutuksen, joka tarjosi eväitä lastensuojelusta kirjoittamiseen. Uutiskriteerit määrittävät pelisääntöjä myös lastensuojelusta kirjoitettaessa ja tiedotusvälineellä on aina oikeus valita näkökulmansa ja haastateltavansa. Lastensuojelu on julkista toimintaa ja sitä pitää julkisesti myös pystyä arvioimaan. Siitä pitää kirjoittaa nostaen esille sekä epäkohtia että onnistumisia. On kuitenkin hyvä muistaa, että media rakentaa todellisuutta, jossa elämme, ja jos uutisointi lastensuojelusta on yksipuolista, se vääristää myös ihmisten käsityksiä palvelusta, jonka perimmäisenä tavoitteena on tukea perheiden hyvinvointia.

Lastensuojelun onnistumisista ja sen kautta saadusta tuesta ja avusta harvoin raportoidaan mediassa.

Koska uutiskriteerit painottavat voimakkuutta ja poikkeuksellisuutta, kuvaavat uutisotsikot usein vain lastensuojelun epäonnistumisia sekä viimesijaisia toimia, kuten huostaanottoa. Lastensuojelun asiakkaat ovat usein nostaneet esille kokemustaan siitä, että heidät leimataan julkisuudessa ”lastensuojelutapauksiksi” tai ”ongelmiksi”. Todellisuudessa lasten suojelua tehdään laajalla rintamalla ennaltaehkäisevästi. Lastensuojelun avohuollossa tuetaan perheitä kokonaisvaltaisesti kotona – ohjaten, neuvoen ja tukea tarjoten. Lastensuojelun onnistumisista ja sen kautta saadusta tuesta ja avusta harvoin raportoidaan mediassa.

Huostaanoton kokenut vanhempi puolestaan voi elää hyvin traumaattista kriisivaihetta elämässään ja häpeän ja surun kokemus voi olla musertava. Oman tarinan jakaminen julkisuudessa voi parhaimmillaan tuntua voimaannuttavalta, oman toimijuuden takaisin ottamiselta, mutta jälkikäteen avoimuus saattaakin kaduttaa. Toisinaan kriisin keskellä voi myös olla vaikeaa erottaa faktoja toiveista.

Mitä toimittaja voi tehdä?

Lastensuojelun asiakkaana oleva nuori, sen paremmin kuin vanhempikaan, ei aina osaa rajata, mitä itsestään kertoo. Hän voi olla hauraassa elämäntilanteessa tai kriisissä, tarvita tukea tai pohtia läheistensä tunteita ja rajanvedon tarvetta. Journalistin ohjeet eivät välttämättä ole haastateltaville tuttuja ja julkiseen puhumiseen vaikeista elämäntilanteista voi liittyä pelkoa.

Vastuullinen toimittaja muistuttaa haastateltavaa tämän vaihtoehdoista ja oikeuksista. On myös hyvä käydä yhdessä läpi sitä, millaisia seurauksia omalla nimellään julkisuudessa olemisella saattaa olla läheisille ihmissuhteille, ja millaista tukea on tarjolla.

Erityistä varovaisuutta pitää noudattaa, kun haastateltava on alaikäinen, sillä lapsen oikeusturvasta on ensiarvoisen tärkeää huolehtia. Eettisestä näkökulmasta julkisuutta on kuitenkin mietittävä myös ikärajat ylittävästi, sillä yhdenkään perheen hyvinvointia ei kannata julkisuuden takia heikentää. Jos haastateltavan motivaatio juttuun osallistumiseen on oman asian korjaaminen ison kuvan sijasta, se voi johtaa harhaan ja jopa huonontaa perheen kokonaistilannetta.

Järjestöjen tai kunnan toiminnassa mukana oleva kokemusasiantuntija on usein toimittajalle hyvä haastateltava, sillä hänellä on yleensä tukiverkostoja ja hän on käsitellyt omaa tilannettaan ja saanut siihen etäisyyttä. Häpeä ei enää murra häntä.

Mitä enemmän lastensuojelua tunnetaan, sitä vähemmän sitä pelätään ja turhaan hävetään.

Monet lastensuojelun ammattilaiset puolestaan ovat itse lähteneet murtamaan häpeän ja ennakkoluulojen kehää viestimällä avoimesti työstään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Mitä enemmän lastensuojelua tunnetaan, sitä vähemmän sitä pelätään ja turhaan hävetään.

On tärkeää, että julkisuudessa välitetään lastensuojelun kokonaisuudesta mahdollisimman monipuolista ja todenmukaista kuvaa. Näin perheet uskaltautuvat hakemaan tukea ajoissa, parhaimmillaan jo ennen kuin tilanne on kriisiytynyt.

Lastensuojelun Keskusliiton viestintätoimikunta koostuu keskusliiton jäsenten edustajista. Siihen kuuluu toimikaudella 2022–2023 edustajat Barnavårdsföreningenistä, Ehjästä, Nuorten ystävistä, Osallisuuden ajasta, Talentiasta, SOS-Lapsikylästä, Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:stä sekä Espoon ja Vantaan lastensuojelusta.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sulje