Siirry sisältöön

Ei anneta sen palon sammua

Ilman huoltajaa maahan tulleet turvapaikanhakijalapset ja -nuoret tarvitsevat erityistä tukea kotoutumisensa matkalla. Kotoutumista vaikeuttaa usein se, ettei heillä ole riittävästi sosiaalisia verkostoja ja tukea ympärillään. Näiden lasten ja nuorten rinnalla kulkemisesta ja tukemisesta kirjoittaa eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -avustusohjelman vierailijablogissa hankepäällikkö Piia Sauranen Yhteiset Lapsemme ry:stä.

Useimmilla ilman huoltajaa maahan tulevista turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista on olemassa oma perhe. Kansallinen lainsäädäntömme ja erityisesti se, ettei perheitä haluta yhdistää, ovat ajaneet meidät tilanteeseen, jossa kehitämme erilaisia tukimuotoja ja luomme korvaavaa perheyhteyttä näille lapsille ja nuorille. Vapaaehtoinen tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta sekä perhehoito ovat tällaisia tukimuotoja.

Tunnustamme perheen, perheyhteyden ja pysyvien ihmissuhteiden merkityksen keskeisenä kotoutumisen ja hyvinvoinnin elementtinä. Tästä huolimatta emme mahdollista näille lapsille ja nuorille oman perheen saamista Suomeen, vaikka se olisi varmasti kaikilla mittareilla mitattuna paras ratkaisu tukea heidän kotoutumistaan ja hyvinvointiaan.

Pysyvien ihmissuhteiden merkitys ilman huoltajaa maahan tulleiden kotoutumiselle on kiistaton. Kotoutuminen ei toteudu sosiaalisessa tyhjiössä, tai pelkästään vertaisten ja ammatillisen hoivan tarjoaman tuen turvin. Nuorten yhteisö muodostaa nuorille tärkeän verkoston, mutta se ei riitä. Ilman huoltajaa maahan saapuneet nuoret tarvitsevat laajempia sosiaalisia verkostoja – aikuisia ja ikätovereita – jotka kulkevat rinnalla.

Kotoutuminen ei voi toteutua ilman osallisuutta

Kotoutumisen kannalta on keskeistä tulla kuulluksi, nähdyksi ja olla osallinen.  Osallisuus on ilman huoltajaa maahan tulleille nuorille tunnetta siitä, että pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä ja hyvinvointiinsa. Heille on tärkeää tulla nähdyksi ennen kaikkea nuorina, ei heidän haasteistaan tai tuen tarpeestaan käsin.

Lasten ja nuorten tarpeet ovat universaaleja. Kaikki lapset ympäri maailmaa toivovat hyväksyntää, huolenpitoa, läsnäoloa, luottamusta ja jatkuvuutta, niin myös turvapaikanhakijataustaiset lapset ja nuoret. He haluavat olla osa yhteiskuntaa, vaikuttaa ja osallistua. He haluavat itse vaikuttaa siihen, millaisia palveluita, tukimuotoja ja hoivaa heille tarjotaan.

Vapaaehtoinen tukiperhe tai -henkilö nuoren elämänpaloa tukemassa 

Työskentelen Yhdessä matkalla -hankkeessa, jossa tuemme ilman huoltajaa maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakija- ja pakolaisnuorten kotoutumista ja hyvinvointia vapaaehtoisen tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan keinoin. Eräs hankkeemme tukiperheäiti kuvaa yksin maahan tulleen nuoren elämänhalua paloksi, joka näkyy nuoren määrätietoisuutena, valona ja intona elämään:

”Jos miettii, mitä nuori ihminen on kokenut, hän on aivan uskomattoman järkevä ja määrätietoinen. En itse ole ollut. Ihailen häntä aivan suunnattomasti. Niin huikeasti tietää, mihin on menossa, ja hän on nuori ihminen, hän on lapsi. Hänellä on koko elämä edessä ja se kiinnostus ja se palo… Sitä mä pelkään eniten, että se palo sammuu. Sitten me ollaan hukassa.”

Paloa voidaan tukea ja liekkiä vahvistaa. Siihen riittävät aito kohtaaminen ja välittäminen, halu seistä nuoren rinnalla niin vaikeina aikoina kuin ilon ja onnistumisen hetkinäkin. Meidän tulee tunnistaa ja tunnustaa näiden lasten ja nuorten voimavarat, vahvuudet sekä toimijuus, ja tukea heitä ennen kaikkea niistä käsin. Heissä on poikkeuksellista kykyä selvitä, rohkeutta, valoa ja voimaa – eli juuri sitä paloa, mikä on elämää eteenpäin vievä voima. Ilman huoltajaa maahan tulleet nuoret ovat monella mittarilla selviytyjiä. Tätä selviytymiskykyisyyttä, sisäistä voimaa ja paloa meidän tulee vahvistaa.

Vapaaehtoinen tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta voi parhaimmillaan tuoda nuoren elämään pysyvyyttä, vahvistaa lapsen tai nuoren toimijuutta ja tuoda uskoa tulevaan.

Merkitykselliset ja pysyvät ihmissuhteet suojaavat lasta

Toivon ilmapiirin luominen ja ylläpitäminen on ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten tukemisessa tärkeää. Vapaaehtoisessa tukisuhteessa se voi tarkoittaa sitä, että lapsi tai nuori saa tunteen siitä, että vapaaehtoinen seisoo hänen rinnallaan ja kuulee häntä. Hän voi kääntyä vapaaehtoisen puoleen tunteineen, toiveineen ja pelkoineen. Jo ajatus ja tieto siitä, että toinen on tavoitettavissa ja välittää, voi synnyttää toiveikkuutta ja uskoa tulevaan.

Ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten tuen tarve ja toisaalta myös ammattimaiseen hoivaan perustuvan kasvatuksen haasteet on tunnistettu laajasti. Lapset ja nuoret itse tuovat esiin myös haasteet sosiaalisten suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä.

Turvapaikanhakijataustaiset lapset ja nuoret tarvitsevat ammatillisen hoivan lisäksi sosiaalisia suhteita ja arjen psykososiaalista tukea. Vapaaehtoiset tukiperheet ja tukihenkilöt voivat tarjota sitä. Tukiperheen tai tukihenkilön tuki voi parhaimmillaan olla pitkäkestoista rinnalla kulkemista. Vapaaehtoinen tukiperhe- tai tukihenkilötoiminta on yksi keino lievittää lapsen tai nuoren yksinäisyyttä ja tuoda toivoa usein näköalattomaan arkeen. He voivat tuoda toivoa toivottomuuteen ja vahvistaa sitä paloa, jonka emme saa antaa sammua.

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden kirjoituksia eriarvoisuudesta heidän työnsä näkökulmasta.

Piia Sauranen
Hankepäällikkö
Yhdessä matkalla -hanke, Yhteiset Lapsemme ry 

 

Linkki Kaikille eväät elämään -hankkeen sivuille

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *