Siirry sisältöön

Hurraa isät, hurraa muuttuva isyys!

Isänpäivä | Lastensuojelun Keskusliitto

Isyys on henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi myös kulttuurinen ilmiö, jossa on tapahtunut merkittäviä myönteisiä muutoksia jo vuosikymmenten ajan. Miehet kantavat entistä suuremman vastuun lapsiperhearjen pyörittämistä. Arvojen tasolla jaettua vanhemmuutta kannatetaan laajasti. Silti vielä on matkaa siihen, että vanhemmuus on tasa-arvoista. Tätä muutosta tulee vauhdittaa myös poliittisin keinoin.

Isyys on mitä henkilökohtaisin ja ainutlaatuisin kokemus. Kun muutama vuosi sitten sain tietää tulevasta perheenlisäyksestä, koin onnea siitä, että minusta oli tulossa isä. Samalla koin pelkoa siitä, osaanko minä olla sellainen. Alkaneen isyyden myötä tunteiden vaihtelu ja identiteettipohdinnat toivat mieleen lähinnä teini-ikäisen myrskyisen tunnemaailman. Elämän merkityksellisyyden vahvistumisen lisäksi arjen kaoottisuus, jatkuva riittämättömyyden tunne ja pitkistä yöunista haaveilu ovat olleet olennainen osa omaa isyyttäni. Vanhemmuuden myötä isyyttä on tullut pohdittua entistä enemmän myös kulttuurisena ilmiönä.

Kohti jaetun vanhemmuuden kulttuuria

Unicefin tutkimuksessa (2013) todettiin, että maailman onnellisimmat lapset asuvat Hollannissa. Jalkapalloa ja suklaaströsseliä rakastava maa sijoittuu kärkeen myös työn ja vapaa-ajan välisessä tasapainossa. Hollantilaisen lapsuuden ja vanhemmuuden vahvuuksia pohtivassa Maailman onnellisimmat lapset –kirjassa myös vanhempien välisen vahvan tasa-arvon tulkitaan selittävän hollantilaisen lapsuuden menestystarinaa.

Hollannin lisäksi myös Suomi on niittänyt mainetta maana, jossa lapsuus on käytännössä kaikilla mittareilla mitattuna kansainvälistä huippua. Uskallan väittää, että perinteisten sukupuoliroolien murtuminen ja isyydessä tapahtuneet muutokset selittävät osaltaan kummankin maan menestystä. Isyyteen liittyvät kulttuurikäsitykset ovat muuttuneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämän päivän Suomessa vastuullisen isän kulttuurinen ideaali on Petteri Eerolan väitöskirjatutkimuksen (2015) mukaan lapsiaan hoitava ja läsnä oleva isä. Vaikka lastaan rintarepussa kantava hoitovapaalla oleva isä ei ole enää kummajainen, ei todellisuus vielä vastaa miesten muuttuneita arvoja. Äidit käyttävät edelleen leijonanosan osan vanhempainvapaista ja kantavat suurimman vastuun lapsista. Kyse on arjen valintojen ja tekojen lisäksi myös politiikasta.

Miehet, älkää jättäkö lapsi- ja perhepolitiikkaa naisille

Vanhemmuuteen liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa on yksi keskeinen ongelma: kun sitä käydään, paikalla ei ole nykyisiä eikä tulevia isiä. Isyystutkija Jouko Huttunen on todennut, että Pohjoismaissa isyyteen liittyvät perhepoliittiset muutokset ovat olleet naisten ideoimia. Muistan itsekin useampia perhevapaita käsitteleviä seminaareja, joissa etunimen perusteella miehiä on ollut vain muutama.

Olen kuitenkin toiveikas ja uskon, että lapsi- ja perhepolitiikka nousee tulevaisuudessa politiikan kovaan ytimeen ja miesten osallistumisaste kasvaa. Henkilökohtaisella tasolla mikään ei ole niin merkityksellistä kuin vanhemmuus. Miksi sama ei pätisi myös politiikkaan?

Matka kohti tasa-arvoista vanhemmuutta on kesken, mutta käynnissä. Tänään on kuitenkin haasteisiin keskittymisen sijaan syytä juhlia isyyttä ja vanhemmuudessa tapahtuneita myönteisiä muutoksia.

Oikein hyvää isänpäivää kaikille isille biologisesta sukupuolesta riippumatta!

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä mieltä olet Lastensuojelun Keskusliiton verkkosivuista?

Vastaa kyselyyn Lastensuojelun Keskusliiton verkkosivujen käytettävyydestä.
Vastausten pohjalta kehittämme verkkoviestintäämme paremmaksi.

Vastaa kyselyyn