Siirry sisältöön

Tavoitteena kaikille yhteinen ja yhdenvertainen peruskoulu – erityisluokanopettajan näkökulmasta inkluusion toteutumiseksi on tehtävä vielä paljon 

Kuvassa lapsi kädessään porkkana

Hallitusohjelmassa halutaan edistää inkluusiota ja varmistaa oppilaille tasavertaiset mahdollisuudet yksilöllisillä oppimispoluilla, positiivisen diskriminaation rahoituksella, joustavammalla opetuksella ja riittävällä tuella. Tavoitteena on korostaa koulun merkitystä yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Erityisluokanopettaja Minna Kokkonen pohtii vierailijablogissamme, miltä näiden tavoitteiden toteutuminen näyttää käytännössä. 

Käsite inkluusio yhdistettiin koulutukseen ensimmäisen kerran Unescon Salamancan julistuksessa vuonna 1994 ja sillä korvattiin sana integraatio. Kun integraatiossa otettiin erityisoppilas mukaan yleisopetuksen luokkaan, inkluusiossa lähdetään puolestaan siitä, että kaikki kuuluvat samaan ympäristöön. Ihanteellisessa inkluusiota toteuttavassa koulussa on olemassa vain perusopetus, ei erikseen yleis- ja erityisopetusta. 

Lisäksi inklusiivisessa koulussa opetus tapahtuu kaikkien, ei vain enemmistön ehdoilla. Tällöin esimerkiksi tukipalvelut tuodaan oppilaan luokse tämän lähikouluun ja käytetään henkilökohtaisia opetussuunnitelmia ja -ohjelmia. Sen sijaan, että oppilaan täytyisi kuntoutua yleisopetukseen sopivaksi, koulun henkilökunnan tulee yhdessä muiden kasvatustyöhön osallistuvien kanssa kohdata erilaisten oppilaiden edellytykset ja tarpeet sekä järjestää opetus niiden mukaan. 

Oikeus riittävään yksilölliseen tukeen on jokaiselle oppilaalle kuuluva oikeus 

Perusopetuksen opetussuunnitelmassa linjataan jokaisen oppilaan olevan ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Koulujen toiminnassa tavoitellaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Lapsia opetetaan tunnistamaan omat oppimistapansa ja käyttämään niitä hyväkseen oppimisessa. Opetusta kehitetään inkluusioperiaatteiden mukaisesti ja huolehditaan, että opetus on esteetöntä ja kaikkien saavutettavissa: jokainen oppilas on oikeutettu onnistumaan koulussa. 

Inkluusio – kaikille yhteinen ja yhdenvertainen peruskoulu on arvokas tavoite. Se on tavoitteena kuitenkin ideaali. Inkluusio ei ole toteutunut Suomessa. On kiinnostavaa tarkastella, mitkä asiat vaikeuttavat inkluusion toteutumista tai minkälaiset edellytykset sen toteutumiseen ylipäätään on olemassa yhteiskunnassamme. Voimme tarkastella inkluusiota yhteiskunnan, koulun ja luokkahuoneen tasoilla.  

Etenkin erityisopetuksen tilanne puhututtaa niin opettajien, oppilaiden kuin vanhempien keskuudessa.  Myös opetusministeri Li Anderssonin mukaan oppimisen tuen kokonaisuutta ei ole saatu riittävän hyvin toimivaksi ja monissa kunnissa resurssien puute on johtanut tilanteeseen, jossa erityisopetuksen inkluusio toteutetaan vailla riittäviä resursseja. 

Uudessa hallitusohjelmassa halutaan varmistaa oppilaille tasavertaiset mahdollisuudet muun muassa yksilöllisillä oppimispoluilla, positiivisen diskriminaation rahoituksella, joustavammalla opetuksella ja riittävällä tuella. Hallitusohjelman mukaan toimenpiteiden avulla vahvistetaan koulun merkitystä yhteisön keskuksena ja hyvinvoinnin edistäjänä. Osana perusopetuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelmaa tarkastellaan myös erityisopetuslainsäädännön ja siihen liittyvän inkluusion toimivuutta ja näihin kohdennettujen resurssien riittävyyttä.  

Inkluusion toteutuminen edellyttää muutoksia koulujärjestelmään 

Vaikka opetusta kehitetään perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan inkluusioperiaatteiden mukaisesti, lainsäädäntöön ei tällä hetkellä liity konkreettista määräystä inkluusioon. Meidän koulujärjestelmämme perustuu yleisopetukseen ja erityisopetukseen 

”Erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja muusta tämän lain mukaan annettavasta tuesta. Erityisopetus järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset huomioon ottaen muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa.”   

Muutos aiempaan on vain se, että erityisopetus voidaan järjestää muun opetuksen yhteydessä. Käsitykset oppimisesta, oppimisen ohjaamisesta, koulukulttuurista ja koulun tehtävästä yhteiskunnassa pitäisi kuitenkin arvioida ja järjestellä uudelleen. Opettajan koulutuksen ja opetuksen järjestämisen pitäisi muuttua.  

Kaikkien oppilaiden opiskeleminen samassa tilassa vaatisi jo fyysisiltä puitteilta enemmän; esteettömyyttä ja erilaisia tiloja. Tarvitsisimme uusia opetuskäytänteitä ja tapoja toimia, kuten esimerkiksi yhteistoiminnallista opettamista; yhteisopettajuutta ja moniammatillista yhteistyötä sekä yhteistoiminnallista oppimista; erilaisia oppimisympäristöjä, joustavia ryhmittelyjä ja heterogeenisia luokkajakoja.  

Tärkeää muutoksessa ovat myös asenteet. Ideaalitilanteessa yhteiskunnassa kaikkien pitäisi olla sitoutuneita ajatukseen kaikkien lasten yhdenvertaisuudesta. Tähän tarvitaan poliitikkojen, kuntien päättäjien, rehtoreiden ja opettajien yhteinen tahtotila. Opettajien asenteet ovat avainasemassa, mutta muutokseen ei riitä vain hyvä tahto, tarvitaan konkreettisia välineitä muutokseen. 

Opetus tulisi olla järjestetty sellaiseksi, että opettajien asenteelliset sekä materiaaliset voimavarat saadaan vastaamaan hyvin erilaisten oppijoiden tarpeisiin. OAJ:n mukaan inkluusion toteutumiseksi tarvitaan opettajien näkökulmasta pienemmät opetusryhmät, työkaluja täydennyskoulutuksesta, tukea omasta työyhteisöstä, aikaa olla läsnä ja asennemuutosta ja tekoja.  

Mitä yhdenvertaisuuden peruskoulussa tulisi olla? 

Yhdenvertaisuuden vaatimus on oikein. Mietin, miten se toteutuisi peruskoulussa käytännössä. Se, että kaikki opiskelevat yhdessä tämän hetken peruskoulussa, ei yksistään toteuta yhdenvertaisuuden vaatimusta. Liian isot opetusryhmät ja esimerkiksi monen koulun uudet avoimet oppimisympäristöt eivät tällä hetkellä vastaa erityisoppilaiden tuen tarpeisiin. 

Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Opetussuunnitelman mukaan myös opetusryhmät muodostetaan siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Jos oppilas sijoitetaan lähikouluun ilman riittävää tukea, tämä ei toteudu.  

Opetan oppilaita, joilla on haasteita erityisesti käyttäytymisen ja tunteen säätelyn puolella. Monilla oppilailla, joilla on AD/HDdiagnoosi, on lisäksi esimerkiksi ääniyliherkkyyttä. Lapset, joilla on autistisia piirteitä tai taustalla turvaton lapsuus reagoivat muutoksiin voimakkaasti. Oppilailla on usein huono itsetunto ja he kokevat helposti turvattomuutta. Aikaisemmat kokemukset ryhmissä toimimisessa niin päiväkodissa, eskarissa kuin koulussa ovat muokanneet käsitystä itsestä koululaisena kielteiseksi. Nämä oppilaat tarvitsevat paljon tukea koulupäivän onnistumiseen ja myönteisen minäkuvan muodostumiseen. 

Oppilaiden tuen tarve ja esimerkiksi psyykkinen oireilu on lisääntynyt myös yleisopetuksessa. Me tarvitsemme kouluun uudenlaista toimintakulttuuria ja moniammatillista yhteistyötä. Oppilaiden koulun ulkopuolinen tuki, kuten esimerkiksi erilaisten lasta tukevien terapioiden, lastensuojelun ja lastenpsykiatrian palvelujen olisi tärkeä liittää osaksi lapsen luonnollista toimintaympäristöä, koulua, missä usein haasteet ja tarpeet näkyvät eniten. Tampereella esimerkiksi koulusosionomien toimiminen koulussa on askel tähän suuntaan. 

Inkluusiokehitystä ei tule käyttää säästötoimena 

Suomen ylpeydenaihe on aina ollut maksuton, tasa-arvoinen, PISA-tutkimuksissa hyvin pärjäävä perusopetus. Vaikka koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu Suomessa koko maailman mittakaavassa hyvin, tasa-arvon edistäminen vaatii paljon toimia. 

Erilaisuus on rikkaus ja tasa-arvo ei toteudu vain laittamalla kaikki samaan kouluun. Vaarana inkluusiokehityksessä on, että sitä käytetään säästötoimena eikä tavoitteena kohti yhdenvertaista ja tasa-arvoista koulua. 

Muutoksen pitää lähteä asenteista ja arvoista. Sen pitää lähteä myös sen hyväksymisestä, että joidenkin lasten haasteet ovat ainakin väliaikaisesti niin suuria, että he tarvitsevat erityistä tukea ja opetusta, mikä tämän päivän koulumaailmassa tarkoittaa erityisluokkaa. Tulevaisuudessa se tarkoittaa toivottavasti väliaikaisesti pienempää opetusryhmää; joustavia ryhmittelyjä, opetusjärjestelyjä ja moniammatillista lisätukea kaikille yhteisen ja yhdenvertaisen peruskoulun sisällä. 

Minna Kokkonen 

erityisluokanopettaja 

Julkaisemme vuosi eduskuntavaalien jälkeen asiantuntijakirjoituksia muistuttaaksemme siitä, että hallitusohjelman kirjaukset lasten ja perheiden hyväksi eivät ole unohtuneet koronan aikana. Eriarvoisuutta vähentävä Kaikille eväät elämään -ohjelma järjestää tammikuussa 2021 Miten lasten ja perheiden asiat etenevät tällä hallituskaudella? -tilaisuuden samasta aiheesta.

Linkki Kaikille eväät elämään -hankkeen sivuille

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *