Siirry sisältöön

Vuosi eduskuntavaaleista tuntuu ikuisuudelta – miten lasten ja perheiden asiat ovat sinä aikana edenneet?

KEE vuosi koronan jälkeen blogi 17.4.2020

Viime vuonna huhtikuun 14. päivä oli eduskuntavaalien vaalipäivä. Vaalien jälkeisen hallituksen ohjelma saatiin julki kesäkuun alussa. Nyt kun vaaleista on kulunut vuosi, on hyvä aika tarkastella hallitusohjelman kirjausten etenemistä toimenpiteiksi. Tärkeitä avauksia lasten ja perheiden hyväksi ei tule unohtaa korona-arjessa.

Meistä useimmat ajattelivat katsovansa poliittisen draaman huippua loppuvuodesta 2019, kun pääministeri vaihtui. Silloin emme arvanneet, että se olisi vain pientä alkulämmön ottamista kevään suurten tapahtumien alla.  

Viime syksyn luottamuspula oli kuin hyvien aikojen korona. Kukaan ei tiedä, mistä luottamuspula tulee ja minne se menee, mutta kaikilla on aikaa tuijottaa tuntikausia tammiovia siinä toivossa, että saisi siitä havainnon. Ovet ovat vaihtuneet kotioviksi, eikä se ole kaikille helppo paikka.    

Viime syksynä ajattelin seuraavani kouluelämän suurinta myllerrystä, kun lähikoulumme suljettiin sisäilmaongelmien takia. No, nyt tiedetään, että suljettuna ovat melkein kaikki koulut. Homeet vaikuttavat hetken jopa miellyttävän ennustettavalta ja paikalliselta uhalta hengitykselle.  

Hallitusohjelma lupaa henkilöstömitoituksia 

Hallitusohjelmassa, joka tuntuu jo vanhalta, on edelleen paljon lasten ja perheiden asioihin liittyviä lupaavia kirjauksia. Nyt meillä on käsissämme kaksi uskottavan tuntuista tulkintaa tilanteesta: hallitusohjelmalta on pudonnut taloudellinen pohja pois ja joka tapauksessa tulemme koronakriisistä ulos eri maailmaan, kuin mistä siihen mentiin. Toisaalta koronakriisin aiheuttamat asiat eivät ole tulleet vanhojen haasteiden tilalle, vaan lisäksi. 

On hyvin vaikea osoittaa yhtään korjaamista vaativaa asiaa vuosimallia 2019, joka nyt olisi ihan itsestään kadonnut työlistalta. Eivät asiat tyhjästä hallitusohjelmaan tulleet, eikä tilannekuva ollut mitenkään harhainen.  

Yksi hallitusohjelman kirjauksista on: ”säädetään asteittain kiristyvä vähimmäishenkilöstömitoitus lastensuojeluun niin, että mitoitus on 30 asiakasta ammattilaista kohden. Vuonna 2022 mitoitus on 35”.  

Tämän kirjauksen tyyli on erityinen. Siinä asetetaan selkeät määrälliset tavoitteet niin mitoituksesta kuin aikataulusta. Kirjaus poikkeaa tavanomaisesta kehittämisen ja selvittämisen kielestä niin, että se jää mieleen ensilukemalla. Koronakriisi on tuskin tehnyt tästä tavoitteesta yhtään vähemmän tärkeää, todennäköisesti asia on juuri päinvastoin. Samaan aikaan on selvää, että näkymä vuoteen 2022 on täysin toisenlainen, kuin vuosi aiemmin. Reetta Peltonen ja Pia Lahtinen Pesäpuu ry:stä sekä Anna Tiili Lastensuojelun Keskusliitosta pohtivat tämän kirjauksen tarvetta ja kohtaloa tulevissa kirjoituksissaan.  

Tarve ennaltaehkäiseville palveluille ei katoa 

Hallitusohjelmassa todetaan myös, että sosiaalihuoltolain mukaisia perheiden ennaltaehkäiseviä palveluita vahvistetaan ja perheiden kotipalvelun saamis- ja myöntöedellytyksiä helpotetaan. Koronan jälkeen koti, palvelu ja kotipalvelu tarkoittavat ehkä eri asiaa kuin ennen kriisiä. Kriisi saattaa vetää uudelleen yksityisen ja julkisen rajoja, niin perheiden yksityisyyden kuin palvelutuotannon yksityistämisen. 

Olisi kuitenkin aivan käsittämätöntä väittää, että tarve kotipalvelulle olisi poistunut tai edes vähentynyt. Apua tarvitsevat eivät sitä saaneet tarpeeksi silloinkaan, kun koteihin saattoi tartuntavaaran puolesta mennä huoletta. Ei, vaikka asiaa tukeva lainsäädäntö on ollut voimassa koko ajan. Apua kannattaa viedä nyt lasten koteihin ennen kuin tarve siirtyy omalla painollaan lastenkoteihin. Tiia Ikonen Oulun Seudun Omaishoitajista pohtii tulevassa blogissaan tämän kirjauksen suhdetta 2015 säädettyyn sosiaalihuoltolakiin.  

Korona kotoutumisen häiriönä 

Pitkä eristäytyminen koteihin on ollut monille raskasta. Erityisen raskasta se on varmasti niille, joilla on vain asunto, ei niinkään kotia – tai ehkä ei asuntoakaan. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden sosiaaliset kontaktit kantaväestöön vähenevät ja samalla vähenevät mahdollisuudet oppia kieltä ja kulttuuria ”luonnollisissa” tilanteissa.  

Hallitusohjelmassa on kirjaus: ”turvataan jokaisen nuoren, kesken koulutuksen maahan tulleiden ja paperittomien oikeus suorittaa perusopetus loppuun”. Se ei ole yhtään vähemmän ajankohtainen kuin vuosi sitten. Koronakriisistä toipumiseen on jaettava kutsu kaikille, jotta se voi onnistua. Peruskoulutus on siinä hyvä alku. Meeri Lindroos avaa tämän yksinkertaiselta kuulostavan kirjauksen toimeenpanon monimutkaisuutta blogissaan.  

Arviointia inkluusion toteutumiseen ja seurauksiin 

Etäopetus on muuttanut kaikkien koulunkäynnin. Ikävä kyllä, olisi ylioptimistista olettaa, että se olisi tapahtunut yhdenvertaisuutta lisäävällä tavalla. Hallitusohjelmassa luvataan tarkastella inkluusion toimivuutta muun muassa yhdenvertaisuuden ja opettajien jaksamisen kannalta. 

Tarkastelussa on oltava tarkkana, sillä inkluusion piikkiin menee paljon sellaista, mikä johtuu säästötoimista. Lisäksi inkluusion vastustajat ovat äänekkäämpiä ja kärjekkäämpiä kuin asiaa hiljaisesti kannattava enemmistö. Inkluusion onnistunut toteuttaminen ei operaationa pitäisi olla lähellekään niin suuri, kuin nopea siirtymä etäopetukseen. Koululaitos onnistuu kääntämään suuntaa nopeasti ja vielä putoamaan jaloilleen, jos tarve ja halu on todellinen. Maisa Kosola kertoo Loiste-hankkeen kokemusten perusteella mitä inkluusio on ollut erityisesti Nepsy-lasten koulunkäynnnin arjessa. Erityisopettaja Minna Kokkonen avaa teemaa pitkän työuransa näkökulmasta.  

Vuosi vaaleista – ei unohdeta tärkeitä avauksia korona-arjessa 

Meidän oli tarkoitus tarkastella neljän edellä mainitun kirjauksen etenemistä eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -ohjelman tilaisuudessa toukokuussa. Koronakriisi muutti suunnitelmamme ja siirsi tilaisuuden tammikuulle 2021.  

Nyt, vuosi vaaleista, julkaisemme muutamia puheenvuoroja näistä aiheista muistuttaaksemme siitä, että nämä asiat eivät ole kadonneet koronan aikana. Korkeintaan ne ovat hetkeksi unohtuneet. Haluamme muistuttaa, että myös vuosi sitten maassa oli ihan todellisia korjaamista vaativia asioita, jotka ovat kärjistyneet pikemmin kuin kadonneet. 

Toukokuun aikana julkaisemme useita asiantuntijoiden kirjoituksia yllä luetelluista hallitusohjelman kirjauksista muistuttaaksemme, että nyt puheena olevat asiat eivät ole tulleet aikaisempien tilalle, vaan lisäksi.

Petri Paju

Hankepäällikkö

Petri on syntyperäinen ilvesläinen. Jos hänet tunnettaisiin ylipäänsä yhtään mistään, se tuskin olisi ainakaan hyvät jutut. Korkeasta iästään huolimatta pystyy juomaan kahvetta suuria määriä.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *