Yhdessä perheiden tukena

”Oli iso yllätys saada tietää odottavansa kaksosia! En meinannut pysyä järjissäni, kun heti alkoi rullata päässä ties mitä skenaarioita kaoottisesta vaipparallista unettomiin öihin.   

 Onneksi mulle mainittiin neuvolassa monikkoperhevalmennus. Siellä Monikkoperheyhdistyksen vapaaehtoiset kertoi omasta arjestaan ja touhuista monikkolasten kanssa. Tuli olo, että kyllähän me pärjätään, kun noikin on pärjänny. Moni kehui lapsiperheiden kotipalvelua arjen pelastajaksi ja sitä mekin hyödynnettiin.    

Monikkoperhevalmennuksen myötä innostuin käymään monikkokahvilassa, jota monikkoperheyhdistys järjestää kuukausittain paikallisella perheentalolla.  

 Vertaistoiminta vei mennessään ja lopulta päädyin valmentajaksi monikkoperhevalmennuksiin, koska haluan olla auttamassa uusia monikkoperheitä siinä hetkessä, kun tuntuu, että tuleva arki on kuin epätodellisesta unesta.

Vertaistuki on pelastanut mut monesta pinteestä, joten toivon samaa myös muille. Olis tärkeää, että perheitä ohjattais sen pariin aktiivisesti.”  

Suomen Monikkoperheet ry:n ja alueellisten monikkoperheyhdistyksien tarjoama monikkoperhevalmennus on esimerkki tuesta, jota järjestöt tarjoavat monikkoperheille. 

“Ihanaa, että olemme saaneet Ullan!

Kuulin ensimmäistä kertaa MLL:n perhekummitoiminnasta jo kauan ennen omia lapsia, ja kun neuvolassa siitä kerran juttelin ja sain tietää, että sellainen on mahdollista, ajattelin, että sitä täytyy kokeilla.

Lähdimme perhekummitoimintaan puolisentoista vuotta sitten. Meillä oli silloin kaksi pientä poikaa, viime talvena syntyi lisäksi tyttö. Isovanhemmat asuvat kaukana, joten jokapäiväisestä arjesta puuttuu lähipiiriä.

Mieheni on toisinaan pitkiäkin päiviä töissä. Vaikka päivisin näemme myös lapsiperheystäviä, on mukavaa tehdä välillä asioita omien lasten aikataulujen mukaan aikuisen seuran kanssa.

Tapaamisten jälkeen lapset kertovat isälleen, mitä kaikkea Ullan kanssa on tehty tai mitä Ulla on sanonut. Kun Ulla tulee käymään, lapset juoksevat ovelle vastaan ja kertovat kilpaa, mitä kaikkea ovat tehneet.

Olen saanut Ullasta lasten elämään ihanan, turvallisen aikuisen. Heitä ei ole koskaan liikaa.”

MLL:n Hämeen piirin tarjoama perhekummitoiminta on yksi esimerkki järjestöjen tarjoamasta tuesta perheiden arkeen ja vanhemmuuden tueksi.  

“On ihanaa, että vaikka on lapsensa ainoa huoltaja, niin ei silti tarvitse olla vanhemmuuden kanssa yksin, vaan voi jakaa kokemuksen muiden kanssa. Se on mieletön voimavara.

Varmaan kaikille odottaville vanhemmille raskausaika on täynnä suuria tunteita: iloa ja innostusta, mutta myös epävarmuutta ja yksinäisyyttä – etenkin kun on yksin. Silloin vertaistuki voi muodostua korvaamattomaksi voimavaraksi.

Onneksi löysin raskauden aikana ryhmän, joka kävi läpi samanlaista elämänvaihetta. Ryhmässä syntyi syvä ymmärrys ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Parasta oli se, että toinen todella kuunteli ilman neuvomista ja empaattisesti, koska hänellä oli sama kokemus.

Vertaistuella oli niin valtava ja voimauttava merkitys, että me haluttiin jatkaa sitä. Muutettiin tiiminimikin Yksin raskaana -ryhmästä Yhdessä vauvan kanssa -ryhmäksi. ❤ “

Pienperheyhdistys ry:n Yksin raskaana- ja Yhdessä vauvan kanssa -ryhmät ovat esimerkki vertaistuesta, jota järjestöt tarjoavat yhden vanhemman perheille.

”Olin jo liian pitkään miettinyt, kenelle tästä puhuisin. Nyt uskallan taas toimia oikein ja arvostaa omia ajatuksiani. Pieni taakka keveni harteiltani.”

VanhemmuudenApuun-chatissa käydään joka ilta merkityksellisiä keskusteluja vanhempien kanssa, joilla on huoli, hätä tai vain tarve tulla kuulluksi.

Joku kertoo uupumuksesta:
”Auttoi todella paljon! Oli ihanaa purkaa omia ajatuksia.”

Toinen kaipaa lohtua ja yhteyttä:
”Tää keskustelu lohdutti ja toi voimaa.”

Kolmas saa ajatuksilleen mittasuhteita:
”Äsken oli sellainen vuoristorata tunteiden kanssa täällä, että oli pakko päästä jollekin purkamaan. Kiitos, kun kuuntelit.”

Moni yllättyy siitä, miten paljon auttaa, kun joku vain kuuntelee:
“Valoit minuun rohkeutta jaksaa.”

”Ihan hirmu hyvä, että tällainen palvelu on olemassa.”

SOS-Lapsikylän VanhemmuudenApuu-chat on yksi esimerkki palvelusta alaikäisten lasten vanhemmille.

”Ero oli iso yllätys ja shokki. Kun kaverit eivät enää jaksaneet kuunnella, löysin Ero lapsiperheessä -tilaisuuden, jossa erosta sai puhua muiden kanssa.

Kerroin ensimmäistä kertaa avoimesti, miten koin epäonnistuneeni ja pilanneeni lasteni elämän. Kuulin myös muiden kertomuksia ja sain luottamusta siihen, että saatan selviytyä.

Osallistuin myös 8 kertaa kokoontuvaan Vanhemman neuvo- vertaisryhmään, jossa keskeistä on lapsi, eron hänessä herättämät tunteet sekä vanhemmuuden jatkuminen.

Eron rankkuudesta huolimatta sain vertaisryhmästä vahvistusta sille, että tekisin kaikkeni, jotta lapsilla säilyy isä.

Erosta toipumisen jälkeen ja elämän asetuttua uusin omiin, olen toiminut vapaaehtoisena vertaistukijana ja saanut itse tarjota apua erotilanteessa oleville vanhemmille.”

Ensi- ja turvakotien liiton järjestämät Ero lapsiperheessä -tilaisuudet ja Vanhemman neuvo  
-vertaisryhmät kokoavat aikuiset puhumaan lapsista ja siitä, miten vanhemmuus jatkuu eron jälkeen.

”Pakenin perheeni kanssa sotaa Ukrainasta. Emme osanneet sanaakaan suomea, tarvitsimme sopeutumista ja apua.

Saimme ystäviltämme tietää Someron pikkukylästä, jossa oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Naapuri- vapaaehtoistoimintaa. Kun muutimme Somerolle, pääsimme heti ryhmään mukaan.

Pari ensimmäistä vuotta osallistuimme jokaiseen tapahtumaan, olimme kiinnostuneita kaikesta! Tämä vauhditti sopeutumista ja halua tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa, osaksi hyvinvointivaltiota.

Tapaamiset ja tapahtumat veivät myös ajatukset pois Ukrainan sotaa koskevista minuutti-uutisista.
Jatkamme edelleen tapaamista vapaaehtoisten kanssa. Perheemme onneksi ystävystyi Naapurin vapaaehtoisten kanssa, olemme iloisia tästä.

Olen vakuuttunut, että ilman Naapureita perheeni olisi tuntenut olonsa yksinäiseksi ja masentuneeksi. Perheeni on erittäin motivoitunut etsimään vakituista työtä ja jäämään Suomeen.”

MLL Varsinais-Suomen piirin Naapuri-toiminta on esimerkki järjestöjen tarjoamasta kotouttamisen tuesta. 

”Olen alkoholistin lapsi. Tajusin henkisesti jo hyvin pienenä, että äiti oli alkoholisti. Siitä ei kuitenkaan puhuttu ääneen, ja se oli ongelma.

Äiti oli paljon töissä, ja kotona ollessaan hän oli usein humalassa. Muistan, että pelkäsin häntä. Humalassa hän saattoi räjähtää ja alkaa huutaa mistä asiasta vain. Olin äidille katkera ja vihainen. Lapsuudessa oli silti paljon myös hyvää. Iskälle on ollut helppo puhua ja olen aina voinut luottaa häneen.

Olin äidin kyydissä, kun hän ajoi rattijuopumuksen. Asiasta tehtiin ilmoitus lastensuojeluviranomaisille. Lastensuojelun ihmiset huomasivat, että puhuminen on minulle helppo tapa purkaa asioita. Aloin käydä säännöllisesti tapaamassa psykiatrista sairaanhoitajaa. Myöhemmin pääsin myös psykoterapiaan.

Aloin ymmärtää, että äidin käytös ei ollut minun vikani, vaan äidin sairauden vika.

16-vuotiaasta asti olen saanut apua Pirkanmaan FinFamista. FinFamin leirit ovat olleet turvallista vapaa-aikaa, jossa olen voinut olla itsenäisesti.”

Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n toiminta on esimerkki järjestöjen tarjoamasta tuesta psyykkisesti sairastuneiden ja päihderiippuvaisten omaisille ja läheisille. 

“Olemme viisihenkinen perhe. Toinen meistä vanhemmista sairastaa vaikeaa mielenterveyssairautta, ja vuosien ajan koimme, ettemme saa apua, vaikka olisimme sitä varmasti tarvinneet. Osasyy oli myös pelko. Apua oli vaikea hakea.

Sitten tuli Perhekumppani. Ja kaikki alkoi muuttua.

Hänestä tuli meille odotettu vieras. Arjen keskellä oli valtavan helpottavaa kertoa kuulumisia ihmiselle, jota oikeasti kiinnosti.

Kerroimme asioista, jotka painoivat mieltä, ja hän poimi niistä sen, missä voisimme saada tukea. Antoi vinkkejä, haki tietoa, etsi meille sopivia palveluja. Ihan jo se, että joku kuuli meidän ongelmat ja löysi vaikka vain linkin, jonka kautta pääsimme eteenpäin – se oli iso asia.

Emme tiedä, missä olisimme nyt ilman tätä apua. Monta kertaa olimme jo ihan kuilun reunalla. On täysin mahdollista, että ilman Perhekumppania olisimme menneet reunan ylikin.”

SOS-Lapsikylän Perhekumppani on yksi esimerkki järjestön tarjoamasta palvelusta lapsiperheille.

”Runsas kymmenen vuotta sitten meidän perhettä kohtasi valtava tragedia niin yllättäen ja varoittamatta kuin se vaan on mahdollista. Kaksivuotias taaperomme Helmi meni illalla normaalisti nukkumaan eikä koskaan enää herännyt.

Entinen elämä loppui siinä silmänräpäyksessä ja kaikkien perheenjäsenten, isän, äidin ja seitsemänvuotiaan isosiskon oli löydettävä oma tiensä tähän uuteen maailmaan.

Aikuisille oli tarjolla paljon erilaista apua, sitä sai erilaisilta järjestöiltä, ammattilaisilta sekä ystäviltä mutta kymmenen vuotta sitten ajateltiin, että lapset ovat sopeutuvia ja avun löytäminen yksin jääneelle isosiskolle oli vaikeaa. Onneksemme hänellä oli mahtava opettaja, joka osasi tukea lasta.

Kaikkein tärkein apu tyttärelle, kuten myös meille vanhemmille, tuli Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n kautta. Tytär muistelee lämmöllä viikonloppuja, joihin osallistuimme perheenä ja joissa lapsille oli muodostettu omat vertaistukiryhmät. Hänelle oli käänteentekevää kuunnella muita sisaruksensa menettäneitä ja kertoa heille Helmi-siskosta.

Olemme perheenä saaneet tärkeää apua sekä läheisiltä, ammattilaisilta että eri järjestöiltä. Ilman apua paluu työelämään ja normaaliin lapsen arkeen olisi ollut paljon vaikeampaa. “

Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n tarjoama vertaistuki on esimerkki tuesta, jota järjestöt tarjoavat lapsen kuoleman kokeneille perheille. 

Surevan kohtaaminen -toiminnalla tuetaan ammattilaisia kohtaamaan läheisensä menettäneitä ja tiedotetaan sureville tarjolla olevasta tuesta.

”Meidän perheessämme oli pitkään ollut riitoja ja jännitteitä. Puoliso joi ja minä tein paljon töitä. Yhdessäoloaikana me riideltiin ja paljon. Koulusta tehty lastensuojeluilmoitus pysäytti. Meidän kiltti lapsemme oli käynyt toiseen lapseen käsiksi. Keskustelussa kuraattorin kanssa hän avautui kodin asioista. Se nosti pintaan häpeän, mutta samalla se oli käännekohta perheellemme.

Sosiaalityöntekijä ohjasi koko perheen Perhekulma Puhurin väkivaltatyöhön. Puoliso ohjattiin myös päihdetyöhön.

Pelkäsin Puhurin olevan jälleen yksi paikka, josta emme saisi oikeasti apua. Pelkoni oli turha. Jokainen perheenjäsen sai oman työntekijän, jolle sai puhua tuntemuksistaan ja kokemuksistaan. Tuntui pelottavalta sanoa ääneen asioita, jotka tuntuivat kipeiltä. Puolison kanssa otettiin vastuu tapahtuneesta.

Pieniä muutoksia alkoi näkyä arjessa; vaikka riitoja oli yhä, ne eivät enää kasvaneet hallitsemattomiksi. Me vanhemmat opimme tunnistamaan paremmin omia reaktioitamme ja niiden vaikutuksen lapseemme. Lapsemme äänen kuuluviin tuleminen oli erityisintä ja muutos näkyi hänessäkin.

Koen, että Perhekulma Puhuri oli meille ensimmäinen oikea apu. Emme kokeneet arvostelua tai syyllistämistä ja vaikeista asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä. Meidän perheessämme tapahtunut muutos oli merkittävä, vaikka ei täydellinen.

Saimme keinoja rakentaa turvallisempaa arkea, jotta lapsemme voisi paremmin. Olen iloinen, että uskalsimme lähteä tähän mukaan. Tuntuu, että meillä on nyt mahdollisuus parempaan huomiseen.”

Tampereen ensi –ja turvakodin Perhekulma Puhuri on esimerkki järjestöjen tarjoamasta tuesta, kun perheessä tai parisuhteessa on riitaisuutta, väkivaltaa tai sen uhkaa.