Hyppää sisältöön

Kuritusväkivalta ei ole kadonnut Suomesta

Lapsen oikeudet
Lapsen arki
Tiedotteet
27.10.2021
Kuritusväkivalta ei ole kadonnut Suomesta

Suomalaisten tietoisuus kuritusväkivallan kieltämisestä on viime vuosina hieman heikentynyt ja asenteet vaikuttavat koventuneen. Tarvitsemme enemmän keskustelua kuritusväkivallasta ja sen seurauksista sekä lapsen hyvinvointia vahvistavista kasvatuskeinoista.

Kuritusväkivalta on ollut Suomessa lailla kiellettyä jo vuodesta 1984, mutta sitä käytetään silti yhä kasvatuskeinona. Lastensuojelun Keskusliitto julkaisee 27.10. uuden selvityksen Kovemmin käsin – Suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö 2021. Keskusliitto on seurannut kuritusväkivaltaan liittyviä asenteita Suomessa koko 2000-luvun ajan.

Tietoisuus ruumiillisen kurituksen kieltämisestä lailla on ollut Suomessa korkealla tasolla koko 2010-luvun ajan, mutta selvityksen perusteella se on nyt hieman heikentynyt. Tällä hetkellä 90 prosenttia suomalaisista tietää, että lasten ruumiillinen kurittaminen on kielletty lailla, kun vuonna 2017 sen tiesi 95 prosenttia. Tietoisuus on heikentynyt erityisesti nuoremmilla ikäryhmillä.

Salliiko laki ruumiillisen kurituksen? Mielipidekysely vuosilta 2012, 2014, 2017 ja 2021. En osaa sanoa-vastaajien osuus kasvanut. Yli 90 % joka vuonna vastaa, että ei salli.

Myös asenteissa kuritusväkivaltaa kohtaan on nähtävissä muutos sallivampaan suuntaan. Kuritusväkivaltaa hyväksyttävänä kasvatuskeinona piti 14 % vastaajista, ja täysin eri mieltä asiasta olevien osuus on pienentynyt. Kuritusväkivalta myös nähdään vähemmän haitallisena lapselle kuin aiemmin.

44 prosenttia vastaajista on käyttänyt itse jotain kuritusväkivallan muotoa. Erityisesti kovakouraisen kiinni tarttuminen tai retuuttaminen on selvityksen perusteella lisääntynyt viime vuosina, ja jopa 32 % vastaajista vastasi tehneensä sitä usein tai joskus. Tukistamista on käyttänyt viidennes vastaajista.

– Suurin osa suomalaisista ei edelleenkään pidä lapsiin kohdistuvaa ruumiillista kurittamista hyväksyttävänä edes poikkeustapauksissa, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Annukka Paasivirta. –On silti huolestuttavaa, että asenteissa ja tietoisuudessa on havaittavissa tällainen muutos. Emme tiedä, onko se seurausta koronapandemiasta vai muusta, mutta on tärkeää, että siihen kiinnitetään huomiota.

Kuritusväkivallan ketju on katkaistava

Miesten ja naisten asenteissa on eroja: miehet suhtautuvat keskimäärin naisia hyväksyvämmin kuritusväkivaltaan, ja heidän asenteensa ovat myös muuttuneet sallivammiksi. Miehet ovat myös saaneet naisia useammin itse osakseen kurittamista lapsena.

Oma tausta vaikuttaa selvästi vanhempien asenteisiin ja toimintaan kasvattajana. Vastaajista 62 % kertoi itse kokeneensa kuritusväkivaltaa lapsena. Ne, joilla oli omaa kokemusta kurittamisesta, suhtautuivat kuritusväkivaltaan hyväksyvämmin (24 % hyväksyi) ja käyttivät sitä enemmän (51 % on käyttänyt). Kuritusväkivalta muodostaakin usein ylisukupolvisen ketjun, joka on pystyttävä katkaisemaan. Asenteilla on suuri merkitys, sillä niistä vanhemmista, jotka hyväksyvät ruumiillisen kurittamisen, 65 % on myös käyttänyt sitä. Tarvitsemme lisää keskustelua kuritusväkivallasta ja sen seurauksista lapselle sekä tietoa lapsen hyvinvointia vahvistavista kasvatuskeinoista.

– Vanhemmat tarvitsevat nykyistä enemmän matalan kynnyksen apua, tietoa ja tukea kasvatustilanteisiin, sanoo Annukka Paasivirta. – On tärkeää, että vaikeitakin asioita voidaan ottaa puheeksi avoimesti ja rehellisesti. Lisäämällä tietoisuutta kannustavasta kasvatuksesta, myötäelävää suhtautumista ja toivon näkökulmaa voimme jatkossa kasvattaa lapsiamme hellemmin käsin.

Kysely toteutettiin Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa ja siihen vastasi 1011 iältään 15–79-vuotiasta suomalaista. Tiedonkeruu toteutettiin 18.2.–2.3.2021.

Mikä kuritusväkivalta?

  • Kuritusväkivalta on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, jossa vanhempi, muu aikuinen tai sisarus pyrkii aiheuttamaan lapselle kipua rangaistakseen tai säädelläkseen tämän käyttäytymistä.
  • Kuritusväkivalta voi olla esimerkiksi lapsen tukistamista, läimäyttämistä, pilkkaamista tai tahallista huomiotta jättämistä.

Tutustu selvitykseen

Tutustu visuaaliseen tiivistelmään

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Annukka Paasivirta, annukka.paasivirta@lskl.fi, p. 040 647 2515

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sulje