Lapsen oikeutta pysyvyyteen tulisi vahvistaa

Lastensuojelun tulee ensi sijassa tukea lapsia ja perheitä heidän omassa arjessansa siten, että lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamista ei tarvittaisi. Sijoitettujen lasten vanhempien kuntoutumista ja perheen jälleenyhdistämistä tulee tukea. Joidenkin lasten kohdalla, turvan ja pysyvyyden saavuttamiseksi, pysyvän huostaanoton tai avoimen adoption mahdollisuutta tulisi harkita lapsen etua arvioitaessa.

Lastensuojelun piirissä oli viimeisen tilastotiedon mukaan vuonna 2021 38 343 lasta. Heistä 17 727 oli sijoitettuna, huostassa oli 11 210 lasta. Lapsista 55 % oli perhehoidossa. (Forsell & Kuoppala 2022.)

Lastensuojelulla on perusteltu suojelutehtävä. On tilanteita, joissa lapselle ei ole paras kasvaa ja kehittyä biologisen vanhempansa tai syntymäkotinsa aikuisten kanssa. Laki velvoittaa huostaanottoon (finlex.fi), kun ”puutteet lapsen huo-lenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään…” ja avohuollon tukitoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja huostaanotto arvioidaan lapsen edun mukaiseksi (Lastensuojelulaki 40§, finlex.fi).

Huostaanotto on viimesijainen keino turvata lapsen kasvua ja kehitystä. Huostaanotto on toistaiseksi voimassa oleva ja sitä arvioidaan vuosittain. Sitä on usein edeltänyt myös aikaisempia sijoituksia. (Heino ym. 2016.)

Suomi on saanut YK:lta huomautuksen koskien lasten toistuvia sijoituksia ja sitä, että perhehoitoa ei ole ollut riittävästi tarjolla. Lasten biologisia vanhempia tulisi tukea paremmin sijoituksen aikana, jotta perheen jälleenyhdistäminen onnistuisi niissä tilanteissa, joissa se on mahdollista.

Sijaishuoltoa lapsen tarpeet edellä

Eri syistä kodin ulkopuolelle sijoitettavien lasten tilanteissa tulee pohtia, miten sijaishuolto parhaiten vastaisi lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Mitä eri vaihtoehtoja sijaishuollossa olisi lapsen etu huomioiden? (Ks. Kuokkanen 2018.) On tärkeää kriittisesti tarkastella, mistä syistä lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Viime aikoina on keskusteltu riittämättömistä muista sosiaali- ja terveyspalveluista, joita lastensuojelu paikkaa. Koko palveluverkoston on kannettava vastuuta ja esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita tai muuta tarvittavaa apua on resursoitava riittävästi.

On hankalaa luoda turvalliselta tuntuvaa ja luottamuksellista suhdetta, jos aikuiset ympärillä vaihtuvat.

Huostaanotettujen lasten sijoituksen tarvetta tulee arvioida säännöllisesti vähintään vuosittain. Osalla lapsista on useampia sijoituksia ja kotiutusyrityksiä lapsuutensa aikana. Osalla lapsista sijaishuolto kestää pitkään, jopa läpi lapsuuden. Sijaishuoltoa järjestettäessä tulee miettiä, miten lapsille turvataan jatkuvuutta ja pysyvyyttä ihmissuhteissa, turvallisia hoitavia aikuisia ja mahdollisuus kiintyä. (Ks. Malja ym. 2019 (julkaisut.valtioneuvosto.fi)); Lapsen oikeuksien sopimus (lapsenoikeudet.fi); Lastensuojelulaki (finlex.fi).

On hankalaa luoda turvalliselta tuntuvaa ja luottamuksellista suhdetta, jos aikuiset ympärillä vaihtuvat niin huolta pitävissä aikuisissa, kasvuympäristössä kuin lastensuojelun ammattilaisissakin. Myös lapset ja nuoret toivovat pysyviä työntekijöitä (Tiili & Kuokkanen 2021).

Lainsäädäntöä on tarkasteltava kokonaisuutena

Suomalaisessa järjestelmässä ensimmäinen adoptiolaki säädettiin jo vuonna 1925 vastaamaan silloiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Ensimmäinen lastensuojelulaki saatiin Suomeen vasta 1936. Suomessa lasten syntymäkodin ulkopuolelle sijoittamisen kehityskulku on lähtenyt kulkemaan kahta erillistä polkua. Ratifioitu lapsen oikeuksien sopimus ja molemmat nykylait ohjaavat huomioimaan ensisijaisesti lapsen edun. Huolimatta siitä, että huostaanotto on toistaiseksi voimassa oleva, tiedossa on, että etenkin pienempänä sijoitettujen lasten huostaanotot kestävät isossa osassa läpi lapsuuden. Syitä tähän on useita. (Eriksson & Pösö 2021.)

Systeeminen ja dialoginen lasten ja perheiden kohtaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Lasten suojeleminen ja lapsen edun arviointi niissä tilanteissa, joissa lastensuojelu on mukana, on kompleksista ja tilanteet ovat monimutkaisia. Lasten osallisuus ja kuuleminen omassa asiassaan on lisääntynyt ja sen merkitys tiedostetaan yhä paremmin, vaikka sen eteen on edelleen tehtävä aktiivisesti töitä. Systeeminen ja dialoginen lasten ja perheiden kohtaaminen kaikessa lastensuojelun arviointityössä on ensiarvoisen tärkeää.

Pösön ja kumppaneiden (2021b) mukaan on olemassa viitteitä siitä, että valmiutta harkita adoptiota yhtenä lasten sijoituksen muotona on aikaisempaa enemmän. Harkinnan perusteena on lapsen etu ja oikeus pysyvyyteen. Pohjoismaisessa sijaishuollon ja adoption rajapinnan tutkimuksessa adoptioiden mahdollisuus joissain tilanteissa sijaishuollon rinnalla, yhtenä lastensuojelun vaihtoehtona, nähdään varteenotettavana.

Blogi jatkuu kuvan jälkeen.

Milloin adoptio on vaihtoehto?

Lapsen näkökulmasta adoptio on legitiimi vaihtoehto huostaanoton rinnalle pysyvän kodin ja elämänmittaisten ihmissuhteiden saamiseksi (Helland & Skivenes 2021). Adoptio tai pysyvä huostaanotto, joka ei nykylaissa ole mahdollinen, ei ole suoraan ratkaisu pitkäaikaisen sijoituksen tarpeessa olevien lasten tilanteissa. Joidenkin lasten kohdalla sen hyödyntämistä tulisi kuitenkin harkita vahvemmin pysyvien ihmissuhteiden, turvallisen kasvuympäristön ja myönteisen muutosten mahdollistamiseksi. Tutkimusten mukaan yhteiskunnan hoivavastuulle jääneille lapsille adoptio tai pysyvä huostaanotto turvaavat parhaiten pysyvyyttä ja elämänmittaista perheenjäsenyyttä (Pösö ym. 2021).

Adoptiota tulee harkita vain lasten kohdalla, joiden palaaminen biologiseen perheeseensä on epätodennäköistä, lapsille, jotka todennäköisesti muutoinkin kasvaisivat yhteiskunnan vastuulla.

Kokemus tiedoksi -hankkeessa meneillään olevassa tiedonkeruussa, jossa on tähän mennessä käsitelty yli 170 erilaista aineistoa ja 25 haastattelua, on käynyt ilmi, että nuorten lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden toiveissa olisi ollut lastensuojelun varhaisempi puuttuminen ja pysyvien ratkaisujen hakeminen heidän elämäänsä. Nuoret kertovat kokemuksistaan toistuvista, mutta nopeasti täysin mahdottomiksi todetuista kotiin palautuksista. Nuorten kokemuksissa vanhempien näkemyksiä kuunnellaan liian pitkään.

Myös Pösön ym. (2021) mukaan lapsen edun ensisijaisuutta on vaativaa toteuttaa lastensuojelussa, sillä vanhempien oikeudet ja perheen jälleenyhdistämisen tavoite menevät helposti lapsen edun edelle.

Adoptio vaatii huolellista harkintaa ja eri osapuolten huomioimista prosessissa.

Heinosen (2018) selvityksen mukaan enemmistö lapsi- ja perhepalveluista työskentelevistä ammattilaisista oli sitä mieltä, että adoptiolla tulisi olla vahvempi rooli sijaishuoltojärjestelmässä. Adoption nähtiin olevan keino vahvistaa lapsen edun ja oikeuksien toteutumista tilanteissa, joissa lapsen paluu biologisten vanhempien hoitoon oli epätodennäköistä. Pysyvät ratkaisut vaativat huolellista pohdintaa. Myös Erikssonin ja Pösön (2021) mukaan adoptio vaatii huolellista ja perusteellista harkintaa ja eri osapuolten huomioimista prosessissa.

Lapsen etu on turvallinen kasvuympäristö ja pysyvät ihmissuhteet – voisiko adoptio tai pysyvä huostaanotto olla joissain tilanteissa yksi vaihtoehto? (Ks. Myös Tietoa adoptiosta lastensuojelussa tulee lisätä | Lastensuojelun Keskusliitto)

Kaikki osapuolet tarvitsevat tukea

Adoptiolainsäädäntö mahdollistaa jo nyt avoimen adoption, jossa lapsen ja biologisten vanhempien ja muun suvun välinen yhteydenpito voi jatkua, vaikka lapselle mahdollistuu adoption kautta pysyvä perhe, kasvuympäristö ja laillinen lapsen ja vanhemman välinen suhde. Myös kaikkien osapuolten tukea adoption toteutumisen jälkeen tulisi jatkaa, verraten sijaishuollon tukeen ja palveluihin.

Lastensuojelun Keskusliitto on tuonut esille perheiden jälleenyhdistämistyöskentelyyn liittyviä ongelmakohtia, jotka saattavat olla yhteydessä jälleenyhdistämisten onnistumiseen. (Ks. Hoikkala & Heinonen 2013) Keskusliitto korostaa, että perheiden tukemiseksi ja jälleenyhdistämiseksi on tehtävä kaikki tarvittava ennen kuin muita pysyvämpiä ratkaisuja mietitään. On kuitenkin välttämätöntä arvioida myös niitä toimia, joilla lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön ja pysyviin ihmissuhteisiin voidaan turvata.

Lastensuojelun kokonaisuudistuksessa:

• Sijaishuollon aikana biologisten vanhempien tukeen tulee luoda toimintatavat ja rakenteet, jotta lapsen ja perheen jälleenyhdistäminen olisi mahdollista.
• Sijaishuollon palveluvalikkoon tarvitaan joustavuutta ja laajempaa valikoimaa, tulee arvioida yksilöllisesti, miten eri tavoin sijaishuolto voidaan toteuttaa.
• Lapsen oikeuksien näkökulmasta lapsella tulisi olla oikeus pysyviin ihmissuhteisiin ja kiintymyssuhteeseen, minkä joissain tapauksissa syntyisi pysyvän huostaanoton tai adoption kautta.

Lastensuojelun visiota etsimässä -blogisarja on Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijoiden näkemyksiä eri teemoista, joita tulisi ottaa huomioon keskustelussa lastensuojelun kansallisesta visiosta ja lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistuksesta. Blogisarja ilmestyy noin kahden viikon välein.

Blogisarjaa kirjoittavat Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijat Annukka Paasivirta, Laura Holmi, Elina Kekkonen, Jonna Lindqvist, Johannes Jahnukainen, Kirsi Hokkila ja Riikka Westman.

P.S. Lapsen Maailmaan nro 2/23 tulossa aiheesta juttua. Tapaamme siinä perheen, jossa on kaksi ensin sijoituksessa ollutta ja nyttemmin adoptoitua lasta. Lehti ilmestyy 27.2.