Lastensuojelun rakenteet, resurssit ja johtaminen kuntoon

Lastensuojelupäivillä 70 prosenttia lastensuojelun ammattilaisista äänesti, että ensimmäisenä lastensuojelussa tulisi laittaa kuntoon rakenteet ja resurssit. Toiseksi tärkeimpänä pidettiin johtamistaitoihin ja hyvään johtamiseen panostamista.

Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä järjestettiin paneelikeskustelu siitä mitä Suomen lastensuojelulle kuuluu[i]. Lastensuojelun Keskusliitto on julkaissut Mitä kuuluu, lastensuojelu? -sarjaa ja sen viimeisessä osassa tehtiin koonti kuudesta eri kehittämisen alueesta. Koonnissa yhdistyi lastensuojelun ammattilaisten, johtajien ja asiakkaiden näkemykset. Lastensuojelu tarvitsee kokonaisvaltaista kehittämistä ja tätä lähdettiin keskustelussa pohtimaan pitämällä katse ratkaisuissa ja tulevaisuudessa.

Kaikki lähtee kohtaamisesta

Osallisuus on asiakkaiden mielestä elintärkeää ja lastensuojelun onnistumisen keskeinen edellytys. Osallisuus on omien oikeuksien tuntemista, oikeutta osallistua ja tulla kuulluksi. Vanhempien mielestä osallisuuden toteutuminen edellyttää ammattilaisilta inhimillisiä vuorovaikutustaitoja, pysähtymistä, aikaa ja kiireettömyyttä.

Keskustelussa lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden ääntä toivat Osallisuuden ajan ja Kasperin Voikukkia toiminnan kokemusasiantuntijat. Nuoren näkökulmasta kohtaaminen ja vuorovaikutustaidot pitäisi olla vahvasti mukana jo alan koulutuksessa. Kohtaamisen onnistuminen vaatii myös riittäviä resursseja. Vanhempien näkökulmasta asiakkuuden alkuvaiheen onnistuminen ja kuulluksi tuleminen oli tärkeää. Näin yhteistyö alkoi hyvin ja sai oikeanlaista apua.

Lastensuojelun asiakkaat kaipaavat ammattilaisilta yksilöllistä otetta ja hyvään kohtaamiseen panostamista, inhimillistä ammattilaista. Yksilöllisyyden huomioiminen ja kunnioittaminen on tärkeää. Vanhempia ja lapsia ei tulisi tasapäistää. Ongelmat ja tarpeet tulisi kartoittaa kunnolla. Tarpeiden ja palvelujen tulisi kohdata yksilö- ja tilannekohtaisesti.

Keskustelussa tuotiin esille, että hyvässä kohtaamisessa on kyse ihan perusasioista, ei mistään ihmeellisestä. Ammattilaisella tulee kuitenkin olla tahtoa luoda asiakkaalle hankalasta tilanteesta inhimillinen. Kohtaaminen on hyvä, kun ihmisessä nähdään hyvää ja vuorovaikutus on kannustavaa.

Rakenteet ja resurssit ovat edellytys kaikelle muulle

Lastensuojelun työntekijöiden asiakasmäärien suuruus ja työntekijöiden jatkuva vaihtuminen huolestuttavat kaikkia. Työntekijöiden työkuorma ja asiakasmäärät näkyvät siinä, että työntekijöillä ei ole riittävästi aikaa asiakasperheille.

Keskustelussa korostettiin, että rakenteet ja resurssit ovat edellytys kaikelle muulle. Jollei ole oikea määrä työntekijöitä oikeassa paikassa, muutkaan ongelmat eivät ratkea. Työntekijöiden vaihtuvuuteen vaikuttaa ennen kaikkea johtaminen ja työpaikan maineesta huolehtiminen. Lisäksi tulisi kehittää työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksia.

”Työnantajien muistettava antaa ihmisille mahdollisuuksia uralla etenemiseen vertikaalisesti ja horisontaalisesti. Työpaikan maine ratkaisee todella paljon ja sen voi menettää hetkessä.”

Ajatellaan lastensuojelun ja ihmisten johtaminen uusiksi

Hyvä johtaminen ja esimiestyö painottuvat tärkeinä tekijöinä työssä jaksamisessa. Nämä ovat jopa tärkeämpiä kuin resurssien lisääminen. Lastensuojelun johtaminen on erityisen vaativaa, koska siinä johdetaan sekä vaativia asiakasprosesseja että henkilöstöä.

Keskustelussa pohdittiin, että lastensuojelun ja ihmisten johtaminen tulisi ajatella uusiksi. Johtamisen uudistamisella vaikutetaan aina myös organisaatioiden tulokseen. Myös oman työn johtamista tulisi kehittää. Johtaminen määriteltiin inhimillisenä kohtaamisena, kuunteluna, yhdessä tekemisenä ja työntekijöiden osaamisen arvostamisena.

”Lastensuojelun johtaminen ei ole yksinäistä työtä. Ylhäältä alas johtaminen ei ole tätä päivää. Täytyy tehdä yhdessä, kuunnella ja arvostaa kokemusta. Viisaus harvoin asuu yhden yksittäisen johtajan päässä.”

Lastensuojelua ei saa jättää yksin – mutta ei saa perheitäkään!

Lastensuojelussa asiakasmääriä on vaikea rajata, koska lastensuojelu vastaa aina viime kädessä lapsesta. Se miten muu palveluverkosto toimii tai ei toimi, vaikuttaa lastensuojeluun. Keskustelijat korostivat, että lastensuojelun keinot eivät yksin riitä auttamaan lapsia. Vanhemmat kuitenkin korostivat, että myöskään perheen eivät saisi jäädä yksin. Ei voi olettaa, että asiakas, joka on vaikeassa tilanteessa, saa eri ammattilaisten välisen yhteistyön toimimaan.

Tarvitsemme tarinoita perheistä, jotka sattuivat tarvitsemaan hieman apua

Lastensuojelun tulisi päästä irti häpeästä. Tämän eteen tulisi tehdä kaikki mahdollinen. Lastensuojelussa tehdään paljon hyvää työtä, mutta lastensuojelun julkikuva on hyvin negatiivinen. Tarvittaisiin enemmän yhteiskunnallista keskustelua lastensuojelun positiivisista tarinoista. Tätä peräänkuuluttavat niin esimiehet kuin lastensuojelun asiakkaat, vanhemmat ja nuoret.

Keskustelijoiden mielestä julkisuuteen pitäisi saada myös neutraaleja tarinoita perheistä, jotka sattuivat tarvitsemaan hieman apua. Ei vain kauhu- tai selviytymistarinoita. Suomessa on yksinpärjäämisen kulttuuri ja kynnys avun hakemiseen on suuri. Avun hakeminen on yhä leimaavaa ja tulisi miettiä miten tuki olisi haettavissa ja saatavilla matalalla kynnyksellä. Lisäksi työntekijöiden olisi voitava osallistua laajemmin keskusteluun lastensuojelusta ja tähän tulisi esimiesten kannustaa.

”Jos työntekijä kokee, että hänen pitää pärjätä yksin eikä saa näyttää virheellisyyttään, niin näin kokee myös asiakas. Avun hakemisen leima on tabu, joka pitäisi lastensuojelussa rikkoa.”

Kohti hyvää lastensuojelua

Lastensuojelun työntekijät, esimiehet ja asiakkaat nostivat esille keskeisimpiä asioita, joihin vaikuttamalla saadaan aikaiseksi hyvää lastensuojelua. Nämä kehittämisen kohdat eivät ole uusia. Lastensuojelu vaatii kokonaisvaltaista kehittämistä. Kun luodaan mahdollisuuksia, tulisi samalla vaikuttaa myös toimintakulttuuriin. Tarvitaan myös täysin uudenlaisia lähestymistapoja. Osallisuutta, rakenteita ja resursseja, ammatillisuutta, yhteistyötä, johtamista ja lastensuojelun positiivista julkikuvaa… Suurelta osin kyse on hyvin yksinkertaisista keinoista, mutta niiden toteuttaminen vaatii rohkeita linjauksia. Tarvitaan yksimielisyyttä siitä, että nyt – vihdoin – on aika panostaa erityisesti lastensuojeluun!

[i] Keskusteluun osallistuivat Osallisuuden ajan kokemusasiantuntija ja Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Voikukkia-toiminnan vanhemmat, Minna Kuusela Tampereen kaupungilta, Petri Virtanen Itlasta, Anna Liakka Kotkasta ja Riitta Särkelä Ensi- ja turvakotien liitosta. Keskustelua fasilitoivat Miia Pitkänen ja Hanna Heinonen Lastensuojelun Keskusliitosta.