Hyppää sisältöön

Ulkopuolisuus voi värittää maahanmuuttajataustaisen perheen arkea

Lapsen arki
Lapsen oikeudet
Politiikka & Yhteistyö
Blogit
26.05.2021
Ulkopuolisuus voi värittää maahanmuuttajataustaisen perheen arkea

Maahanmuuttajataustaiset perheet eivät ole yhtenäinen ryhmä. Heidän joukossaan on monista eri syistä maahan tulleita, joille yhteistä on ehkäpä vain kokemus maahanmuuttajuudesta, johon kukin suhtautuu eri tavalla ja erilaisin selviytymiskeinoin.

Uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutuminen aiheuttaa aina jonkintasoista stressiä. Kulttuurien erot voivat hämmentää ja kuluttaa voimia, joka voi vaikuttaa myös vanhempana toimimiseen.

Sensitiivisen kohtaamisen merkitys

Erilaiset kulttuuriset tavat ja tottumukset vaikuttavat suuresti vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen. Pidämme helposti omaa kulttuuriamme ja sen tapoja oikeanlaisina, ja toisten tavat näyttäytyvät vierailta, jopa vääriltä. Negatiiviset stereotypiat vaikuttavat toisinaan jopa ammattilaisten tapaan kohdata maahanmuuttajaperheitä ja aiheuttavat vanhemmissa ulkopuolisuuden tunnetta. Kokemus sitä, että oma vanhemmuus nähdään ulkopuolelta katsoen huonona tai haitallisena eikä suomalaisista kasvatustavoista poikkeavien kasvatustapojen vahvuuksia tunnisteta, voi aiheuttaa itseen ja omaan yhteisöön käpertymistä.

”Työntekijöinä meidän on tärkeää asettua pois tilasta, jossa katsomme toisten kulttuuria ylhäältä alaspäin, ajatellen, että vain meidän kulttuurimme ja siihen liittyvät tavat ja tottumukset ovat oikeita ja että toisten tulee sopeutua siihen.” (Vauvatyön käsikirja 2020, issuu.com)

On luonnollista, että vanhempi kaipaa vahvistusta sille, että osaa toimia oikein. Hyvänä työskentelyn lähtökohtana on, että kaikkeen ei tarvitse puuttua – erilaiset kulttuurit voivat elää rinta rinnan, kunhan toimintatavoista ei ole haittaa vauvalle tai vanhemmalle itselleen. On tärkeää, että maahan muuttanut vanhempi voi ylläpitää omaa kulttuuriaan ja kasvattaa lapsensa niin, että kulttuuriset piirteet ja tavat säilyvät. Ensi- ja turvakodeissa tuetaan myös maahanmuuttajataustaisia vanhempia.

”Jos vaikka vauva on ollut kipeä, he (ensikodilla) neuvovat minua mitä pitää tehdä, jos en itse tiedä ja auttavat. Tai jos minulla on joku paperi, jota en osaa lukea tai en ymmärrä, he auttavat. Se on myös ollut tärkeää, että olemme täällä syöneet yhdessä, kukaan ei ole ollut syrjässä. Olen saanut ensikodilta ystäviä. Nyt jotkut heistä asuvat samassa talossa kuin minä.”

Traumaattiset tapahtumat vauvaperheen elämässä

Erityisen haastavaa vauvaperheen arki voi olla perheissä, jotka ovat tulleet maahan turvapaikanhakijoina tai pakolaisina ja kokeneet traumaattisia tapahtumia. Vanhemmuuden haasteita voivat aiheuttaa niin kotimaassa, pakolaisleirillä kuin pakomatkalla koetut asiat, ja uudessa kotimaassakin voi olla haasteita. Kielitaidon puutteen lisäksi arkea saattavat haastaa pitkittynyt kotonaolo lasten kanssa sekä sosiaalisten verkostojen puute, jopa eristäytyminen tai eristäminen. Rasismin ja syrjinnän kokemukset ovat yleisiä. Monelle palveluverkosto näyttäytyy vieraana ja luottamus viranomaisiin on vähäistä. Pitkä oleskelulupaprosessi ja epävarma elämäntilanne aiheuttavat tekevät toivon ylläpitämisestä vaikeaa.

Odotukset ja kokemukset raskaudesta ja synnytyksestä vaihtelevat. Jos taustalla on traumaattisia kokemuksia esimerkiksi edelliseen synnytykseen tai vauvan alkuun saattamisen olosuhteisiin liittyen, voi äiti olla hyvin stressaantunut. Tällöin suhteen luominen, vauvan tarpeisiin vastaaminen ja vauvan viestien huomaaminen voi olla vaikeaa.

Hormonaaliset muutokset yhdessä traumaattisten kokemusten kanssa aiheuttavat äidille suuria haasteita ja muun muassa riski synnytyksen jälkeiselle masennukselle on suuri. Synnytys ja vauvan itku voivat nostaa esiin traumaattisia muistoja esimerkiksi sodasta. Kaikissa kulttuureissa ei myöskään ole luontevaa puhua raskauteen, synnytykseen ja seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Intiimeistä ja yksityisistä aiheista puhuminen voi olla tabu tai vaikeaa, varsinkin, jos se täytyy tehdä vieraalla kielellä tai tulkin avustuksella. Toisaalta työntekijöillekään niiden puheeksi ottaminen ei ole aina helppoa.

Näissä tilanteissa vapaaehtoisdoula eli synnytystukihenkilö voi olla suuri tuki niin äidille kuin hänen kumppanilleenkin. Kun ollaan jo valmiiksi odotus- ja synnytysteemojen äärellä, voi vaikeidenkin asioiden ottaminen puheeksi ottaminen olla helpompaa.

Kuormittuneiden vanhempien kanssa konkreettinen auttamisote on paikallaan. On hyvä aloittaa perusasioista, kuten nukkumisesta ja ruokailusta. Perheille on tärkeää välittää tietoa esim. tulkkipalveluista, doulasta tai vertaistuesta. Rinnalla kulkeminen ja muu yhdessä tekeminen on usein tarpeen. (Turvapaikanhakijaperhe. Kohtaamisen ja tuen käsikirja, issuu.com)

Ystävätoiminta auttaa luomaan kontakteja

Vanhempien ystävystyminen paikallisten ihmisten kanssa tukee perheen sopeutumista uuteen kulttuuriin. Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjestää Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toimintaa (mll.fi), jossa maahan muuttanut äiti saa itselleen MLL:n kouluttaman vapaaehtoisen ystävän. Ystävät tutustuvat toisiinsa yhteisen, arkisen tekemisen lomassa ja samalla maahanmuuttajaäiti saa mahdollisuuden harjoitella suomen kieltä. Myös lapset voivat olla mukana.

Lapset muuttoliikkeen jaloissa

Vaikka vastaanottoaika ja turvapaikanhakuvaihe pyritään pitämään lyhyenä, on se viime vuosina venynyt joidenkin perheiden kohdalla useamman vuodenkin mittaiseksi. Pienen lapsen elämässä tämä on merkittävä aika.

Turvapaikanhakijana Suomeen tuleminen koettelee vanhemmuuden lisäksi myös lapsen kehitystä. Turvapaikanhakuvaiheeseen liittyy epävarmuutta, uuteen ympäristöön sopeutumisen kipuilua, taakse jätetyn elämän ja ihmisten ikävöintiä, usein myös vainon, väkivallan sekä äärimmäisen vaikeissa oloissa elämisen ja selviytymisen sekä vaikean matkan kokemusten käsittelyä. Lapset reagoivat perheen tilanteeseen ikänsä mukaisesti ja saattavat tarvita erityisen paljon tukea.

Samoista vaikeuksista voivat kärsiä maahamme väliaikaisesti muista EU-maista tulleet romanit, joilla voi olla lapsia mukanaan tai lapsi voi syntyä Suomessa. Nämä lapset ovat äärimmäisen haavoittuvassa asemassa. Helsingin Diakonissalaitos arvioi ennen koronakriisiä, että EU-maista tulleita romaniperheitä on maassamme kymmeniä, ellei satoja. Diakonissalaitos ylläpitää Hirundo-päiväkeskusta sekä hätämajoitusta eurooppalaiselle liikkuvalle väestölle.

Varhaiskasvatus pienen lapsen tukena

Vastaanottovaiheessa pienillä lapsilla ei aina ole mahdollisuuksia varhaiskasvatukseen. Ilman luonnollisia tukiverkostoja tämä tarkoittaa monelle nuorelle vanhemmalle aiempaa suurempaa itsenäistä vastuuta lasten kasvatuksesta. Lapselle varhaiskasvatus tuo mahdollisuuksia oppia uutta kieltä ja kulttuuria sekä harjoitella kaveritaitoja, solmia uusia sosiaalisia suhteita ja saada elämäänsä rutiineja ja turvallisia aikuisia. Mikäli lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa, ei tuen tarpeita välttämättä havaita. Voi olla, että vanhempi itse ei omien haasteidensa takia vastaanottoaikana tunnista pienen lapsensa avun tarvetta tai löydä väyliä avun saamiseen.

Aika laittaa toimeksi

Maahanmuuttajataustaiset perheet kohtaavat monia haasteita tuen ja palvelujen saavuttavuudessa ja käytössä. Tilanne on erityisen haastava, kun perhe on tullut maahan turvapaikanhakijoina tai pakolaisina. Esimerkiksi äitiyspakkaukseen, jonka sisällöllä moni vauvaperhe pärjää pitkään, ei turvapaikanhakijaperheillä ole oikeutta. Tämä epäkohta tulee korjata pikaisesti!

Varhaiskasvatusta on turvapaikkaa hakeville ja paperittomille lapsille tarjolla vaihtelevasti. Helsinki päätti toukokuussa (hs.fi) avata varhaiskasvatuksen turvapaikanhakijalapsille. Varhaiskasvatuslaissa tulisi säätää selkeästi turvapaikkaa hakevien ja paperittomien lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen, jotta se toteutuisi yhdenvertaisesti kaikilla paikkakunnilla.

Kipeästi tarvitaan myös panostusta kriisi- ja perhetyöhön. Tätä on kyllä tarjolla, mutta edelleenkään perheiden tukeen erikoistunutta kriisi- ja perhetyöntekijää ei ole kaikissa vastaanottokeskuksissa.

Kirjoittajat:

  • Tiuku Pennola, asiantuntija, monikulttuurisuustyö, Ensi- ja turvakotien liitto
  • Eveliina Viitanen, erityisasiantuntija, Pelastakaa Lapset ry
  • Kaisu Muuronen, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto
  • Sonja Falk, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Blogi on kirjoitettu yhteistyössä Hyvä alku elämälle -kampanjan yhteistyöverkoston kanssa.


Lisätietoa aiheesta

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sulje