Hyppää sisältöön

Lasten osallisuus tutkimustoiminnassa

Osallisuus
Lastensuojelu
Blogit
15.04.2021
Lasten osallisuus tutkimustoiminnassa

Pienten lasten turvallinen osallisuus -blogisarjassa on pohdittu lasten turvallisen osallisuuden kysymyksiä erilaisilla arjen areenoilla. Tutkimukseen osallistuminen ei liene jokapäiväinen arjen areena, vaikka tiedon tuotannon ja palveluiden kehittämisen kannalta sitä voidaan pitää tärkeänä osallisuuden paikkana. Sarjan viimeisessä osassa dosentti ja yliopistonlehtori Johanna Kiili pohtii lasten tutkimusosallisuuden kysymyksiä.

Onko lapsilla mahdollisuus osallistua tutkimuksen tekoon?

Lasten osallisuutta koskettava tutkimustieto on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ilahduttavasti. Samalla kun tutkimustieto on lisääntynyt, on myös huomattu erilaisia tutkimuksellisia aukkopaikkoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lastensuojelun asiakkaina olevien lasten tutkimusosallistuminen etenkin tilanteissa, joissa vanhemmat ja/tai ammattilaiset arvioivat heidän voivan huonosti.

Lastensuojelua koskettavan tutkimustiedon pohjalta on jo pitkään kritisoitu lastensuojelun työtapoja ja sitä, että työskentelyä tehdään liiaksi aikuisten lähtökohdista käsin ja heille sopivin menetelmin. Mutta mitä tapahtuu lastensuojelututkimuksen kentällä? Millaisin tutkimusmenetelmin tutkimusta tehdään, kenen ehdoilla ja kenen määrittämänä? On tarpeen kääntää katse myös tutkimuskäytäntöihin ja kysyä, onko lapsilla mahdollisuus määritellä osallistumistaan tutkimuksen tekoon.

Tarvitaan lisää kriittistä keskustelua lasten oikeudesta kertoa näkemyksensä

Lastensuojelua koskettavassa kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa aikuiset eli ammattilaiset, tutkijat ja/tai huoltajat usein määrittävät tutkimusosallistumisen tavat sekä sen, kuka lapsi on kykenevä osallistumaan tutkimukseen. Näin ollen ensisijainen päätös tehdään aikuisten toimesta. Ilahduttavaa on toisaalta se, että yhä useammin tietoa kerätään lapsilta. Löytyy myös tutkimuksia, joissa eettisiä sekä metodologisia ratkaisuja tehdään lasten kanssa, vaikkakin tämä on harvinaisempaa. Tekemämme analyysin perusteella voi todeta, että lastensuojelututkimuksissa käydään edelleen kovin vähän pohtivaa ja kriittistä keskustelua lasten oikeudesta kertoa näkemyksensä suhteessa aikuisten oikeuksiin ja mahdollisuuksiin esimerkiksi kieltää lasten osallistuminen tai rajoittaa sitä erilaisin kriteerein.[i]

Lastensuojelua koskevien tutkimusten eettisissä ratkaisuissa painotus on vahingon välttämisessä ja yksityisyyden suojassa. Nämä ovat eittämättä avainperiaatteita, joita jokaisen tutkijan tulee noudattaa. Itsemääräämisoikeus ja oikeus päättää osallistumisesta on selkeästi problemaattisempi eettinen periaate. On selvää, ettei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta tehdä itse valintaa tutkimukseen osallistumisesta. Päätös tehdään joko heidän puolestaan tai heitä ei edes informoida tutkimukseen osallistumisen mahdollisuudesta.

Mitä ammattilaisten, tutkijoiden ja huoltajien on hyvä ottaa huomioon, kun mietitään lasten tutkimusosallistumista? Muutamia huomioita kirjallisuuskatsauksemme perusteella:

  • Palveluita kehitetään muun muassa tutkitun tiedon perusteella. Tieto on puutteellista, jos lapset eivät ole sitä tuottamassa.
  • Tutkimustieto osoittaa, että lapset ovat usein halukkaita kertomaan kokemuksistaan. Lasten osallistumishalukuuttaan on syytä kysyä, eikä olettaa sitä heidän puolestaan.
  • Avoin ja pohtiva keskustelu tutkijoiden, ammattilaisten ja huoltajien kesken on tärkeää, jos lasten tutkimusosallistuminen arveluttaa.
  • Pohdi, millaista tukea lapset mahdollisesti kaipaavat, että voisivat osallistua tutkimusaineiston tuottamiseen. Älä tyrmää ajatusta heidän osallistumisestaan heti, vaikka ajattelisitkin, että lapsi elää liian haastavassa elämäntilanteessa tai on liian huonokuntoinen osallistuakseen. Anna asialle vähintäänkin ajatuksen tasolla mahdollisuus.

Kirjoittaja: Johanna Kiili
Dosentti, yliopistonlehtori Johanna Kiilillä on pitkä kokemus lasten osallistumisen, tutkimuseettisten kysymysten ja lapsipoliittisen (rakenteellisen) sosiaalityön tutkimuksesta sekä opetustehtävistä sosiaalityön perus- ja jatko-opinnoissa kuin myös rakenteellisen sosiaalityön erikoistumiskoulutuksessa (Jyväskylän yliopisto). Parhaillaan hän johtaa tutkimushanketta Lapsen tukena – tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta lapsi- ja perhesosiaalityössä (LATU).

[i] Kiili, Johanna & Moilanen, Johanna (2019) Participation as a methodological and ethical issue in child protection research. Journal of Children’s Services, 14(3): 143-161.

Kiili, Johanna & Moilanen, Johanna (2019) Lapset kansainvälisissä lastensuojelututkimuksissa – tutkimuseettinen näkökulma. Teoksessa Tutkimuseettisestä sääntelystä elettyyn kohtaamiseen. Lasten ja nuorten tutkimusetiikka II. Toim. Kaisa Vehkalahti ja Niina Rutanen. Nuorisotutkimusseura, Nuorisotutkimusverkosto.


Pienten lasten turvallinen osallisuus -blogisarja kokoaa yhteen ammattilaisten näkökulmia ja vinkkejä pienten lasten parissa toimimiseen. Yhteistä kaikille kirjoituksille on turvallinen osallisuus, jota tarkastellaan eri toimintaympäristöistä käsin. Kaikista vuoden aikana julkaistuista blogiteksteistä kootaan yhteinen julkaisu.

Blogisarjan aiemmat kirjoitukset:

Viisi tärkeää asiaa lapsen osallisuudesta koronatilanteessa (01.06.2020)

Hei, leiki mun kanssa? (15.06.2020)

Kun on turvassa, tulee kuulluksi ja kohdatuksi (13.08.2020)

Superhampsteri ja onnen rapupiiraset – Kokemuksia väkivaltatyön avopalvelun lapsityöstä (14.09.2020)

Lapsilta opittua: kokemuksia turvallisesta osallisuudesta (15.10.2020)

Älä tule paha kakku – tule hyvä lasten SOTE! (16.11.2020)

Lapsen ehdoilla – pienten lasten osallisuutta tukemassa adoptio- ja sijaisperheissä (17.12.2020)

On se ero munkin juttu! (15.1.2021)

Turvallinen osallisuus varhaiskasvatuksessa on jokaisen lapsen oikeus (15.2.2021)

Huomaa minut! (18.3.2021)

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sulje